Yhteisöllinen asuminen on asumismuoto, jossa jaetaan jotain tilaa tai tiloja ja/tai sosiaalisia palveluita. Usein on käytössä omat asunnot joiden lisäksi esim. yhteisön olohuone ja muita tiloja, joita voi hyödyntää myös palveluiden tarjoamiseen. Lisäksi joitain asumiseen liittyviä hankintoja voidaan jakaa yhteisön kesken. Kansainväliset esimerkit Ruotista ja Tanskasta osoittavat, että yhteisöllinen asuminen on suosittua ikääntyivien joukossa, mutta keski-ikäiset yksinasuvat eivät ole yhteisöllisestä asumisesta olleet kovin kiinnostuneita. Yhteisöllisen asumisen tilat tulisi aina suunnitella yhdessä toivottujen kohderyhmien kanssa.
Julkinen hallinto ei ole ollut kansainvälisissä tapauksissa yhteisöllisen asumisen hankkeissa vahvasti mukana. Julkishallinnolla voisi kuitenkin olla muutamia keinoja edistää yhteisasumista. Ruotisssa on juuri otettu käyttöön tuki hankkeille, joissa pyritään remontin yhteydessä tekemään talonyhtiöistä paremmin yhteisasumiseen sopivia. Yksi keino on keventää varainsiirtoveroa yhteisölliseen asumiseen sopivaan taloyhtiöön muutettaessa. Yhteisöllisen asumisen ja jaetut tilat voisi myös huomioida asumistuessa. Julkishallinto voisi myös osallistua palveluiden tuottamiseen yhteisöllisen asumisen taloyhtiöissä.
Yhteisöllisyys ei synny pakolla
Zxzz
27. huhtikuuta 2018 kello 19.57.55
Vieraitten ihmisten kanssa asuminen on henkisesti raskasta ja huonolla tuurilla voi olla myös ihan konkreettinen turvallisuusriski. Myös pienituloisella pitäisi olla oikeus yksityisyyteen.
Toisaalta vapaaehtoisten kimppakämppien, solujen, kommuunien ym. edistäminen byrokratiaa vähentämällä olisi kaikkien etu.
Ei pakkoyhteisöllisyyttä
J
8. toukokuuta 2018 kello 10.42.29
Pakkoyhteisöllisyys ei poista yksinäisyyttä (vrt. Prof. Saari). Eikä yhteisöllisyys synny pakottamalla. Suomi on täynnä tyhjiä taloyhtiöiden kerhotiloja; jos tarve yhteisöllisyyteen olisi pakottava ( myös ilääntyneiden keskuudessa) tilat eivät olisi tyhjillään.
Yhteisöllinen asuminen on myös niissä maissa, joissa sitä on harrastettu pitkään, jäänyt marginaaliseksi - se ei siis ole valtavirtaistunut edes vanhimpien ikäluokkien keskuudessa.
Keskustelin teemasta tämä hetken keskeisimmän (kansaivälisen, tenut myös vertailuja) yhteisöllistä asumista tutkivan tutkijan kanssa. Hän piti ajatusta yhteisöllisen asumisen yksinäisyyttä poistavasta vaikutuksesta epärealistisena eikä uskonut myöskään yhteisöllisen asumisen valtavirtaistumiseen. Samaan ajatukseen yhtyvät myös asumisen asiantuntijat. Yhteisölliseen asumiseen hakeutuvat tyypillisesti sosiaaliset ihmiset. Toisaalta yhteisöllisessä asumisessa ihminen voi myös olla ja jäädä yksin eikä ole patenttiratkaisu yksinasumisen poistamiseen. Ei ole myöskään näyttöä yhteisöllisen asumisen edullisuudesta ns. tavalliseen asumiseeen nähden; päinvastoin, asunnon hinnassa: vuokrassa maksetaan myös yhteiset tilat ja hinta voi olla selvästi korkeampi/ neliö.
Yhteisöllinen asuminen on tämän hetken muotitermi. Julkisessa keskustelussa siihen sisältyy myös ajatus siitä, että kun palveluja vähennetään, ihmisten halutaan hoitavan toisensa - ja tämä on pakottamista yhteisöllisyyteen. Kyllä yhteisölliseen asumiseen pitää olla mahdollisuus, mutta nut esiteyssä muodossa kuulostaa lähinnä pakottamiselta. Yhdessä - ja yksin myös - vuokra-asumista koskevan suosotuksen kanssa tässä on elementtejä ajatuksesta, että jollakin tavalla heikommassa asemassa oleva ( tässä siis parisuhteessa eläviin nähden) on toimenpiteisen kohde eukä heillä ole omaa tahtoa ja toimijuutta - tämä oli ylein asumisentoimijoiden kommentti tähän.
Epäselväksi jää, mitä tällä suosituksella ajetaan takaa.
Ei sovi kaikille
72- vuotias
9. toukokuuta 2018 kello 15.25.01
Yhteisöllinen asuminen ei sovi kaikille. Myös yksinäisten pitäisi voida viettää elämäänsä myös yksityisyydessä ja voida valita ystävänsä ja vieraansa.
Oikeansuuntaista suunnittelua
Yksinasuvat ry
9. toukokuuta 2018 kello 20.11.49
Toimenpidesuositus on hyvä. Yhteisöllisyyttä voidaan edistää ja turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteita lievittää ihmisten kohtaamisia helpottamalla. Asumisen suunnittelun on mentävä joustavampaan suuntaan. Samalla on huomioitava, että kerrostalo- ja kaupunkiasumisen luonteeseen kuuluu oman yksityisyyden suojelu. Se on luonnollista silloin, kun oma reviiri on pieni. Siksi halutaan omaa asuntoa. Kun asumiseen lisätään luontevasti saavutettavia, ei lukkojen takana sijaitsevia yhteisiä sisätiloja voidaan hieman tinkiä myös omista neliöistä. Asumisen hintaan on kuitenkin kiinnitettävä samalla huomiota. Ei ole reilua, että yksinasuva maksaa jopa kaksinkertaista neliövuokraa kaupunkien pikkuasunnoista verrattuna pariskuntien neliövuokriin suuremmissa asunnoissa.