Kommentoi luonnosta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuuriksi 2.0

oma kannassa vois olla eloisan asiakastietoja minkä luovuttamiseen voi antaa kannassa luvan

oma kannassa vois olla työtoiminnan aikana tehty toimintasuunnitelma ja sen luovuttamiseen voi antaa oma kannassa luvan

Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun otetaan vahvasti huomioon kansalaisnäkökulma, läheiset, vertaistuki ja järjestötoiminta. On myös hyvin analysoitu, miten eri keskeiset toimijat hoitavat asiaa. Neljä painopistettä on valittu hyvin toimieenpanosuunnitelmassa (kaikkien mahdollisuus osallistuuteen, hyvät arkiympäristöt, hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta ja päätöksenteolla vaikuttavuutta). Kehittämistarpeiden osiossa olisimme toivoneet enemmän konkretiaa.

Asiat ovat hyödyllisiä. Toisaalta se tekee asiakirjasta laajan ja monitahoisen sekä pitkän. Monitahoisuus ja laaja versio voi heikentää sitä, mikä on omalle organisaatiolle tai toimintakentälle keskeisin asia, josta asioita tulisi edistää. Lisäksi osin asiakirjassa on kuvattu asiat liian laveasti ja nykytilaa kuvaavina (lähinnä jonkin taulukossa olevan yksittäisen asian kuvauksissa) Jotta asiakirjasta olisi todellista hyötyä, olisi rohkeammin kuvattava tavoitetilaa siltä osin, kun muutoksen tavoite on näköpiirissä. Käsitteissä, jotka liittyvät julkisen palvelujen HYTE-toimintaan ja palveluihin on selkeyttämisen tarvetta. Osin myös tietolähteiden osalta. On suuri joukko erilaisia kehitettyjä ja kolmannen sektorin tms. käytössä olevia tietolähteitä. Niiden tuottamalla datalla ei välttämättä pyritä samaan ilmiön esiin tuomiseen, kun julkisella hallinnolla jo lakisääteisestikin on tehtävä.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta näkee tärkeänä, että kuvauksessa tunnistetaan kolmas sektori olennaisena yhteistyökumppanina terveyden edistämisessä sekä keskeisinä toimijoina mm. osallisuuden, vertaistuen ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Tiedon jakaminen eri toimijoiden kesken mahdollistaa vaikuttavamman yhteistyön eri sektoreiden välillä. On tärkeää, että kuvauksessa on tunnistettu toiminnan maantieteellinen (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) monitasoisuus.
Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta nostaa esille seuraavat kehittämisehdotukset kuvaukseen:
- Järjestöjen roolia voisi konkretisoida ja selkeyttää. Vaikka järjestöt mainitaan tärkeinä toimijoina, ei konkreettista roolia esimerkiksi tiedontuotannossa kuvata.
- Tietojärjestelmien kehittämisessä on alueellisten ja paikallisten järjestöjen näkökulmasta varmistettava järjestelmien taloudellinen saavutettavuus myös pienemmille alueellisille ja paikallisille toimijoille. Tukea uusien järjestelmien käyttöönottoon varmasti tarvitaan.
- Hyvinvointitiedon tuotannossa paikalliset ja alueelliset järjestöt ovat tärkeitä erityisesti niistä asioista, joihin palvelujärjestelmä ei yllä. Järjestöissä olevan hyte-tiedon systemaattiseen keräämiseen ja hyödyntämiseen on kehitettävä toimintamalli ja tehostettava järjestöillä olevan hyvinvointitiedon systemaattista hyödyntämistä hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen teossa.
- Alueilla toimivat verkostojärjestöt ovat hyvinvointialuetasoisen hyte-tiedon kokoamisen ja käsittelyn keskeinen toimija. Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta kokoaa yhteen hyvinvointialueittain tietoa järjestöjen ja hyvinvointialueiden välisestä yhteistyöstä kuten eri alueiden avustuksista, yhteistyön resursseista sekä lähellä.fi ja palvelutietovarannon huomioinnista osana hyvinvointialueiden avustusprosesseja.

Lähestymistapa on onnistunut. KA käsittelee hyvin hyvinvoinnin moniulotteisuutta ja tuo esiin sekä yksilön kokemuksen että väestötason tiedolla johtamisen tarpeet. Tiedonhallinnan ja digitalisaation palvelujen kehittämistarpeet on kuvattu hyvin ja tunnistettu myös haasteet, kuten tiedon monilähteisyys, yhteentoimivuus ja saavutettavuus.

Katso yllä.

Alkuun kaipaisi selityksen siitä, mikä on kokonaisarkkitehtuuri, se tulee vasta koko dokumentin lopussa luvussa 6. Alkuun hyvä lisätä, mikä dokumentin tavoite ja tarkoitus on. Osaa lukijana orientoitua tarkastelemaan tekstiä oikeasta näkökulmasta.

Jo otsikko HYTE -kokonaisarkkitehtuuri vie ajatuksen väärään suuntaan

Puuttuuko sisällysluettelo?

Voisiko otsikot olla sisältöä kuvaavampia ja suomenkielellä, käytännöntasoiset

Stiglitzin malli tuo esille hyvin sen, että HYTE on laajasti eri toimijoiden tekemää työtä. Osa-alueet ovat hieman eri tasoisia. Voisiko johdannossa jo avata Stiglitzin mallia eikä vasta 3 luvussa? Lisäksi keskeisiä käsitteitä voisi avata jo alussa

Hyvä, että hyvinvoinnin osa-alueiden jaottelun lisäksi nostetaan esille koettu hyvinvointi - miten asukkaiden kokemustieto voidaan integroida osaksi HYTE-kokonaisarkkitehtuuria

Monitasoinen johtamisen kuvaus: Strateginen, taktinen ja operatiivinen taso on jäsennetty hyvin, mikä tukee käytännön soveltamista hyvinvointialueilla

Poikkihallinnollisen ja monialaisen yhteistyön korostaminen on hyvä

Hyvinvointialueen näkökulmasta voisi tuoda esille myös yhdyspintatyön konkreettisia haasteita: esim. tiedon jakamisen esteitä, roolien epäselvyyttä ja resurssien hajautumista.

Miten digipalvelut edistävät HYTE:työtä – tätä voisi nostaa esille, entä voidaanko tiedolla perustella ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä tai siihen panostamista tai miten ennaltaehkäisevät hyte toimet vaikuttavat muiden sotepela palveluiden kehittämiseen?

Hyte 2.0 tehtävänä on rakentaa yhteistä näkemystä, tavoitetilaa ja viitekehystä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tiedonhallinnan ja digitaalisten palvelujen kehittämisen tueksi. Tässä tiedonhallinnan kokonaisuudessa myös järjestöillä ja niiden tuottamalla kokemustiedolla tulee olla vahva rooli. Digitaalisten palvelujen, tietovarantojen ja yhteisten rajapintojen kautta kolmannen sektorin toimijoilla on oltava mahdollisuus osallistua tietojen jakamiseen ja palvelujen tarjoamiseen.
Laissa hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista säädetään, että järjestöt voivat käyttää kansallista palvelutietovarantoa tiedonsiirtoon. Myös asiakastietolaissa määritellään, että järjestöjen tuottamat hyvinvointitiedot ja sovellukset voivat kuulua asiakastietojen käsittelyyn, kun ne liittyvät palveluntuottamiseen tai hyvinvointitietojen hallintaan. Sen sijaan meiltä puuttuu menettelytavat järjestöissä syntyvän kokemustiedon, niin kohderyhmän kuin ammattilaisten, tehokkaaseen hyödyntämiseen osana hyvinvointijohtamista.
Järjestöjen osallistuminen tietovirtoihin parantaa palveluiden integraatiota ja kokonaisvaltaista toimintaa. Järjestöjen on oltava mukana tiedolla johtamisen prosesseissa, jotta niiden toiminta voidaan nivoa osaksi palvelujärjestelmää ja tiedolla johtamista sekä vaikuttavuuden arviointia.
Luonnoksessa Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurista painotetaan, että tiedon liikkumista julkisen hallinnon eri tietojärjestelmien välillä tulisi edistää ja tarpeettomia oikeudellisia esteitä purkaa. Järjestöille tämä selkiyttäisi tiedonsiirron prosesseja ja osallistumisen hyvinvointijohtamista tukevan tiedon tuotantoon
Hyte 2.0 -luonnos rakentaa laaja-alaisen kokonaisarkkitehtuurin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tueksi. Johdannossa tunnistetaan monisektorinen yhteistyö ja kolmannen sektorin merkitys osana hyvinvointialueiden ja kuntien yhdyspintaa. Järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt mainitaan kyllä keskeisinä kumppaneina, mutta niiden rooli toiminnallisena ja tiedollisena voimavarana jää valitettavan yleiselle tasolle. Kolmannen sektorin potentiaali kokemustiedon tuottajana, yhteisöllisyyden vahvistajana ja arjen toimijana voisi olla huomattavasti keskeisemmässä asemassa.
Kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on rakentaa yhteistä näkemystä ja kehittämisen viitekehystä eri hallinnon tasoille ja sektoreille. Kolmannen sektorin osalta tämä tarkoittaa, että järjestöjen tulisi olla aktiivisesti mukana yhteisen tiedonhallinnan ja digitaalisten ratkaisujen suunnittelussa.
Nykyisessä luonnoksessa järjestöt mainitaan yhteistyötahoina, mutta niiden osallistumisen käytännön rakenteet – esimerkiksi tiedonvaihdon mallit, vaikuttamisroolit ja kehittämisvastuut – jäävät vielä määrittelemättä.
Hyte 2.0 -luonnoksessa nostetaan esiin, että kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä muiden julkisen sektorin toimijoiden, sekä yksityisen, kolmannen ja neljännen sektorin kanssa. Etenkin kolmannen sektorin toimijat kuten järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt kuten seurakunnat ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita. Yhteistyön yhdyspintojen toimivuuden tueksi tarvitaan selkeästi sovittujen vastuiden lisäksi tiedon jakamista sekä digitalisia kyvykkyyksiä. Tärkeää on huomioida, että järjestöt tarvitsevat tukea ja resursseja kootakseen kokemustietoa ja kehittääkseen digitaalista kyvykkyyttä ja tietojohtamisen osaamista.
Luonnoksessa ymmärretään hyvinvointijohtamiselle ilmiösidonnaisuuden ja muutosten asettamat haasteet / vaatimukset. Hyvä on lisäksi ymmärtää, että ilmiöiden kokonaisvaltainen hahmottaminen edellyttää julkisen sektorin kokoaman tiedon lisäksi järjestöissä syntyvän kokemustiedon systemaattista keräämistä, analysoimista ja yhdistämistä tilasto- ja raportointitietoon.
Tavoitteena on siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä ennaltaehkäiseviin palveluihin ja toimintaan. Tämä ei onnistu ilman, että järjestöissä syntyvää osaamisperusteista kokemustietoa hyödynnetään osana hyvinvointijohtamista. Ennen raskaampien palveluiden tarvetta asiakkaan palvelupolulla on paljon tilanteita ja tapahtumia, joihin puuttumalla voitaisiin ennaltaehkäistä raskaampien palvelutarpeiden ja kustannusten syntymistä. Kun järjestöissä syntyvä kokemustieto liitetään osaksi alueellisia ja valtakunnallista hyvinvointijohtamista, päättäjillä on käytössään tarkempi ja oikea-aikaisempi kokonaiskuva ihmisten arjesta – siitä, mikä toimii ja missä on puutteita. Näin voidaan kohdentaa resursseja tehokkaammin, lisätä hyvinvointiin vaikuttavien toimien vaikuttavuutta, ehkäistä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja ilmiöitä sekä vahvistaa kansalaisten osallisuutta päätöksentekoon.

1. Johdanto on laaja ja perusteellinen. Ehkäpä jonkinlainen johdon tiivistelmä olisi tarpeen. Ja sisällysluettelo.

Johdanto on selkeä ja tuo esiin kokonaisarkkitehtuurin tehtävän ja menetelmän soveltamisen eri tasoilla.

Kuva 3.11. Olisimme toivoneet syvällisempää analyysiä järjestöjen osallistumisesta tietovirtaan.

Taulukossa 2.1. henkilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kyvykkyydet; Osallisuuden kokemus ja tuki osiossa huomiota kiinnitti; henkilöllä on kyky kokea ja vahvistaa osallisuuden tunnetta....Toki tärkeä asia, mutta olisiko aika puhua myös toimijuuden kokemisesta ja sen vahvistumisesta

Omien tietojen tuottaminen ja niiden jakaminen – hyvä, että tämä on otettu esille ja tämän tavoitteen toivoisi toteutuvan pian, sillä itse- ja omahoidon tiedoissa on suurta potentiaalia juuri ennaltaehkäisevässä työssä. Voisimmeko tämän tiedon pohjalta helpommin tunnistaa riskiryhmät ja kaventaa terveyseroja?

HYTE- toimenpiteiden ja toiminnan vaikuttavuustiedon nostaminen tavoitteeksi on hyvä asia. Hienoa, että vaikuttavuuden vahvistaminen sisältää myös kustannusvaikuttavuuden

HYTE-kertoimen painoarvon kasvattaminen nykyisestä on hyvä suuntaus. Tähän tulisi tehdä rohkeita päätöksiä.

Kuntien ja hva:n vastuun työjakoa HYTE:ssä selkiytetään. Tässä olisi hyvä huomioida paikalliset hyväksi havaitut ratkaisut.

Hyvä, että on huomioitu myös tiedon liikkumisen esteet.

Tekoälyn mahdollisuudet HYTE-työssä varhaisen puuttumiseen mahdollistamisessa sekä itse- ja omahoidossa voi mullistaa HYTE-työn tulevaisuuden

Lukijana jää mietityttämään mitkä ovat konkreettiset ratkaisukeinot esim. tiedon liikkumisen esteiden ratkaisemiseksi tai oma- ja itsehoidon tietojen hyödyntämiseksi

Hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin tietopohjaa vahvistetaan vaikuttavan ennaltaehkäisyn tukena -> erityisesti hyvinvointialueen HYTE-tiedonkeruuta tulisi kehittää. Tulisi saada mm. konkreettisista HYTE-toimenpiteitä tietoa, minkä verran eri HYTE-toimenpiteitä on käytössä esim. kaatumisten ehkäisyyn vajaaravitsemuksen ehkäisyä, systemaattista lääkitysten tarkistusta, ohjausta ja opastusta, turvalliset jalkineet opastusta, ravitsemusohjausta jne.

Kyvykkyydet:

HYTE kyvykkyydet, kuva 2.1. henkilön näkökulmasta; toiminta-,työ- ja oppimiskyky on avattuna taulukossa 2.1. edelleen jäävät konkretisoitumatta. Voisiko nämä henkilön kyvykkyydet ryhmitellä henkilöön suoraan itseensä liittyviin ja erikseen tukeen/ mahdollisuuksia sisältäviin tekijöihin?

Palveluntuottajan tai toiminnan toteuttajan kokonaisarkkitehtuurin osatekijät - voisiko jotenkin luokitella henkilöön itseensä ja osaamiseen liittyvät, työvälineiden/ menetelmien hyödyntämiseen, kehittäminen ja ylläpito osioon tms.?

Johtamisen kyvykkyydessä on kuvattu epäselvästi mitä tarkoittaa: Hyvinvointisuunnitelman ja -kertomuksen raportointi ja julkaisu. Lisäksi tärkeä seurata myös HYTE-prosesseja, ei vain tuloksia ks. toimenpiteiden tulosten seuranta ja vaikuttavuuden arviointi.

Hyte 2.0 -visio korostaa yhteen toimivaa, käyttäjälähtöistä ja tietoon perustuvaa ekosysteemiä, jossa myös yhteisöt ja läheiset toimivat aktiivisina toimijoina. Järjestöjen kannalta tämä visio antaa hyvän lähtökohdan, mutta sen käytännön toteutus jää luonnoksessa valitettavan avoimeksi. Järjestöt ovat merkittäviä yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistajia – siksi niiden roolia tulisi konkretisoida seuraavasti:
• Kolmannen sektorin toimijat on otettava aktiivisesti mukaan tietojohtamisen yhteiseen suunnitteluun.
• Järjestöjen tuottaman kokemus- ja kansalaistiedon hyödyntäminen hyvinvointitiedolla johtamisessa tulee varmistaa niin, että datan omistajuus säilyy järjestöillä itsellään ja niiden omistamilla organisaatioilla.
• Järjestöjen osaamista on hyödynnettävä tehokkaasti ja roolia tiedontuottajina tulee vahvistaa. Järjestöissä on kehitettävä menettelytapoja, joilla varmistetaan, että tieto on laadukasta, luotettavaa, vertailukelpoista ja helposti hyödynnettävissä päätöksenteossa.
• Järjestöille tulee rakentaa keskitetty, käyttäjäystävällinen ja skaalautuva digitaalinen alusta, joka kokoaa järjestöissä syntyvän kokemustiedon yhteen paikkaan ja mahdollistaa sen tehokkaan hyödyntämisen niin järjestöille itselleen, hyvinvointialueille kuin yhteiskunnallisille päättäjillekin.
• Alustalla voidaan hyödyntää älykästä analytiikkaa, tekoälyä ja kehittynyttä datan visualisointia, jotta datasta saa nopeasti johdettua tarkoituksenmukaista tietoa. Tiedon avulla saadaan selkeä kuva ilmiöistä ja resurssit voidaan kohdentaa vaikuttavasti.
Dokumentissa viitataan Orpon hallituksen tavoitteisiin ja STM:n digitalisaatiostrategiaan. Näissä tunnistetaan kolmannen sektorin tietopohjan merkitys ennaltaehkäisyn tukena. Pelkän kirjauksen lisäksi olisi tärkeää määritellä ja konkretisoida, miten järjestöjen tuottamaa dataa ja tutkimustietoa voidaan hyödyntää osana kansallista hyvinvointitiedon kokonaisuutta. Erittäin tärkeää on, että kolmannen sektorin toimijat otetaan mukaan tiedolla johtamisen rakenteisiin sekä hyvinvointialueiden ja kuntien prosesseihin.
Dokumentti kuvaa hyvin lainsäädännön kokonaisuuden, mutta järjestöjen asema jää ohueksi. Lainsäädännön kehittämisessä olisi hyvä huomioida kolmannen sektorin tiedonvaihdon ja osallistumisen oikeudellinen asema, jotta järjestöillä olisi mahdollisuus osallistua turvallisesti ja tietosuojaa noudattaen palvelujen kehittämiseen ja tiedon hyödyntämiseen. Järjestöille on mahdollistettava sähköisen asioinnin tukipalvelut myös yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnassa. Rahoitus- ja yhteistyörakenteiden pysyvyys tulee varmistaa, jotta tuetaan järjestöjen pitkäjänteistä toimintaa. Kolmannen sektorin rooli innovaatioiden, osallisuuden ja vertaisuuden kehittäjänä tulisi sisällyttää osaksi strategisia painotuksia.

2.1 Arkkitehtuurivisio
"Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisarkkitehtuurilla tuetaan yhteen toimivan, käyttäjälähtöisen ja tietoon perustuva ekosysteemin rakentamista, missä digitaaliset palvelut tukevat ihmisten omaa ja yhteisön hyvinvointia ja terveyttä turvallisesti, esteettömästi ja vaikuttavasti. Ekosysteemissä yhteisöt ja läheiset toimivat aktiivisina toimijoina ja voimavaroina, jotka vahvistavat osallisuutta, sosiaalista tukea ja kestävää hyvinvointia." Visio on selkeä. Ekosysteemin rakentaminen tärkeä viesti.

2.2 Strategiset tavoitteet
"Tekoälyn ja robotiikan edistäminen on vahvasti mukana strategiassa."
Ei näy kokonaisarkkitehtuurissa mitenkään?
Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet ja tekoälyratkaisuiden kehittämisen ja hallinnan periaatteet mukaan.
Tekoälyn vastuullinen ja turvallinen hyödyntäminen, laadukkaan datan merkitys,  tietoturva ja tietosuoja, EU:n tekoälyasetus (AI Act), kansallinen lainsäädäntö, jne.
Ohjelmistorobotiikka on väliaikaisratkaisu kunnollisten integraatioiden puuttuessa.

2.5 Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kyvykkyydet
Riippuen toimijasta/organisaatiosta (julkinen, yksityinen, kolmas- ja neljäs sektori) valittava relevantit kyvykkyydet mitä ko. organisaatio ja sen asiakas tarvitsevat. Samaan tapaan huomautus kuin prosessikartan osalta mainittukin.

Periaatteellisella tasolla työkyky ja toimintakyky (ja oppimiskyky) on yhdistetty yhdeksi kyvykkyydeksi. Työkyvyn erottaminen omaksi kyvykkyydekseen voisi vahvistaa työikäisten HYTE-seurantaa ja kehittämistä.

Taulukossa 3.2. Roolit; toimija/ osallistuja/ asiakas -> puuttuuko asukas, joka ei vielä osallistu tai toimi eikä ole asiakkaana. HYTE-työ kaiketi voi näkyä ja tulee näkyä ainakin välillisesti myös asukkaille. Muu tukihenkilö -> kokemusasiantuntija, olisiko tarvetta edes sulkuihin laittaa (koulutettu) kokemusasiantuntija.

Luvussa 3.1. kuvataan eri HYTE toimijoita yhteiskunnan sektoreilta; Julkinen sektori osiossa on kuvattu EU. Voisiko tähän ottaa mukaan myös WHO Healthy Cities toimijan, entä YTA-alueet? Ovatko työllisyysalueet osa julkisen sektorin yhtesityöorganisaatioita?

Asiakassegmentoinnin hyödyntämistä HYTE:ssä olisi entistä tärkeämpää, jotta voidaan tarjota kohdennettuja toimenpiteitä ja huomioida myös digitaaliset tietotaitovalmiudet

Kuva 3.5. HYTE palvelukartta – Mihin tarkoitukseen kuvataan, onko tämä kaikenkattava? Onko tarkoitus ohjata työnjakoa, rakennetta vai mitä? Pyritäänkö kansallisesti tällaiseen jaotteluun vai mitä?

Palvelut ja toiminta hyvinvoinnin osa-alueittain – voisiko terveys osiossa riippuvuuksien ehkäisyosiossa huomioida myös nettiriippuvuus?

Kuvien laatikoiden tekstit ovat pieniä

Kuva 3.6. HYTE prosessikartta kuvaan liittyen seuraavat kommentit:

Voisiko prosessit eri värein, erottuisivat paremmin toisistaan?

Toiminta- tai palvelutarpeen päättyminen – onko tämä aina tilanne – vai päättyykö ihmisen oma-aloitteiseen ja itsenäiseen tekemiseen ja itsestä huolehtimiseen.

Voisiko vahvemmin näkyä oma- ja itsehoito ja omahoito-ohjelmat sekä saattaen vaihtaen HYTE-palveluihin ohjautuminen ja hyödyntäminen?

Ihminen voi käydä myös välillä tuetussa palveluprosessissa ja silti edetä itsenäisen toiminnan prosessin mukaan – tämä ei mielestämme kuviossa näy.

Prosessikartta ei ole mielestämme prosessikartta vaan mitä kaikkea tässä kaikkea voi tapahtua asiakkaan eri vaiheissa eli toivottaisiin ennen- aikana – jälkeen ja mitä asiakas itse ja mitä ammattilainen tekee ja rajapinnat

Nuolet hämäävät, onko tämä jana joka etenee. Nuolet pois? Prosessikartta sana hämää. Kaikki vaiheet tulevat ihmisillä kyllä varmasti jossain vaiheessa

Milloin tukiprosessi on ennaltaehkäisyä (ennen palvelutarvetta vai palvelujen sisällä vai jälkeen)

Otsikoksi sopisi toimintakykyä ennakoiva, riskejä vähentävä toiminta.

Service Blue Printiin laitettaisiin tämä kuvio

Lisäksi Kuva 3.7 Hyvinvointitiedolla johtamisen prosessi kuva: -> analyysin ja päätöksenteon välistä puuttuu mielestämme yhdyspintaprosessi/suunnittelu/neuvottelu ja osallistaminen ja kokemustiedon tuominen ja paikallisen palvelujen ja tekijöiden tuntemus

Kuva 3.8 ja kuva 3.7, miksi erillisiä? Pientä tekstiä, vaikea saada selvää

Kuva 3.9. Keskeisten toimijoiden välinen vuorovaikutus ja tietovirrat (henkilön näkökulma). Lisättäisiin hyvinvointialueen näkökulmasta henkilölle tietoa asiakaspalautetiedon pohjalta tehdyistä toimenpiteistä. Lisäksi eri toimijoiden välillä on kyllä tietovirtoja, mutta täytyy ymmärtää että se menee henkilön kautta.

Kuva 3.11. hyvinvointisuunnitelmaa työstetään myös maakuntien liittojen kanssa.

Mikä on kuvioiden tarkoitus? Mitä halutaan viestiä? Monesta tulee mieleen että asiat on sekavia ja lähes mahdoton tehtävä

Kolmannen sektorin toiminta vahvistaa osallisuutta, tarjoaa vertaistukea ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Järjestöjen rooli voitaisiin kuvata luonnoksessa nykyistä vahvemmin ja varmistaa, että järjestöt ovat mukana tiedolla johtamisen prosesseissa niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Niiden toiminta ja palvelut tulee nivoa osaksi palvelujärjestelmää, tiedolla johtamista ja vaikuttavuuden arviointia. Järjestöillä on paljon kokemustietoa asiakkaidensa ja kohderyhmänsä arjesta sekä ammattilaisten näkemyksiä, jotka auttavat arvioimaan järjestöjen oman toiminnan ja palvelujärjestelmän vaikutuksia sekä parantamaan palveluita.
Järjestöissä tunnistettujen signaalien (esim. yksinäisyydestä, arjen vaikeuksista, osallistumattomuudesta) systemaattinen hyödyntäminen ja näkyväksi tekeminen osana hyvinvointijohtamista, mahdollistaa varhaisemman vaiheen reagoinnin ja asiakkaat saavat apua ennen kuin ongelmat kasaantuvat. Järjestöissä systemaattisesti koottu luotettava kokemustieto auttaa hyvinvointialueita kohdentamaan resursseja oikein: mihin panostaa, missä on “aukkoja”, mitkä toiminnot ovat vaikuttavia. Kun järjestöjen keräämä tieto tuo esiin riskitekijöitä ajoissa, hyvinvointialue voi panostaa ennaltaehkäisyyn. Tämä vähentää raskaiden palveluiden tarvetta pitkällä aikavälillä.
Kokemustiedon ja järjestöjen kokoamien palautteiden käyttö eri sektoreiden yhteistyöprosessien ja johtamisen tukena lisää hyvinvointialueen asukkaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Järjestöjen kohderyhmien ääni kuuluu paremmin ja asiakkaat pääsevät vaikuttamaan palvelujen kehittämiseen. Järjestöt tavoittavat usein ihmisiä, jotka eivät helposti asioi julkisessa palvelussa. Kun järjestötiedon hyödyntäminen liitetään osaksi palvelujärjestelmää, näiden ihmisten elämäntilanteista kertovat havainnot eivät putoa “tietokatveeseen”.
Järjestöjen osaamista voidaan hyödyntää tehokkaammin, kun järjestöjen tuottama tieto tuodaan yhteen, yhteiselle digitaaliselle alustalla ja saadaan osaksi kuntien, hyvinvointialueiden ja kansallista hyvinvoinnin tietojohtamista. Järjestöjen keräämä kokemustieto auttaa arvioimaan, mitä vaikutuksia eri toiminnoilla on. Tämä tukee alueellista hyvinvointisuunnitelmaa, palvelupolkujen kokonaisvaltaista vaikutusten arviointi ja raportointia.

3.1 Toimijat
Yksityinen sektori (yritykset): "Digitaalisen palvelun toteutuksessa käytettävä viestintäkanava voi olla esimerkiksi verkkosivu, sovellus,
ääni-, video- tai chattiyhteys tai sähköposti. Alusta taas voi olla laite tai käyttöjärjestelmä, jossa käytettävä ohjelmisto tai sovellus toimii." Alustalle laajempi määritelmä (myös pilvialustat).

3.2 Roolit
Toimija/osallistuja/asiakas - palveluja suoraan käyttävän henkilön roolit konkreettisemmin.

3.3 Palvelukartta
Visuaalisesti olisi havainnollisempi käyttää sisennystä (nested modeling) esim. 'Koettu hyvinvointi' on ehkä paremmin yläkäsite, jonka sisään voisi piirtää palvelut (kuten roolikartassa olikin). Sama pätee muihinkin vastaaviin tilanteisiin, missä laajempi/abstraktimpi asia pitää sisällään tarkempia asioita (ellei ole käytetty Group-elementtiä).

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteaa, että kolmannen sektorin toimijat järjestäytyvät hyvinvointialueilla myös erilaisten kumppanuuspöytien tai neuvottelukuntien muodossa, mikä on hyvä huomioida. Nämä yhteenliittymät kokoavat eri toimialojen järjestöjä yhteen ja käyvät keskusteluja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä hyvinvointialueiden kanssa.

Toiminta-arkkitehtuuri on kuvattu laajasti. Kuitenkin, vaikka Aikuisuus-elämänvaiheen kuvauksessa on mukana työelämän ja työkyvyn osallisuuden merkitys, hyvinvoinnin osa-alueiden käsitteistä (taulukko 3.4) työ on niputettu osaksi henkilökohtaista toimintaa. Työ olisi voitu nostaa myös omaksi käsitteeksi. Huomatuksena myös, että Ympäristö -käsitteen kuvauksessa työympäristön merkitys hyvinvoinnille puuttuu kokonaan.

Taulukko 4.1. Kaaviossa on erittäin tärkeää kolmannen sektorin rooli potilasnäkökulman korostamisessa, koska potilas toteuttaa elämäntapansa ja hoitonsa omassa elämässään. Tiedonkulkua potilaan mielipiteestä palveluista pitäisi ehdottomasti kehittää ja korostaa sen merkitystä tietoarkkitehtuurissa. Itse asiassa voisi kysyä, pitäisikö laaturekistereissä huomioida myös potilaan mielipide hoidosta.

Taulukko 4.1. Käsitteissä on kuvattu Hyte toiminnan toteuttaja sekä Hyte palvelun tuottaja. Lähellä olevien käsitteiden eroa voisi hiukan selkeyttää. Toki niissä on kuvattu esimerkeillä toimija =kunta, järjestö jne. Viitataanko toteuttajalla enemmän lakisääteiseen palveluun? Onko tarvetta Hyte koordinaatio - käsitteelle?

Kappale 4.3. Päätietoryhmät: Taulukko 4.2. Hyten päätietoryhmät tiedolla johtamisen näkökulmasta; Päätietoryhmien "kuvaus" sarake vaatii täsmennystä ja kuvauksen selkeyttämistä. Tämä kuvaus ei anna selkeää käsitystä siitä, mitä päätietoryhmään sisältyy. Kuvauksessa hyvin kuvataan nykytila ja toimivia käytänteitä, joka osin kaoottisuudella aiheuttaa vaikeuksia tulevaisuuden tiedolla johtamiseen. Lisäksi taulukossa 4.3. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keskeiset tietovarannot; Sotekuva-tiedot -> ovatko poistumassa ja korvautumassa ydintiedoilla? Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedot -> Valviran ylläpitämät tietovarannot kaiketi siirtyy uuteen lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi?

Käsitteistöä olisi kaivannut jo dokumentin alkuun.

Kuva 4.3. Kuntien eri toimialojen HYTE edistämistyö (TEAviisari) -> huomioitava myös TEAviisari Hyvinvointialue tiedot

Kuvioihin kaipaisi yksinkertaistusta ja selkeyttä

Kolmas sektori tuottaa jatkuvasti monipuolista ja merkityksellistä tietoa väestön hyvinvoinnista, osallisuudesta, elämäntilanteista ja palvelutarpeista – tietoa, jota ei useinkaan synny julkisen sektorin omista tietojärjestelmistä. Järjestötieto hyvinvointialueiden tietojohtamisessa (STM 2021:37) -raportissa on kuvattu, millaista tietoa järjestöissä syntyy hyvinvointijohtamisen tueksi.
Järjestöillä on suora kontakti ihmisiin, erityisesti heihin, jotka voivat jäädä julkisten palvelujen piiristä. Tällöin syntyy tietoa siitä, miten ihmiset kokevat palvelut, mitkä tarpeet jäävät tunnistamatta ja mitä käytännön haasteita arjessa kohtaa. Järjestöt usein toimivat vertaistuen, tukiryhmien, neuvontapalveluiden tai matalan kynnyksen toiminnan kautta. Näissä toiminnoissa kertyy tietoa siitä, minkä tyyppisistä tuista on merkitystä, millaiset muodot toimivat parhaiten, ja miten ihmiset kokevat osallisuuden.
Järjestöt toimivat eri alueilla ja yhteisöissä — ne tietävät alueelliset erityispiirteet, eroavaisuudet (kaupunki / maaseutu, eri väestöryhmät, kulttuurinen tausta) ja paikalliset haasteet (esim. saatavuusongelmat, liikkumisen rajat, kieli- tai kulttuurierot). Järjestöissä voidaan lisäksi havaita signaaleja ja varhaisia merkkejä muutoksista tai haasteista, jotka eivät vielä näy virallisissa tilastoissa — esimerkiksi elämäntilanteiden huononeminen, syrjäytymisuhan nosteet, yhteisöllisyyden heikkeneminen tai uudet toimintamallit, jotka nousevat käyttäjien keskuudessa.
Järjestöt kehittävät ja kokeilevat aktiivisesti paikallisia ratkaisuja, pilotteja ja uudenlaisia toimintamalleja. Kokemustieto syntyy siitä, mikä toimii hyvin, mitkä käytännön esteet tulevat vastaan ja miten ratkaisut mukautuvat paikallisiin olosuhteisiin.
Kolmannen sektorin toimijoilla on näin ollen merkittävä rooli tiedon tuottajina, välittäjinä ja tulkitsijoina. Tietoarkkitehtuurissa tulee tunnistaa järjestöjen tuottaman tiedon erityispiirteet ja varmistaa sen yhteen toimivuus julkisen tiedonhallinnan kanssa. Järjestöjen kokemus- ja laadullinen tieto täydentää rekisteripohjaista dataa ja vahvistaa hyvinvointitiedolla johtamisen inhimillistä ja paikallista ulottuvuutta. Tiedon yhteiskäyttö ja rajapinnat tulee suunnitella siten, että järjestöt voivat osallistua tietopohjaisesti päätöksentekoon ja kehittämiseen turvallisesti ja yhdenvertaisesti.

4.4 Loogiset tietovarannot
Kuvaisin tietovarantokartat loogisina tietoelementteinä (Data Object), jotka voivat kuvata myös laajaa abstraktia tietokokonaisuutta. Kuvassa dokumentissa asialla ei merkitystä mutta formaalissa tarkemman tason arkkitehtuurimallinnuksessa kyllä.

-

oma kannassa vois olla työtoiminnan aikana tehty toimintasuunnitelma ja sen luovuttamiseen voi antaa oma kannassa luvan

Hyte-indikaattoreiden merkitystä tulee edelleen korostaa ja olisi järkevää liittää esimerkiksi lonkkamurtumien ilmaantuvuus -indikaattorin rinnalle muutama prosessi-indikaattori. Hyvin valituilla prosessi-indikaattoreilla, esimerkiksi lonkkamurtuman jälkeen avohoitoon kotiutuneiden osuus 2 kuukauden kuluttua ja niiden osuus, joille on 2 kk kuluttua aloitettu luustolääke, voidaan arvioida esimerkisi lonkkamurtumapotilaan kuntoutuksen ja moniammatillisen hoidon prosesseja. Näin voisimme vähitellen rakentaa kevyellä hallinnolla osteoporoosin laaturekisteriä. Kaatumishoitojaksojen hyte-indikaattorin rinnalle pitäisi kehittää myös kaatumisen seurauksena murtuman saaneiden arviointi tapaturman jälkeen ja osteoporoosin seulonta (murtumahoitaja). Laaturekisteri tarvitaan ehdottomasti kaikkiin suurin kansansairauksiin, kuten osteoporoosiin.
Lonkkamurtumapotilaat ovat iäkkäitä, keski-ikä noin 83, mediaani 80, minkä vuoksi lonkkamurtumien ilmaantuvuuden hyte-kerroin kannattaisi harkita muutettavaksi ikävakioiduksi tai laskea ilmaantuvuus 75 ikävuoden jälkeen.

Taulukko 5.2. Henkilön tietojärjestelmien kuvaukset: Tietojärjestelmä: Mielenterveys- ja päihdetyön verkkopalvelut SEKÄ Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvonta. Lähtökohtaisesti, jos tarkoitus on puhua julkisen hallinnon tuottamista palveluita, mielenterveys- ja päihdetyö on osa Sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Lisäksi on varmasti myös muiden toimijoiden tuottamia mielenterveyteen ja päihteistä toipumiseen tarkoitettuja verkkopalveluita. On tärkeää varmaan tunnistaa ne, jotka kuuluvat lainsäädännöllisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin (neuvonta, verkkopalvelut jne.) ja erikseen kuvata tietojärjestelmät-sarakkeessa sitten asiakas- ja potilastietojärjestelmien ulkopuoliset tietojärjestelmät.

HYTE-kertoimen ja siihen kytkeytyvien indikaattoreiden tarkastelua olisi hyvä tehdä. Toki tässä asiakirjassa ei ole tarkoitus sitä käsitellä. Taulukossa 5.4. HYTE-väestötason tietojärjestelmä johtamisen tukena; Valtionkonttorin hyte-raportti, Hyte-toimintamallien arviointijärjestelmä sekä Hyte-kertoimen laskenta. Näihin liittyvät kuvaukset eivät tuo selkeästi esille, miltä osin ne ovat johtamisen tukena.

Kuva 5.2. Tietojärjestelmäkartta – henkilön käyttämiä tietojärjestelmiä esimerkinomaisesti. Mutta miten näistä saataisiin tieto hyödynnettäväksi HYTe-työhön? Esim. Wilma tiedot?

Kuva 5.3. Osa järjestelmistä kuvattu niin yleisellä tasolla, että niihin kaipaisi konkretisointia taulukkoon 5.5. hieman enemmän esim. hva.n analytiikka ja raportointijärjestelmät tai pelastustoimen järjestelmät. Miksi listata eri toimialat tai toimijat ja perään vain nimi tietojärjestelmät?

Tietojärjestelmäarkkitehtuuri antaisi parhaimmillaan rakenteen digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, mutta se tulee paikallisesti tai alueellisesti konkretisoida.

Tekoälyjärjestelmät tai robotiikka ei näy – pitäisikö lisätä?

Tietojärjestelmäarkkitehtuurissa tulisi korostaa, että järjestöjen tuottamat digitaaliset alustat, palvelut ja tietojärjestelmät ovat osa yhteen toimivaa hyvinvointiekosysteemiä. Järjestöillä on omia palveluhakemistoja, neuvonta-alustoja ja digipalveluja, jotka tulisi liittää kansallisiin tietovarantoihin (esim. palvelutietovaranto, hyvinvointialueiden palvelukartat, Hyte-tietovarannot). Näiden lisäksi on kehitettävä yhteinen, kansallinen tason digitaalinen alusta järjestöissä syntyvän kokemustiedon kokoamiseen, analysoimiseen, rikastamiseen ja jakamiseen.
Tietojärjestelmäarkkitehtuurin tulisi määrittää rajapintamallit ja tietostandardit, joiden avulla järjestöjen tuottama tieto ja palvelukuvaukset voidaan yhdistää julkisen sektorin tietoihin. Tämä vahvistaisi tiedon löydettävyyttä ja osallisuutta, erityisesti kansalaisille suunnatuissa digipalveluissa.
Järjestöjen osallistuminen edellyttää selkeitä ja saavutettavia tietosuoja- ja tietoturvaperiaatteita, jotka mahdollistavat turvallisen tietojen vaihdon ja yhteiskäytön. Tarvitaan ohjeistus ja tekninen malli, jolla järjestöt voivat liittää omia tietovarantojaan tai asiakastietojaan (esim. hyvinvointisovellusten keräämää dataa) yhteisiin järjestelmiin niin, että GDPR:n ja tietosuojalain velvoitteet täyttyvät. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi järjestöjen tuottamien hyvinvointitietojen hyödyntämisen osana hyvinvointialueiden ja kuntien hyvinvointikertomuksia.
Tietojärjestelmäarkkitehtuuri tulisi nähdä yhteiskehittämisen alustana, ei vain teknisenä rakenteena. Järjestöt voivat tarjota käyttäjälähtöistä ja kokemustietoon perustuvaa näkökulmaa palvelujen suunnitteluun ja käyttöliittymiin. Kolmannen sektorin osallistaminen arkkitehtuurin kehittämisvaiheisiin (esimerkiksi rajapintojen suunnittelu, testaus, datan kuvausmallit) on edellytys aidosti käyttäjälähtöiselle ja saavutettavalle kokonaisuudelle.
Kolmas sektori tuottaa paljon tietoa, joka on tällä hetkellä pirstaleista ja hajallaan eri alustoilla. Tietojärjestelmäarkkitehtuurissa tulisi kuvata myös järjestöjen näkökulmasta avoimien rajapintojen ja datan standardien periaatteet, jotka mahdollistavat järjestöjen tietojen integroinnin kansallisiin palveluihin.
Lisäksi on varmistettava, että järjestöjen omat tietojärjestelmät voivat hyödyntää julkisia tietovarantoja, kuten Kanta-palveluja, hyvinvointidataa ja palvelutietovarantoa, selkeiden käyttöoikeuksien puitteissa.
Monilla järjestöillä ei ole resursseja tai teknisiä valmiuksia integroitua kansallisiin järjestelmiin ilman tukea. Kolmannen sektorin digitalisaatiokyvykkyyden vahvistaminen on edellytys yhteen toimivuudelle.
Järjestöt tarvitsevat tuekseen alustapalvelun, joka osaamisellaan ja digitaalisella kyvykkyydellä voi toimia järjestöjen tietojohtamisen ja datan hallinnan tukena.

Lähellä.fi on valtakunnallinen palvelu, jonne yleishyödylliset yhdistykset voivat ilmoittaa monipuolisesti omaa toimintaansa ja mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan. Palvelu on hyödyllinen erityisesti niille toimijoille, joilla ei ole palveluntuotantoa ja joiden ei ole tarkoituksenmukaista viedä tietojaan suoraan PTV:oon eli suurimmalle osalle yhdistyksistä.

Osalla hyvinvointialueista hyvinvointi-/palvelutarjottimille järjestöjen tiedot tulevat suoraan Lähellä.fi-palvelusta. Tämä integraatio mahdollistaa sen, että myös järjestöjen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet ja lyhytkestoinen toiminta tulevat näkyväksi tarjottimille.

Lähellä.fi:stä PTV:hen siirtyvät vain organisaation perustiedot sekä tietynlaiset toimintailmoitukset, joilla on ilmoitettu pitkäkestoisia palveluita. Näin ollen PTV:n kautta järjestöjen toiminta tulee esille suppeammin. Tietojärjestelmäarkkitehtuurissa olisi hyvä huomioida, että jos tiedot tulevat suoraan Lähellä.fi-palvelun kautta, tulee järjestöjen tarjoama toiminta monipuolisemmin esille, mikä hyödyttää että julkisen sektorin palveluohjausta että yksittäistä ihmistä.

-

oma kannassa vois olla eloisan asiakastietoja minkä luovuttamiseen voi antaa kannassa luvan

oma kannassa vois olla työtoiminnan aikana tehty toimintasuunnitelma ja sen luovuttamiseen voi antaa oma kannassa luvan

Näin perusteelliseen selvitykseen olisi toivonut sisällytettävän myös muutamia konkreettisia kehittämisehdotuksia. Viittaan aiempaan vastaukseen. Ongelmat ovat kehittämistarpeiden osalta analysoitu erinomaisesti: hajanaisuus, työnjako, tiedonhallinta ja sen toimivuus ja tiedon siirtyminen. Tärkeää olisi saada yhteistyö eri toimijoiden välillä saumattomaksi. On myös todennäköistä, että digitaalisissa järjestelmissä ja palveluissa pelkästään neuvonnalla ja tuella ei saavuteta yhdenvertaisuutta kansalaisten välillä erityisesti vanhusväestön osalta. Tällä hetkellä digitaalisuuden ulottumattomissa on 600 000 kansalaista, pääasiassa ikääntyneitä.

6.2. tunnistettuja kehityskohteita ovat; Hyte-kertoimen painoarvo rahoituskannustimena hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen hyvinvointialueilla tulee kasvamaan. Hyvinvointialueiden hyte-kertoimen tietopohjan kehittäminen muun muassa sosiaalihuollon näkökulmaa vahvistamalla. -> on hyvä havainto.

Tämä on ymmärrettävä tiivistys ja selkein luku.

Hyvinvointialueet hyötyvät valtakunnallisesti sovitetusta arkkitehtuurista, joka tukee paikallista ja alueellista kehittämistä.

Parhaimmillaan jos järjestelmät on konkretisoitu, Arkkitehtuurin avulla voidaan varmistaa, että eri toimijat ja järjestelmät ymmärtävät toistensa tietoa ja voivat toimia yhdessä tehokkaasti.

Tiedon siirtyminen kuntien ja hyvinvointialueiden välillä vaatii selkeitä rakenteita ja sopimuksia.

Tarvitaan tukea ja ohjeistusta, jotta tiedonhallinta toteutuu yhdenmukaisesti eri toimijoiden välillä.

Hyte-kertoimen tietopohjan vahvistaminen: Erityisesti sosiaalihuollon näkökulma tulee tuoda vahvemmin mukaan, tämä on oikein kannatettava. Voisiko huomioida myös pelastus- ja turvallisuuspalvelut jatkossa osana HYTE-kerrointa ?

Tiedon lähteiden monipuolistaminen on tärkeää, esim. kulutuskäyttäytymisestä liittyvä tieto voi tuoda arvokasta näkökulmaa. Pitää lisäksi muistaa, että tehdyistä toimenpiteistä ja prosesseista kerätään tietoa, ei vain tulos tai voimavaratietoa.

Järjestöt on tunnistettava tärkeäksi osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategista ohjausta ja tiedolla johtamista. Järjestöillä on keskeinen rooli tiedon, osallisuuden ja innovaatioiden toteuttajina. Kolmannen sektorin tuottama tieto ja kokemusaineisto on liitettävä osaksi kansallista hyvinvointitiedon ekosysteemiä ja arkkitehtuurin tietovirtoja. Pitkäjänteisen yhteistyön ja rahoituksen turvaaminen on edellytys sille, että järjestötoiminta säilyy osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita. Kolmannen sektorin ja neljännen sektorin (vapaaehtoistoiminnan ja kansalaisvaikuttamisen) yhteys tulisi kuvata selkeämmin, sillä järjestöt ovat keskeisiä kansalaistoiminnan kanavoijia ja sote-palveluiden tuottajia.
Järjestöjen itsenäisyyden näkökulmasta on tärkeää, että järjestöjä ei nähdä pelkkinä tiedontuottajina, vaan niiden tulee kehittää omia digitaalisia kyvykkyyksiä ja vahvistaa tiedolla johtamista yhdessä ja yhteistyöllä. Järjestöissä syntyvän kokemustiedon omistajuus tulee säilyä järjestöillä itsellään ja niiden omistamilla yhtiöillä.

Teköälyn hyödyntämisen ja hallinnan periaatteet selkeästi näkyviin.

-