Kerro kokemuksesi lomituspalveluiden toimivuudesta ja ideasi niiden kehittämiseksi.

Jos osallistuitte verkossa / paikan päällä lomitusseminaariin, mitä olisitte halunneet kysyä tai kommentoida?

STM:n saaman palautteen mukaan tilanne maan eri puolilla vaihtelee paljon etenkin maatalouslomituspalveluissa.

Valitettavasti palkka on lomittajilla huono.Nimen omaan peruspalkka. Olen jutellut työkavereiden kanssa ja he ovat samaa mieltä kanssani.. Ehdottomasti peruspalkkaan tuntuva korotus. Muuten tälle alalle ei hevin tulijoita ole. Kaiken aikaa ruuan , polttoaineeen, vuokrien yms. hinnat nousevat. Onhan palkalla tultava toimeen! !.

Kannattaisi keskittyä olennaiseen. Siihen että hoidetaan eläimiä ja on erilaisia tiloja erilaisia työtapoja ja niitä ei voi sitoa aikatauluihin.

Esiselvennykseksi: yrittäjälomittajalle lomituspalvelut maksaa laskun verottoman osuuden ja lomitettava arvonlisäveron osuuden.

Tälleen yrittäjälomittajana vähän tuntuu monimutkaiselta, että ensin lähetän lomitettavalle laskun ja sitten hän muistaessaan lähettää mulle kuitattavaksi lomitushakemuksensa, jonka jälkeen mun laskuni vasta pääsee eteenpäin prosessoitavaksi, jos siis kyse on näistä korvattavista vuosi- ym lomista. Ja sitten pitää vielä toivoa, että lomitettava muistaa maksaa ne alvit ja että korvaus maksetaan koko summalle, koska jossei, niin sitten homma muistuttaa jo vähän kissan käsittelemää lankakerää; kyllä siitä ähräämisen ja tuhraamisen kautta yleensä puolessa vuodessa selvän saa, mutta joutuu tekemään laskun uusiksi ja laskuttamaan saamatta jääneen osuuden + koko köntän arvonlisäverot uudelleen lomitettavalta.

Tuota vois oikoa, jos arvonlisäveroja vois kierrättää prosessin läpi, mutta ei vissiin voi. Ja jos lomituspalvelut maksaisi koko summan ja laskuttaisi loput lomitettavalta. Mutta eihän kukaan ota kontolleen toisten laskuja.

Ja jos tuossa voisi tehdä lomittajan suuntaan jonkin edes kalenterivuosittaisen laskutussopparin normaalisti korvattavien lomituspäivien osalta, ettei tarttis joka pätkästä vekslata allekirjoituksia eestaas. Taikka edes sähköisesti allekirjoitettavat hakemukset.

Mielestäni esim. Robottitiloilla toimii paremmin se että lomittajille olisi joustava työaika. Se ei palvele ketään että työaika on kiinteästi sidottu tiettyihin kellon aikoihin. Isoilla tiloilla voi poikimisiakin olla esim. 3 päivässä ja sen vuoksi työaika menee menee ylitöiksi. Toisena päivänä taas sitten jää työaikaa tekemättä. Varsinkin sijaisapulomituksissa tämä on hankala yhtälö. Ni

Pitkien sijaisapujen (yli kaksi viikkoa) aikana olisi suotavaa, että lomitusta voitaisiin järjestää kokonaistyöajan puitteissa. Esimerkiksi tilalla, jossa on kolme yrittäjää, joiden työaika on 6h/pv, pitkän sijaisavun paras järjestely voisi olla se, että yksi lomittaja tekee 5pv*8h viikkoa. Lomitustyön määrä jäisi 2 h/vk pienemmäksi mutta lomittaja ei vaihdu jatkuvasti ja lomittaja saa tehdä täyttä päivää. Lisäksi työpanosta voidaan kohdistaa raskaammille päiville esim. sorkanhoito, eläinlääkärin kiireettömät käynnit ja eläinten siirtopäivät.

Miksi ihmeessä. Eläimiä ne hevosetkin ovat. Eu säädöksissä ei alkutuotantoa, suomi voi antaa kansallisesta varoista lomituksen hevostiloille jatkossakin.

Lomituksen järjestämiseen pitää olla koko maassa yhtenäiset pelisäännöt, mutta niissä pitää olla joustavuutta tilakohtaisesti. Työaikamenekki tilakohtaisesti laskettuna, mutta siihen pitää saada tarvittaessa lisää esim. jos paljon poikimisia. On ikävää, kun lomittajat joutuvat tekemään työt huonosti, että tulisi kaikki tehtyä ja saavat kovalla kiireellä "lentää paikasta toiseen". Eri tiloilla on erilaiset olosuhteet ja työmenekki ei ole tilakokoon sidottu.
Ja lomahallinto koulutukseen, jotta osaavat käyttäytyä asiallisesti sekä yrittäjiä että lomittajia kohtaan! Pitäisi muistaa, että he ovat asiakaspalvelijoita ja "meillä" töissä. Asiallinen ja ystävällinen käytös tekee ikävätkin asiat helpommin siedettäviksi ja ymmärrettäviksi.

Kuuntelin nyt sen seminaarin kokonaan. Yhtään kohtaa ei tullut sen todellisen ongelman postamiseen. Lomittajan toimeentuloon tällä työllä. STM murehtii, ettei ole TES osapuoli. Miksi hitossa sitten ei kutsuta sitä osapuolta näihin työryhmiin ja palavereihin? Eli kunta-alan unioni, vai mikä piru se nykyjään on, ja kuntaliittoa. Kutsutaan Maatalouslomittajat Ry, joka ei ole TES osapuoli ja sen toiminnanjohtaja, joka taas on haluton hoitamaan lomittajien asioita. Vai kuuliko joku jotain? Se että nyt alkaa ymmärtää sen mahdollisuuden erillisiin neuvotteluihin lomittajien kohdalla, kerrottiin kyllä jepelle jo lähes 30 vuotta sitten. Se että tietää lomittajien osa-aikaisuuden. Ei merkitse mitään, jos ei ymmärrä kertoa, tai on haluton kertomaan, mitä se tarkoittaa. Ei ainoastaan lomittajalle, vaan koko lomitukselle. Tilakohtaiset mitoitukset ja tunnit tarkoittaa sitä Saarikonkin ilakoimaa 3h/pvä takuuta lomittajalle. Siinä meinasi jo hiipiä epätoivo puseroon. Ei todellakaan ymmärretä, miksi yrityslomitus ei oikein saa tuulta purjeisiin. Vaikka on kuulema halvempi, kuin kunnallinen. Juuri siitä syystä. Pitää olla vähintään 50€/h+alv. Silloin ehkä pienet mahdollisuudet onnistua. Kuitenkin tämän ymmärtämättömyyden ympärille yritetään väkisellä uutta systeemiä rakentaa. Tietysti Melaa unohtamatta. Sekin oli mielenkiintoinen kohta. Tämä yrittäjä kertoi taas sen arvostus ongelman. Parhaat lomittajat siirtyneet karjanhoitajiksi. Yleensä muihin hommiin. Mitä ihmettä ne sitten ovat, jotka hälläkin kulkee lomittamassa? Pitäisikö lomittajienkin ajatella. Parhaat viljelijät lopettaa. Jäljelle jääneiden rupuleiden kanssa sitten taikinoidaan.

Huono organisaatiorakenne vaikeuttaa toimintaa, sillä yksiköittäin toimintatavat ja lomittajien kohtelu vaihtelee suuresti. Kunnat säästävät ja säästävät, ja lomittajat ajetaan ahtaalle. Vaikka suurinosa rahasta lomitukseen tulee Melalta ja kilometrikorvaukset valtiolta, silti kunnat kiristävät koko ajan lomittajien vyötä. Esimiestyö nilkuttaa, työturvallisuus laahaa jäljessä muihin aloihin verrattuna ja palkka varsinkin osa-aikaisilla olematon vastuuseen nähden.
Tilat joutuvat myös monesti hankalaan asemaan, jos kahden yrittäjän tila tuleekin hoitaa lomittajalla yhä enenevissä määrin yksin.
Toimistotyössä on todella vanhoja käytäntöjä, jotka kaipaavat päivitystä tälle vuosituhannelle. Lomitusnetti ja asiointi sähköiseksi kaikille. Vähemmän tulee virheitä, kun asiakas laittaa lomahakemuksen sähköisesti, manuaalisesti varsinkin puhelimen kautta vastaanotetut pyynnöt voivat sekoittua, ja virheen mahdollisuus on ihmillisesti iso.
Esimiestyöhön enemmän rahaa, koulutukseen ja yhteisöllisyyteen lisää varoja. Enemmän yksiosaisia päiviä käyttöön niin, että tehdään kahden lomittajan voimin vuoroja robotiikan lisääntyessä. Näin lomittajakin jaksaisi paremmin.

Olen tosiaan vuodesta 81 käteni tähän paskaan sotkenut.Kyllä se vain on ollut harmikseni huomata että on vain yksi suunta ollut ja se on alaspäin.
Alkuun työ oli pitkään kokoaikainen ja sillä eli ja viljelijät tuli palvelluksi.
Sitten tuli näitä kotkotuksia ja alettiin tietokoneella tietämään tilan olosuhteet ja tehtävät
ja yksipuolisesti niitä tuijottaen osaikaistettiin ja ruettiin ottamaan töitäkin pois.(sijaisavun rajaus)
Siellähän sitten on kaikenlaista pilkunviilaajaa ja vähintäänkin kirjava on toiminta.
Tosiasiahan on että kukaan normaali palkansaaja ei ryhtyisi ajamaan kahta päivittäistä työmatkaa
jos se olisi sama kuin nyt lomituksen hallintoalueiden sisällä voi olla,400 km autossa päivässä
ei ole ollenkaan ainutkertaista.aamulla 03.00 jo lähtö voi olla ja 21-22 illaalla sitten kotona.No moni ajattelee miksi ei ole päivää tilalla?No navetassako majailet?
Eli jos oikeasti haluatte pitää maatalouslomituksesta kiinni siten että myös pienemmät yritykset saavat palvelun niin kyllä se on tämän nykyisen mallin kehittäminen siten että kokoaikainen työ on taattu ja palkka sitten sellainen että sillä elää.Kaikenlainen lisillä kikkailu pois ja työnkuva sellaiseksi että työtä voi tehdä kokoaikaisesti ja palkalla elää.Kuka on sidoksissa 12h ja yli ja palkka 4-6h?
Yrittäjälomittajat kuorii vain kermat päältä (lomittaa tilat joiden työaika on täysi) ja nämä pienyrittäjät jäävät sitten kyllä ilman tekijää.
Ratkaisumahdollisuukiahan on:Työnkuvan laajentaminen,toisen työmatkan laskeminen työaikaan,tekemällä selkeämpiä kirjauksia lomituspalvelulakiin ,Työehtosopimuksiin vaikuttamalla(liitot lomittajilla voisi edes vähän yrittää mikä lie mahdottomuus nykyisellä johdolla)
Olen jo jonkin aikaa eri tahoja läheltä seuranneena tullut siihen tulokseen että monella tasolla harras toive olisi jo haudata lomituspalvelut ja päästä koko harmista.Ainut jäljellejäävä olisi markkinaehtoisesti toimiva yrittäjälomittajat.Se on kyllä kuolleena syntynyt ajatus.(ehkä isot yritykset jotenkin toimis hetken ainakin jos taksoja korjataan)
Isoissa pöydissä se päätetään haluavatko ne tämän jatkuvan vaan jatkaa tätä hirttosilmukan kiristämistä. Minulle käy molemmat,toinen satuttaa vain kipeämmin.
Aurinkoista kehittämistyötä kaikille.
Ystävällisesti vieläkin kunnan elätti

Hei olen ollut lomittajien esimies ja välillä lomasihteeri yli 20 vuotta. Lomalakiin olen kaivannut pitkään jotain tunti ylärajaa miten paljon lomitamme yhtä yrittäjää. Nyt on tilanne että muutamat tilalliset väittävät ja se TTS: kin saadaan näyttämään siltä ( yrittäjä keskustelun jälkeen lisäilee työaika sinne ja tänne), että hän tekee 14-16 tunnin työpäiviä ja tilalle menee 2 lomittajaa. Lomittajat toki tekee tuon 14-16 tuntia kun niin on määrätty. Noissa tapauksissa lomitamme aina jonkun muunkin työosuutta. Ehdoton raja 12 tuntia/yrittäjä lakiin ja ehkä vähimmäistuntimäärä 4 tuntia /pv. Joskus oli tämänkaltainen ehdotus lakiin esillä mutta se jäi jonnekin.

Lomituksen järjestäminen epäonnistu aika perusteellisesti kun viikon aikana käy kolme eri lomittajaa kahden-kolmen päivän jaksoissa. Se söi varmasti lomittajienkin mielenkiintoa ja se näky lopputuloksessa, lehmistä lähti utaretulehduksien takia teuraaksi 25% mutta teurastilit ei silti riittänyt siasavun maksamiseen. Maitotilejä tuli seuraavana vuonna myös 25% vähemmän. lomatoimistoo kiinnosti lähinnä tunnit ja että onko piha ja tiet hiekotettu, maitoauto pääsi kumminki kulkeen kokoajan. Lomittajien koulutuksessa on puutteita, lypsytaito olis aika tärkee. Siasavun aikaan jos joku lypsää miten sattuu niin lypsy ohjeet ei ole seuraavalle lomittajalle pätevät, samoin monen muunkin homman kans jos joku vähä oikasee niin seuraava tekee enemmän ja kaikki saa saman palkan. Rahan puute saattaa aiheuttaa turhautumista lomituksessa, ketään ei kiinnosta tehdä parastaan jos työ on epävarma ja kehno palkka.

Lainuudistus on opettavaista. Tässä kuitenkin hoidetaan eläimiä ja ihmisiäkin. Minua on jäänyt askarruttamaan maatalouslomittajien monimutkainen työsuhde. Palkka tulee yhtäältä, valvonta toisaalta, työnantaja kuka lienee ja tehtävät on lähellä tai kaukana. Kun kysyy isänniltä ja emänniltä, tärkein asia on hyvä lomittaja, johon voi luottaa. Aina ei ole helppo olla luottamuksen arvoinen, jos työsuhteen sopimukset on monimutkaiset.

Lomaoikeuden saisi ottaa pois sellaiselta tilalta jossa on työntekijä tekemässä päivittäisiä töitä. Näissä lomittaja tekee työntekijän vapaapäivät. Ei varmaankaan ole lomituksen tarkoitus tällainen?

Käsittääkseni on yhä niin, että maatalouslomitus on järjestelmänä samanlainen kuin mitä se on ollut 1970-luvulta asti. Silloin luotiin maatalouden sosiaaliturvaa ja sen osana myös lomitus. Maatalouden eläkevakuutus (ja työvakuutus) perustuu laskennalliseen työtuloon. On samantekevää, onko työ kotieläintyötä tai maanviljelystä. Eli oli saman tekevää, ajatko traktoria tai vaihdat siihen öljyjä tai ruokit kotieläimiä, työvakuutus lasketaan samalla tavalla. Jos olisi erilliset vakuutukset kotieläintyölle ja maanviljelijän työlle, vakuutuskassat ja laskentaperusteet olisivat erilaisia. Vai onko jo niin?

perhetiloilla ei usein ajatella, että työ olisi jotenkin markkina-asia. Mutta lomittajan näkökulmasta hän on yksi eläintyömarkkinan osapuoli. Lomittajan mahdollisuus keskustella työehdoista on erikoinen, joska neuvotteluosapuolia on paljon. Tietenkin on olemassa varsinaiset työsopimuksen allekirjoittajat, mutta myös tehtävien laatu ja sijainti kuuluvat työehtoihin. Miten työmarkkinoita säädellään? Työmarkkinaosapuolet voivat odottaa tukea julkiselta vallalta. Lomituslainsäädännössä voitaisi selkeyttää lomittajan asemaa työmarkkinoilla niin, ettei hän olisi vain yksi monista kuntasektorin silmukoista. Lomittaja tarvitsee parempaa työvakuutusta, jotta hänellä olisi selkeä kuva työn vastuista jamahdollisuus uralla etenemiseen.

Tietojeni mukaan itse järjestettyä lomitusta ei valvota mitenkään.
Itse Järjestetyssä lomituksessa kukaan ei valvo, ettei lomituspalvelu yritys tai sen työntekijä tee kiellettyjä tehtäviä kilpailluilla aloilla, kuten peltotöitä, rakennustöitä, klapien sahausta tai vastaavaa, lumi ja hiekoitustöitä, lannan ajoa pelloille, koneiden ja laitteiden huoltoja, nautojen sorkkahoitoja jne.
Tämä on EU:n valtiontuki sääntöjen vastaista.

Itse järjestetyssä lomituksessa tulee kaikki lomituspäivät varata etukäteen vuosittain, jotta valvonta olisi mahdollista suunnitella ja toteuttaa. Valvonta MELAn vastuulle ja vähimmäismäärät valvonnalle ja riittävä rahoitus valvonnalle.

Kun rahaa ei heru lisää alennetaan päivittäistä työaikaa 7 tuntiin täysaikasella lomittajalla.

18.3 seminaarissa kiinnitin huomiota uudessa lomituspalvelulaissa suunniteltuun yhtäaikaisuusvelvoitteen rajan nostoon, eli nykyisestä 20 kotieläinyksiköstä raja nostettaisiin 30 yksikköön. Usein yrittäjien yhtäaikaisuusvelvoite (20 vuosilomapäivää pidettävä yhtä aikaa) tarkoittaa sitä, että yksi lomittaja hoitaa tuona aikana lomituksen. Yhtäaikaisuusvelvoite voidaan määrätä myös silloin kun lomittaja kykenee yksin tekemään päivittäiset kotieläinten hoitotyöt 9 tunnissa. Innokkaimmissa lomituksen paikallisyksiköissä tuota velvoitetta onkin jaeltu monelle tilalle. Kirjoituspöydän takaahan päätös on helppo ja nopea tehdä! Mutta me lomittajat tiedämme, miltä ihan oikeasti tuntuu navetoida yksin toista viikkoa 9 tuntia päivässä ja sen lisäksi istua vielä pari tuntia auton ratissa. Nuoret, kovakuntoiset ja -intoiset siitä toki selviävät parilla palauttavalla vapaalla ja univelan perinnällä, mutta palautuminen ei iän karttuessa ole enää yhtä nopeaa. Huomioitava seikka on myös se, että lomittajien keski-ikä lähentelee 50 vuotta.

Yhtäaikaisuusvelvoitteen nosto ei tule lisäämään lomittajien työhyvinvointia! 30 lehmän lypsämisessä yksin tai kaverin kanssa kaksin ei ajallisesti ole suurta eroa. Samaa tahtia lehmä antaa maitonsa, seisoipa takakäytävällä yksi tai viisi ukkoa! Merkittävä ero yksin tai kaksin lypsämisessä muodostuukin lypsäjälle aiheutuvasta rasituksesta. Minulla on melko tuoreessa lihasmuistissa lomituksen jälkeinen olotila yksin- ja kaksinlypsyn päätteeksi ja ero on valtava! Kaksinlypsyn jälkeen käytin vapaapäiväni kotitöihin yms, yksinlypsystä sai toipua pari päivää. Jos pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan, niin onhan se selvää, että parsinavetat jäävät historiaan eikä lomittajankaan työnkuvaan kuulu aamuin illoin kömpiä lehmien alla. Mutta edelleen ja vielä pitkään meillä riittää parsipaikkoja lomitettavaksi ja lypsytyön rasittavuus tulee näin ollen ottaa huomioon uutta lomituspalvelulakia rakennettaessa.

Yhtäaikaisuusvelvoitteen nosto ei myöskään tule lisäämään työturvallisuutta, mikäli se tarkoittaa myös yksintyöskentelyn lisääntymistä. Tuotantoeläinten kanssa touhuaminen jo itsessään on erittäin riskialtis ala. Muihin kunnan työntekijäryhmiin verrattaessa lomittajat vievät vuodesta toiseen voiton sairaslomatilastoissa. On työtapaturmia ja kaikenlaista pitkäaikaista kremppaa. Samaan aikaan eläkeikää pitäisi nostaa. Aika toimimaton yhtälö!

Jotta meillä jatkossakin olisi riittävä määrä hyvinvoivia, motivoituneita lomittajia, lomituspalvelulakia tulisi uudistaa suuntaan, joka vähentää yksintyöskentelyä ja lisää työturvallisuutta.

Terveyttä ja hyvää vointia näin korona-kevään keskellä!
Toivottelee,
Marika Puhakka
Maatalouslomittajat ry:n varapuheenjohtaja

Et usko tuota selitystä itsekkään. Lomittajat vastuussa..

Niin kivaa ja kaunista, jopa helppoakin?, kun olisi ajatus siitä, että me jatkaisimme lomitusta entisellä mallilla tutuissa ja turvallisissa ympäristöissämme, kuntien alla, ei mielestäni ole enää mahdollista!

Käsittääkseni kvtessi sanoo valtakunnallisesti, että samasta työstä tulee saada sama palkka, ihan meille kaikille kunnasta/maakunnasta tai yksikön rajoista riippumatta?... Joten oletan, että se on edes tavoitteemme?

Tva ja sen mukainen palkkaus lomituksessa, (navetoinnissa, tai mitä se ikinä tänä päivänä tarkoittaakaan) noin niinkuin valtakunnallisesti tulee aikuisten oikeesti yhtenäistää!!!!

Lomittaja on lomittaja kuntarajoista riippumatta!
Samaa alku tuotanto ryhmää ollaan ihan jokainen
käsien ja tissin pesijöinä!

Iso kiitos kyselystä terv.
Plm jyty/maatalomittajat lm Honkajoki
Janita Vanne

1) Kuntien paikallisyksiköiden toimivuutta koskevat huomiot ovat hyviä ja niistä mielellämme otamme lisää kommentteja. Samoin konkreettisia ideoita siihen, miten paikallisyksiöiden toimivuutta voitaisiin parantaa.


2) Kuntien toimiessa lomittajien työnantajina, työehdot tulevat KVTESin mukaisesti. Toisenlainen organisointi voisi olla tähänkin ratkaisu. Mitä ajatuksia ja ideoita tämä teissä herättää?


3) Lomittajien työajasta: tilan kokonaistyöajan määräytymiseen ja lomittajan työajan määräy-tymiseen ollaan miettimässä ratkaisuja. Otamme mielellämme vastaan tähän liittyviä ideoita ja ajatuksia. Yhtenä vaihtoehtona työpöydällä on, että tähän voitaisiin palata erikseen. Miten nämä kannattaisi määritellä?


4) Hevosten osalta tosiaan EU-säädökset edellyttävät, että lomituksen piirissä olisi vain alkutuotanto, koska lomitus kuuluu valtiontukisääntelyn piiriin, kuten keskustelussa on oikeasti todettu.

18.3. seminaariesityksessä aiheesta oli mainittu seuraavasti:
”Ravi- ja ratsuhevosia ei voisi enää jatkossa hoitaa lomituspalveluilla.
Ehdotuksen tausta on EU:n valtiontukisäännöissä. Ravi- ja ratsuhevoset eivät kuulu maatalouden ”alkutuotannon” piiriin.
Maatalouden alkutuotannolla tarkoitetaan maaperän ja kotieläintuotannon tuotteiden (muun muassa elävät eläimet sekä liha ja syötävät eläimen osat) tuotantoa toteuttamatta muita näi-den tuotteiden luonnetta muuttavia toimia.
Maatalouden alkutuotanto tarkoittaa siten käytännössä vain ruoaksi tai tuotteiksi kasvatettavien eläinten tuotantoa.”

5) Kaikki kotieläinyrittäjät eivät ole MYEL-vakuutuksen piirissä, uudistuksella parantaa kotieläintuottajien yhdenvertaisuutta. Eläkevakuutus on aina pakollinen, mutta hieman eri asia.



Tässä vielä linkki editoituun Lomitus-seminaariin:

Tallenteet pitää ladata tuolta Dropboxista, sillä jos niitä katsoo suoraan käyttäen tuota dropboxin esikatselutoimintoa, on laatu huonompi ja katsottavissa on vain pätkistä tunti.

https://www.dropbox.com/sh/dn71oy6rod7wqwz/AABKgS-LxZ0b_8FK15kHPUBOa?dl=0

Muistutamme vielä lopuksi, että keskustelussa tulisi käyttää kunnioittavaa ja asiallista kieltä.

Selkokielellä kiitos!

Kohta 1 Ei paikallisyksiköiden yhdistäminen aina suuremmiksi poista niitä ongelmia,ehkä muuttaa kuitenkin muotoa.Pitäisi alalle saada ammattiaitoinen osaava henkilöstö joka sitoutuuu työhön.
Olen huomannut miten erilailla eri yksiköissä tulkitaan esim KVTES vaikka se suht selkeä onkin.
Tässä myös kunnan palkanlaskijat tärkeässä roolissa.

Kohta 2 KVTES vai joku muu
Ei KVTES sinällään huono ole kunhan pyyhäistään tuo lomittajien etuja alentava lomittajaliite pois.(Esim .alle 4h työvuorot sallittuja ja kaksi-,jopa kolmeosainen työpäivä)
Tämähän varmaan poistuisi sovellettavaa työehtosopimusta vaihtamalla.

Kohta 3 Lomittajan työajan määräytyminen

Lähdetään siitä että kun työhön on sidonnainen niin palkkaakin tulee saada.Näinhän on poliisilla palomiehillä ja monella monella muulla ammattiryhmällä.
Palkka on se mikä sopimuksilla on kulloinkin neuvoteltu ja sillä sitten toimeentulon saa.
Jää taas sen ammattitaitoisen henkilöstön tehtäväksi että työt tehdään tehokkaasti,taloudellisesti ja työturvallisuutta noudattaen.Tilojen välisiä eroja tulee sallia,olosuhteet kun on niin erimoiset.
Lomitustyössä kun on vaikea tehdä toista työtä rinnalla kun työajat ,-matkat ,ja työjaksot
vaihtelevat.Palkka tulee saada yhdeltä luukulta jos tämä homma voisi jatkua.
Myönnettäkköön lomat yrittäjille sitten vaikka tunteina ja ne kuluu senmukaan miten lomittaja
missäkin tilanteessa töistä selviytyy.Taataan vaan että työtä (tai työssäsidokissa oloaikaa) kertyy senverran että palkka toimeentuloon säilyy.
Uskoisin että näin lomittajaksi aktivoituisi nuoriakin alalle,ja viitsisi edes ehdottaa että
maatalouslomittajan ammattikin on hyvä vaihtoehto muiden rinnalla.
ja kulloisetkin olosuhteet huomioiden t

Onpa tullut katseltua tätä lomitushommaa jo neljättäkymmentä vuotta. Kroppa ja henkinen kestävyys on ollut lujilla, kun aina on pitänyt tehdä kahden ihmisen työt. Vielä nykyäänkin on paikkoja, joissa molemmat yrittäjät poistuvat paikalta olipa kyseessä vuosiloma tai sijaisapu. Lomatoimistossa istuu täysin munatonta porukkaa, joita asia ei vois vähempää kiinnostaa. Nykyään on isoja robottitiloja, joissa työaika voi olla esim: kahdeksan tuntia, mutta talonväki käy pyörähtään navetalla ehkä jopa parituntia päivässä ja loput tekee lomittaja. Paineet on kovat, kun karjat on isoja ja aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ei ole ihme, ettei alalle saada nuoria tekijöitä, kun palkka ja työolot on heikot ja siihen päälle vielä saa kuulla isäntien vittuilut.

Ihan alkuun se 5000km rajapyykki pois, tai toki saa pysyä jos kilometrikorvaus suurenee tuon matkan ajettuaan, naurettava pykälä!!

KAIKKI ajetut kilometrit verottomana käteen.

Työmatkat työaikaan.

Mikä tässä on niin vaikeaa, rahaa tää kaikki on vaan mutta mahdollistaa ja motivoi paremmin ihmisiä pysymään alalla, jos vaikka nuoretkin ja vähemmän nuoret innostuisi, mene ja tiedä.

Perheenjäsen, jolla koulutus, PITÄÄ SAADA LOMITTAA KOTITILALLAAN!

Työaika lomituksessa 8h. Lomittaja tekee hommat pikaisesti 6h . Ja häipyy paikalta. Mikä muu ryhmä saa 6h työstä 8h. Laitoin yhden hääräjän haravoimaan 2 h. Koska oli työaikaa jäljellä. Helv huuto.

Olen tehnyt maatalouslomituksia jo yli 20 vuotta ja jatkuvan muutoksen ja työn raskauden takia olin lähellä uupumista vuosi sitten. Erityisesti työssä kuormittaa mielestäni se, että lomittaja ei juurikaan voi vaikuttaa työhönsä, työaikoihinsa eikä vapaa päiviinsä. Työmatkoineen työpäivät venyvät kohtuuttomankin pitkiksi ja lepoajat jäävät lyhyemmiksi, kuin laissa säädelty 11 tuntia. Olosuhteet tiloilla ovat vaihtelevat ja lähes joka tilalla lomittaja hoitaa enemmän, kuin vain yhden ihmisen työpanoksen.
Oman jaksamiseni vuoksi vähensin työaikaani ja teen tällä hetkellä osa-aikaisena myös henkilökohtaisen avustajan hommia. Ja olenkin miettinyt olisiko se työnantajamalli sopiva myös lomitusten järjestämiseen? Eli tilalliset itse toimisivat työnantajina ja tekisivät työsopimukset suoraan lomittajien kanssa. Lomahallinto myöntäisi tilalle kuukausittain käytettävät tunnit ja hoitaisi palkanmaksun ja toimisi apuna sopimusasioissa.

Ei tässä ammatissa pääse vuorotteluvapaalle,minunkin tilalle pitäisi löytää 18-25 vuotias lypsytaitoinen tai 64 vuotias.Eihän tähän työhön ole muutenkaan tekijöitä,niin sitten tuo ikä rajoite.Eikä voida oppi sopimuksella kouluttaa porukkaa.Minäkin olisin voinut vaikka pari kuukautta roikottaa pienellä palkalla oppillasta/nuorta niillä tiloilla,jossa pääsääntöisesti käyn ja varmasti olisi ne minun hommat oppinut ja olisi siitä siirtynyt sitten tekemään sitä puolta vuotta vuorotteluvapaata ja toivottavasti jäänyt sitten alalle.Katsotaan miten nyt sitten jaksaa eteenpäin.....

Suunniteltu 6 miljoonan lisärahoitus ei riitä lomitusjärjestelmän valuvikojen korjauksiin.

Edelliset hallitukset ovat kurittaneet lomitusjärjestelmää niin pahastI säästötavoitteillaan, että 6 miljoonan rahoitus ei riitä.

Pahin kaikista 2000 luvun hallituksista oli Sipilän johtama Keskusta hallitus.

Uudistuksen 2. vaiheen yhteydessä ei pidä sotkea Melaa enään mihinkään lomitusjärjestelmän vaiheeseen.

Melan ohjaus ja asiantuntijuus lomitusten yhteydessä on elänyt jo aikansa ja se on syytä haudata 14 sylen syvyyteen.

Ensinnäkin tämä 5000km raja on muinaisjäänne viime vuosituhannelta.Tosin se ei paljon lomittajan tilipussissa näy mut kuitenkin.Työssäkäynti alueet niin lomituksessa kuin muissakin ammateissa on laajentuneet,tämä pitäisi muistaa.Tiedän et ei ole neuvottelu kysymys se vaatisi valtiovallalta toimenpiteitä.Mutta jos työajoja alkaa olla lomituksessa jopa 60000km vuodessa alkaa se tämä 5 senttiäkin näkyä jossain.
Toisena epäkohtana lomituksessa on työmatkat omalla ajalla.Ei ole toista ammattiryhmää kunta puolella joka ajaa omalla ajallaan työpaikalle,jopa tunnin suuntaansa siis 4 tuntia päivässä.Korjatkoon joku jos olen väärässä.Yksityisellä puolellahan tämä on ihan "normaalia"käytäntöä,esim.konehommissa.Tässä olisi hyvä lääke osa-aikaisuuteen,jos matkat olisi työaikaa.
Ei nykyisillä ehdoilla saada uusia lomittajia alalle,kuin käymään.Ei 6-6,5 tunnin sopimuksilla ja palkoilla mahda edes talolainaa pankeista saada?
Hallinnon koulutukseen tulisi myös panostaa.
On käsittämätöntä,että juuri uusitussa työlainsäädännössä,nimen omaan sanotaan,että 11 tunnin lepoaika koskee myös maatalouslomittajia,ei näy koskevan kun työlistoja lukee.Sittenhän se koskee jos mainitsee listan laatijalle,mut ei tarvi sen jälkeen varmaan kys.tilalle mennä?

Vuosiloma-ajat pyrimme aina järjestämään niin, että ei olisi mitään rutiinista poikkevaa, esim. karitsointeja, tuotostarkkailun punnituksia, kerintää ym. Näiltä osin "vakiotyöaika" lienee toimiva järjestely (tosin siinäkin täällä Lumi-Suomessa lumentulo voi aiheuttaa ylimääräistä työtä, kun esim. paalien luo päästäkseen saattaa joutua tekemään lumitöitä...).

Mutta äkillinen sijaisapu (sairastuminen, työtapaturma) tai äitiys/vanhempainvapaa pitäisi kyllä joustaa enemmän, koska silloin työpäivälle tulee mittaa yllättävänkin paljon. Nuo työt, joita ei normilomitusajalle varata (eikä näin lasketa normilomituspäivän mittaan) joutuu kuitenkin tekemään. Aika hiuksianostattavia tarinoita on kuullut, jossa nimenomaan näinä aikoina on syntynyt merkittävää vahinkoa, koska työaika ei jousta. Tällaisen jouston pitäisi olla mahdollista, ainakin niin, että asiasta on lomitus/työsuunnitelmassa mainittu.

JOS ei ole huomannut kirjoittaa johonkin pysyvään paikkaan varaamiaan vuosiloma-aikoja, niin nykyisessä lomitusnetissä tekemiään "tilauksia" ei saa mistään näkösälle. Aivan käsittämätön juttu - varasin viikon syksylle (tein siis melkein vuosi ennen tarvetta jo varauksen) ja nyt olisi painetta muutamalla päivällä siirtää lomaa. Mistään ei näe, mitä olen varannut, puhumattakaan, että sitä voisi muuttaa itse. Ei varmaan olisi tietoteknisesti kovin vaikeaa saada näitä näkösälle. Samalla voisi olla joku merkintä, onko tämä varaus "alustava" eli työvuorolistoja ei ole vielä tehty, vai jo sitova, eli että työvuorolistat on valmiina ja ei voi enää muuttaa.

Tämä osa-aikaisuus pitää ratkaista lomituspalvelulakia muuttamalla, lomituspalvelulaki määrittelee lomittajan tehtävät ja siitä syntyy työaika. Valvontaan pitää varata tietty prosenttimäärä joka päivä työaikaa.
Lomitustyö on 100% tehokasta työaikaa, ei istumaan kerkee välillä, menet tukka putkella kokoajan.

Kyllä meillä tuottajillakin pitäisi olla mahdollisuus alan koulutukseen! 26 vl päivää ei riitä mihinkään! Tuettua maksullista voisi olla 200 tuntia tai enemmänkin

Lomittajille täysityöaika mihin kuuluu toine työmatka.. ja lomapäivät tilakohtasiksi. Isoilla tiloilla usein työntekijä..nii pääsevät vapaammi menemään. Pienemmissä usein vaan yks lomitettava

Lomittajien ammattitaito vaihtelee suuresti. Toiset lomittajat ovat sellaisia että pystyvät menemään navettaan kuin navettaan tuosta vaan. On rohkeutta mennä ja näyttää taitonsa, silloin talonväellä turvallinen olo olla poissa askareilta. Toiset lomittajat taas niin taidottomia, ettei silloin uskalla oikein postilaatikkoo kauemmaksi lähtee, ettei jo soiteta perään.
Ymmärrän kyllä että lomittajille on kova sana kun työmatkat kasvaa, se lisää helposti päivän pituutta.
Mutta ainakin suurimpana ongelmana alueellamme on toimiston väki. Siellä ei puhalleta yhteiseen hiileen, ei olla yhteistyöhaluisia keskenään tai lomittajien tai yrittäjien kanssa. Eri vastaavien välillä on suuria eroja. Toiselta vastaavalta tingattu uutta lomittajaa tutustumaan tilaan ja töihin, kun vanhat lomittajat eläköityneet tai vaihtaneet työpaikkaa. Ensimmäinen vastaava suuttui kun kysyin asiaa mutta toinen otto asiakseen ja niin taloon saatiin uusi lomittaja. Myös yrittäjien tasa-arvoinen kohtelu on yärkeää. Jos täytyy jonkun yrittäjän lomaa lyhentää, niin se ei voi olla aina sama tila. Eikä se ole hyvä tilanne jos lomitusvastaava suosii toista tilaa joka sattuu olemaan vastaavan ystäviä.
Vuosilomapäiviä on minun mielestä riittävästi. Sekä 120h on hyvä palvelu. Sairauslomien toimivuus on aina hankala, koska monesti asia tulee eteen nopeesti, ja sitä lomittajaa ei ole saatavilla. Mutta äitiyslomitukset eivät pitäisi olla ongelma, ne kun on tiedossa hyvissä ajoin. Lisäksi olisi hienoa jos lomituksen piiriin saisi takaisin sen koulutus lomituksen, eli jos yrittäjä menee kurssille tms. niin lomittahan saisi edukkaammin kun täysin maksullisena.
Eli tässä täytyy kaikkien osapuolten olla samalla puolen, niin yrittäjien, lomittajien kuin toimistonväen kanssa. Yhteistyöllä tämä saadaan toimimaan.

Miten ihmeessä 6 lehmällä saa lomituksen. Kotitarvelehmiä mitä valtio tukee. Ei ole todellista. Eihän tämän tarkoitus ole tukea harratustoimintaa milläin eläinsektorilla

Samaa mieltä, mela joutaa kokonaan pois ,eikös sen pitänyt eu.nkin mielestä olla jäävi vetovastuuseen!? Liikaa byrokratiaa vetämässä välistä rahoja, lomittajat työllistävät enemmän viranomaisia kuin yrittäjät niinkään lomittajia nykyisin! Osa- aikaisuus täysin keinotekoinen tapa vähentää lomittajien palkkaa. Mitähän muuta työtä voisit ottaa vastaan " osa-aika " työsi ohessa? Lomittajat myös itse syyllisiä tilanteeseen, koska suostuneet itse osa-aikaistamaan itsensä, jos olisi homma jätetty työnantajan kontolle olisi liitto järjestäytyneille maksanut pidätetyn summan. Tosin liitollakin peiliin katsomisen paikka lomittajien etujen ajamisessa. Onkohan liian tunnollista ja kilttiä porukkaa alalla, että tätä raskasta työtä jaksaa, kysyy yksi 34 vuotta alalla ollut karjakko? Olisko vihdoin tullut aika alkaa arvostamaan itse itseämme, ennenkuin nämä hommat kokonaan päättyvät, sillä ei meitä kukaan muukaan arvosta, jos ei me itse?

Lisäksi nyt lomitettavien tilojen rajusti vähentyessä on lomittajien pudotuspelit käynnissä lomautusten ja irtisanomisten muodossa. Kentällä porukka on töiden menettämisen pelossa keskenään eripuraista, mikä taas pelaa työnantajan pussiin, kun päinvastoin pitäsi puhaltaa yhteen hiileen. Enää ei taida riittää, että vaan yrität tehdä työsi hyvin ja keskityt vaan omiin töihisi, valitettavasti.

Tuotantoeläinpraktikkona ja myös neuvonta- ja tautisaneeraustyötä tekevänä eläinlääkärinä saan toistuvasti kuulla nauta- ja sikatilallisilta kertomuksia siitä, että eläintautiriskejä ei lomitusten järjestelyssä ja itse lomitustyössä oteta vakavasti, vaan muut arvot ajavat niiden edelle. Afrikkalainen sikarutto (ASF) ei ole leikin asia ja laskennallisesti on ensimmäisen ASF -tapauksen laskettu aiheuttavan suomalaiselle sikaelinkeinolle 100 miljoonan euron tappiot. Ensimmäisen tautitapaustilan saneeraus (siis eläinten lopetus ja tuotantotilojen puhdistus ja desinfiointi) on pikkujuttu verrattuna siihen markkinashokkiin, jonka tuo tapaus aiheuttaa ja esim. sianlihan vienti Kiinaan on sen jälkeen muisto vain.

Tästä huolimatta eivät Suomenlahden eteläpuolelta tulevat lomittajat noudata kotimaissaan käydessään Eläinten terveys ETT ry:n ohjeistamaa 48 tunnin sääntöä siitä, että vähintään tuo aika pitäisi olla kulunut käynnistä ulkomaisella kotieläintilalla tai mieluummin maahan tulosta, ennen kuin mennään Suomessa kotieläintilalle. Tuona aikana myös vaihdetaan kaikki vaatteet ja laitetaan ne pesuun, desinfioidaan jalkineet ja käydään saunassa. Useinkin tullaan periaatteella "illalla satamassa ja aamulla navetassa/sikalassa" sekä tuodaan vielä tuliaisina liha- tai maitotuotteita evääksi sikalan tai navetan jääkaappiin. Nämä ovat toki kärjistettyä ja yksittäistapauksia, mutta näin on tapahtunut, eikä tuohon ASF -tautitapaukseen tarvita kuin se yksi sikojen ulottuville päätyvä ASF -virusta sisältävä makkaranpala. Afrikkalainen sikarutto ei ole sen enempää Baltian maista, Puolasta kuin Ukrainastakaan kadonnut minnekään, vaikka siitä ei enää uutisissa näinä Koronavirusepodemian aikona puhutakaan.

Kun tuosta toimintavavasta sitten antaa palautetta lomituspalvelulle, saa vastaukseksi voivottelua, vähättelyä ja ylimielistäkin käytöstä. Mikään laki ei kuulemma tätä estä. Juu, ei estäkään, mutta järjen pitäisi estää. Sitä paitsi tuottajat ovat teurastamon tai meijerin kanssa tekemissään tuotantosopimuksissa sitoutuneet noudattamaan ETT:n ohjeita, joihin myös tuo edellä mainittu 48 tunnin sääntö kuuluu. Lajinsa huipputapaus taisi olla lomittaja, joka olisi Välimeren maista lomamatkalta palattuaan pitänyt koronakaranteenia "noo, muutaman päivä", kun se jo tuossa vaiheessa viime maaliskuuta oli muille ulkomailta riskialueilta palaaville kaksi viikkoa. Tässä tapauksessa oli siis pelko ao. yrittäjien itsensä sairastumisesta, ei eläinten.

Vastakohdaksi edelliselle on sitten jokusen kerran käynyt niikin, että salmonellatartunnan takia rajoittavien määräyksien alle joutunut tila ei tahdo saada lomittajaa sitten millään, vaikka "salmonellaleiman" alla olevat yrittäjäparat olisivat kovasti esim. sijaisavun tarpeessa. Salmonella ei ole mikään hyppykuppa, vaan se tarttuu suun kautta ja tartunnalta välttyy, kun ei laita kakkaa suuhun sekä huolehtii suojautumisesta ja hyvästä käsihygienista. Asiat voidaan hoitaa ja tautiriskit hallita, kunhan ne tiedetään ja pohditaan etukäteen. Suhtautumisessa lomitukseen salmonellatiloilla tuntuu olevan alueellisia eroja; Pohjanmaalla on tätä tautia ollut ennekin ja asiat hoituvat ("business as usual"), Itä-Suomessa päästiin pitkän väännön jälkeen tilanteeseen, että lomituksen edellytyksenä oli viiden päivän karanteeni ja salmonellatutkimus myös lomittajalta työjakson päätyttyä. Tarkoitti siis kahta vapaapäivää ja kolmea palkallista "työpäivää" kotosalla (tai missä hommissa lieneekään?) tilan eli tässä tapauksessa toki tilan salmonellavakuutuksen piikkin.

Oma lukunsa ovat sitten ne tilanteet, joissa lomittajat joutuvat käymään vaikkapa kahdella tilalla samana työpäivänä, jotta päivän tunnit tulisivat edes jotenkuten täyteen. Jos tällöin on jommalla kummalla tilalla vaikkapa pälvisilsaa tai virusripulia, on hyvät mahdollisuudet levittää se myös toiselle tilalle, jos tautisuojauksesta ei huoledita asianmukaisesti tai jos asia ei ole tiedossa. Ensiarvoisen tärkeää olisikin, että yrittäjät kertoisivat tilanteesta etukäteen, jolloin "terve" tila voidaan laittaa päivän työjärjestyksessä ensimmäiseksi ja huolehtia tautisuojauksesta. ETT:n nettisivuilta löytyy ohjeet tätä tilannetta varten ja niitä on tiettävästi toimitettu tiedoksi myös lomatoimistoihin.

Toivon, että edellä esille otetut näkökohdat otettaisiin huomioon lomituspalvelulakia uudistettaessa ja ylipäätään tuotantoeläntilojen lomituksia järjestettäessä. Ymmärrän hyvin, että tämä on kokonaisuutena ottaen vaikea yhtälö, mutta uskoisin kuitenkin hyvällä yhteistyöllä ja nykyistä paremmalla tiedonkululla päästävän parempaan lopputulokseen. Käsitykseni mukaan sekä lomituspalveluiden järjestäjät että itse lomittajat ovat palveluammatissa kotieläinalan yrittäjiin nähden, jotka siis loppu viimeksi ovat heidän työnantajiaan. Tautitapauksen sattuessa on vahingon suurin kärsijä aina kotieläinalan yrittäjän itse. Jos ei ole sika- tai nautatiloja, ei tarvita lomittajia tai lomatoimistojakaan.

Tämä siis nimimerkillä, mutta näkemysteni tueksi kuitenkin, että allekirjoittaneella on n. 30 vuoden kokemus eläinlääkärin töistä tuotantoeläinten ja niiden omistajien / hoitajien parissa sekä tarttuvien eläintautien torjunnasta Suomessa ja vähän muuallakin.

Hyvä esimerkki tämä uusi krypto . Lomittajat lomittaa tiloilla joissa kyseinen tauti eläimillä. Lomatoimisto tietoinen asiasta, lomittajia ei informoitu koko taudista kuin vasta kuukausien päästä. Moni lomittaja sairastunut ja voi levittää tautia eteenpäin. Kyseessähän on vakava eläintauti joka tarttuu myös ihmiseen ja tila joka sen saa niin poishan sitä ei sitten saa. Tauti on myös ihmiselle vakava. Kyllähän on vaan niin, että työnjohto, puhumattakaan mela ja ministeriö, ovat etääntyneet niin kauas mitä todellisuus täällä ruohonjuuri tasolla on. Monellakaan ei mitään kosketuspintaa nyky- maatalouteen tiloilla ja nämä ne sitten meidän asioista päättää.

Ylikuormitetujen karjanhoitajien tukemiseen on yhteiskunnalla valmis kanava tukea pienillä hallintokuluilla. Puolittamalla maksu ja tuplaamalla määrä. Kustannus olisi oikeaan osuva.

Sijaisapu pitää voida itsejärjestetyssä hakea samassa yhteydessä, kun haetaan vuosiloma ja tuettu maksullinen.

Olemme pyrkineet pitämään puolison kanssa mahdollisimman paljon lomia yhtä aikaa. Vuonna 2019 niitä oli tuosta 26 vuorokaudesta 4 vuorokautta,
Suurin yksittäinen syy siihen että yhtäaikaa pidettävät lomat ei toteudu, on se että kahta lomittajaa ei lomatoimisto yksinkertaisesti pysty tarjoamaan tilalle.(ei ole työvoimaa, tai työvoima on sellaista että työt ei yksinkertaisesti tule tehdyksi!! )
Toisaalta myös lomittajien ammattitaito/ työ motivaatio, tilamme on verraten uusi lypsy-asema pihatto 60 lehmää+ nuorkarja 30 päätä.
Työaika 6 tuntia/vrk lomaoikeutettu. ei lomittajille riitä, jos molemmat on poissa/lomalla. Tuntimäärää on pyritty nostamaan, mutta lomatoimisto on haluton sitä nostamaan.
Myös lomittajien henkilökemiat ei näytä käyvän yksiin, vaan on jouduttu kesken lomituksen puuttumaan keskenään TAPPELEVIIN lomittajiin.
Myös lomittajien karanteeneihin ja tautisuojaukseen haluaisin kiinnittettävän huomiota, jos Virolainen lomittaja kertoo aamunavetalla ajaneensa yön helsingistä iltalaivalta kun on ollut juuri lomalla kotimaassaan...
En tiedä mihin tämä lomitus farssi vielä tuleekaan päättymään, mutta suunta on alaspäin ja se on selvä.