Minä ja meidän yhteisömme

Eettinen ajattelu, katsomuskasvatus, lähiyhteisön menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekä media sotkamolaisessa varhaiskasvatuksessa - kommentoi, ota kantaa!

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (sivu 31) aihetta lähestytään näin:

"Lasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisenajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä mediannäkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista."

Kuntavasuluonnoksessa puolestaan osiota avataan seuraavasti:

Lapsen maailmankuvan muodostuminen alkaa hänen kodistaan ja lähiympäristöstään. Hänen kasvaessaan elinpiiri kuitenkin laajenee, kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapsi kohtaa toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia.Varhaiskasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lapsen sotkamolaisia juuria ja kulttuuriperintöä. Asioita lähestytään eettisen ajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä median kautta. Lähtökohtana on lapsi itse: leikki, mielenkiinnon kohteet. ihmetellen ja oivaltaen oman kunnan juttuja: hyödynnetään oman paikkakunnan kulttuuri tarjontaa.

Eettinen ajattelu lähtee lapsen itsetunnon kehittymisestä ja laajenee ihmisten väliseen vuorovaikutukseen sekä edelleen elinympäristöön. Eri tilanteet mahdollistavat lapsen kehittää eettistä ajattelua, vaikka sitä ei tietoisesti opeteta. Ryhmän ilmapiirin tulee olla avoin ja turvallinen, jossa kaikki voivat turvallisesti esittää omia ajatuksiaan sekä korostetaan hyvin tapojen merkitystä, oman ja toisen työn arvostamista. Kasvattajan oma malli on eettisen kasvatuksen perusta. Eettistä kasvatusta toteutetaan läpäisy periaatteella eli se sisältyy kaikkeen toimintaan. Leikin kautta lapsi oppii luontaisimmin eettisen ajattelun sääntöjä. Lapsen tulee kokea, että hänestä välitetään, tarpeista huolehditaan ja häntä arvostetaan ja kunnioitetaan.

Katsomuskasvatuksen lähtökohtana on tasa-arvoinen, hyväksyvä ja kunnioittava suhtautuminen erialaisiin vakaumuksiin ja tapoihin sekä eri kulttuureihin ja etnisen taustan omaaviin ihmisiin. Asioita käsitellään turvallisesti ja lapsilähtöisesti, lapsen ikä huomioiden sekä vanhempien toiveet huomioon ottaen. Lapselle annettaan mahdollisuus hiljentymiseen, ihmettelyyn, kyselyyn ja pohdintaan. Luontainen tapa tarkastella katsomuksia ovat vuoden keskeisimmät juhlat sekä miksi ja miten niitä vietetään. Yhteistyötä voidaan tehdä seurakuntien kanssa.

Lähiyhteisön nykyisyydestä laajennetaan lapsen ymmärrystä ja mielenkiintoa tästä hetkestä menneeseen aikaan. Lapsi saa tietoa perinteistä, menneistä ajoista ja tapahtumista mm. vanhemmilta, isovanhemmilta ja kasvattajilta. Lähtökohtana voivat olla lasten kysymykset ja mielenkiinnon kohteet, historialliset sadut ja tarinat sekä retket. Tulevaisuutta voidaan pohtia roolileikkien avulla.

Media on lapselle luovuuden lähde ja media sisällöt ruokkivat lapsen luontaisesti rikasta mielikuvitusta sekä tiedon halua. Lapsen leikeissä median kautta tulleet hahmot ovat keskeisessä asemassa. On tärkeää pohtia lasten kanssa mikä on totta ja mikä tarua. Näin lapsen kriittinen mediataito kehittyy. Suojelullinen näkökulma kiinnittää aikuisen huomion siihen, miten media on läsnä lapsen arjessa. Lasta ohjataan median käytössä. Lasten kanssa voidaan tuottaa omia media esityksiä. Yhteistyötä voidaan tehdä mm. kirjaston, elokuvateatterin, paikallislehden kanssa.