Keskustele lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hyvistä ja huonoista puolista!

Ota kantaa!

On todella tärkeää huolehtia perustyön resursseista,
koska ennaltaehkäisevät ja matalan kynnyksen palvelut ovat kaikkien saatavilla arjessa. Pulmien eskaloituessa ja mutkistuessa on aina haastavampaa saada apu oikeaan ongelmaan esim. oireilevan lapsen hoidon sijaan tulisi tukea koko perhettä ja etsiä juurisyitä.

Edellisessä hyvinvointisuunnitelmassa on kuvattu pelkästään nuorisopsykiatrialle saapuneet lähetteet ja toteutuneet käynnit. Kokonaistilanteen kuvaamiseksi olisi hyvä kuvata myös hoitoonpääsyn odotusajat nuorisopsykiatrian poliklinikan hoitajille ja onko lääkitysseuranta toteutunut asianmukaisesti, mikäli nuorille aloitettu mielialalääke ennen hoitajan käyntien toteutumista. Toteutuuko hoitotakuu nuorisopsykiatrialla, pääseekö hoitoon kolmen kuukauden kuluessa hoidon tarpeen toteamisesta? Nuoret eivät voi odottaa pitkiä aikoja hoitoon pääsyä, vaan hoidon on toteuduttava vähintään ohjeistettujen odotusaikojen puitteissa. Ja kuinka seurataan nuorisopsykiatrian käyntien vaikuttavuutta nuorille? Millainen osaamisen taso on hoitajilla, onko riittävä tehtävän vaatimuksiin nähden? Ei myöskään riitä että kuvataan pelkästään käyntimäärät, tarvitaan laajemmin tietoa hoidon laadusta nuorille. Olisi hyvä kuvata myös onko kouluilla toimivien miekkareiden työpanos riittävä suhteessa apua tarvitseviin nuoriin. Miekkareiden resurssin riittämättömyys voi heijastua myös erikoissairaanhoidon tarpeeseen.

Lasten painonhallintaa tulee tukea kaikilla eri sektoreilla; kouluruokailu, liikuntamahdollisuudet, harrastusmahdollisuudet, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ym. Ylipaino ja siihen liittyvät vaikeudet ovat merkittävä lasten kokonaishyvinvointiin vaikuttava asia, eikä lasten painonhallinnassa tukemista saa jättää vain terveydenhuollon palveluiden varaan.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen olisi syytä huomioida myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten tilanne ja perheiden mahdollisuudet saada tukea ja apua asiaan liittyen Kainuun alueella. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan valtakunnallisesti 8.-9.-luokkalaisista ja toisella asteella opiskelevista yhteensä 12 % on ilmoittanut kuuluvansa jompaankumpaan ryhmään eli kyse on määrällisesti suuresta vähemmistöstä. Tulos mukailee muita tutkimuksia. Psyykkisen ja fyysisen sairastumisen riski, mukaan lukien itsemurhariski, on näillä ryhmillä merkittävästi kohonnut ja he ovat muita useammin esimerkiksi kiusaamisen ja väkivallan uhreja. Ottaen vielä huomioon Kainuun alueena, tilanne ei liene Kainuussa ainakaan muuta maata helpompi. Aiheesta löytyy tuore lääketieteellinen julkaisu https://www.duodecimlehti.fi/duo16384

Suunnitelman lopussa ehdotus psykiatrisen tuen lisäämisestä varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa sekä psykologin panoksesta mm. tunne-elämän pulmissa. Lapsen ja nuoren hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti perheen hyvinvointi ja vanhemmuus (tilannekohtaista vaihtelua on kaikilla). Lasten kanssa suosisin perhekohtaista apua lapseen yksilönä kohdistuvan sijasta. Vahvistetaan hyvää ja toimivaa perheissä, varhainen ja matalan kynnyksen tuki. Lapsen pulmat herättää aina vanhemmissa myös tervettä syyllisyyttä. Kun annetaan aikaa ja mahdollisuus puhua, päästään varmasti hyvään yhteistoimintaan ja -tekemiseen, jossa huomioidaan niin lapsi kuin koko perhekin.

Hyvin kattavasti on esitelty eri toimintoja, mutta kuntoutus jää valitettavasti hyvin vähälle huomiolle tai se piiloutuu johonkin moniammatillisen tiimin sisälle. Aina ei ennaltaehkäisevät toimenpiteet riitä, jolloin astuu kuvaan mukaan kuntoutus. Fysio- ja ravitsemusterapeutin ammattinimikkeet löysin ja taisipa olla psykologi ja toimintaterapeuttikin mainittuna. Kuntoutus sisältää muitakin ammattilaisia, joita tarvitaan tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Kuntoutus on paljon muutakin kuin yksilöllistä kuntoutusta/terapiaa eli kuntoutuksen ammattilaiset voivat tarjota konsultaatio-/ohjauspalvelua matalalla kynnyksellä, jos tähän resurssoidaan.

Hei,
1. Tekstissä on kirjoitettu Kuntoutuksen kuuluvaksi ravintoterapeutit --> oikea nimike on ravitsemusterapeutti (Valviran laillistettu ammattihenkilö).
2. Ravitsemus tulisi huomioida kaikissa toimijuudessa (varhaiskasvatus, kerhotoiminta, perusopetus, harrastustoiminta, SOTE:n palvelut ym.). On kaikkien (aikuisten) tehtävä tukea ja ohjata lapsia ja nuoria riittävään, monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon.
Ei voida olettaa, että vain SOTE voi tehdä jotain esim. ylipainon ehkäisyyn ja hoitoon
3. Olisiko varhaiskasvatukseen, aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan mahdollista saada ravitsemusvastaavia, joka mahdollistaisi yhteistyön ja verkostoitumisen (tiedotus, hyvät ja huonot käytännöt)?
4. Tekstissä mainitaan ravitsemusterapeuttien tuesta kouluihin. Mitä tällä tarkoitetaan? Tällä hetkellä ravitsemusterapeutteja työskentelee Kainuun Soten palveluksessa, mutta kunnissa ei ole palkattuna ravitsemusterapeutteja.
5. Monet lapsiperheet toivovat lapsille liikunnallisia harrastuksia, mutta useat niistä suuntautuvat turhan paljon suorituskeskeisyyteen ja kilpailuihin. Voisiko olla esim. "höntsä" pallopelejä, jossa pärjää "se huonompikin tai hitaampi" ja vaikka olisi sitä ylipainoakin, se ei estäisi osallistumasta. Kaikki saisivat loistaa. Myöskään kalliit harrastemaksut eivät saisi olla este osallistumasta liikuntaharrastuksiin.
6. Lisälinkki https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2116852/9-2020-Tulevaisuuden+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t+tehd%C3%A4%C3%A4n+nyt.pdf/5a0b884a-08e7-1b59-f5ca-a5f9c019d1f9/9-2020-Tulevaisuuden+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t+tehd%C3%A4%C3%A4n+nyt.pdf?t=1585893395000

Suunnitelmasta tuntuu puuttuvan tietoa kuntoutuspalveluiden osuudesta mm. lasten terapioista (puhe- ja toimintaterapia). Lasten puheterapia toimii tiiviissä yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa, josta tehdään tarvittaessa arviointipyyntö puheterapeutille. Puheterapiassa arvioidaan ja ohjataan mm. vuorovaikutukseen, puheeseen ja kieleen liittyvissä pulmissa. Puheterapeutit toimivat yhteistyössä myös varhaiskasvatuksen, muiden terapeuttien, perheneuvolan, koulupsykologien ja erikoissairaanhoidon kanssa. Puheterapeutit ovat mukana myös Hellä-hankkeen varhaisen tuen tiimin kehittämisessä.

Jäimme kaipaamaan toisen asteen koulutuksen näkökulmaa Kainuun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa. Kouluterveyskyselyn kuvaajissa on yksi ammatillista koulutusta koskeva kuvaaja mutta ei yhtään Kainuun lukiolaisista kertovaa kuvaajaa. Syksystä 2021 lähtien oppivelvollisuus on jatkunut 18-vuoteen asti kattaen näin toisen asteen koulutuksen. Nyt kuitenkaan esimerkiksi luvussa 3. Lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät tekijät sekä ongelmia ehkäisevät toimet ja palvelut ei mainita toisen asteen koulutusta omana alalukuna ollenkaan. Samaten toisen asteen koulutus puuttuu luvun 6. Suunnitelman tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit taulukoista. Me lukiossa työskentelemme aktiivisesti taulukon tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suunnitelmassa tulisi käyttää termejä varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Päivähoidon sijaan tulisi puhua varhaiskasvatuksesta (s. 13 ja 21). Sivulla 27 mainittu nuorisovaltuusto tulisi olla muodossa Kainuun maakunnallinen nuorisovaltuusto.
On tärkeää ottaa huomioon harrastukset. Hyvinvointisuunnitelmassa olisi hyvä olla käytännön toimenpiteitä tähän liittyen, esimerkiksi se, miten musiikkiopistojen, kansalaisopistojen ja kolmannen sektorin harrastustarjonta sekä yhteistyö näkyvät lasten ja nuorten arjessa:
• ohjaaminen harrastusten pariin jo neuvolassa (esim. perinteinen muskari ja tanssimuskari) sekä perusopetuksessa (esim. taiteen perusopetus eri muodoissaan sekä eri urheilulajit),
• vuosittain järjestettävät harrastemessut
• kunnalliset harrastepassit tai vastaavat
• kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmiin kirjattuihin toimenpiteisiin varautuminen jo talousarvion laadintavaiheessa,
• seurakuntien rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijoina (?)

Erittäin tärkeää on myös se, että lapset ja nuoret osallistetaan heitä koskevaan päätöksentekoon ja suunnitelmien laatimiseen. Tässä asiassa tärkeässä roolissa ovat peruskoulujen oppilaskunnat, toisen asteen oppilaitosten opiskelijakunnat, kunnalliset nuorisovaltuustot sekä maakunnallinen nuorisovaltuusto.
Ennalta ehkäiseviin toimiin panostaminen
Suunnitelmaan olisi hyvä kirjata vanhempainkoulun järjestäminen Kainuussa esim. soten ja kuntien välisenä yhteistyönä.
Lasten ja nuorten kanssa vapaa-ajalla toimiville tahoille tulisi järjestää koulutusta esimerkiksi lastensuojeluilmoituksiin liittyen. Vastaavaa koulutusta tulisi järjestää aika ajoin myös varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa työskenteleville henkilöille.
Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi olla riittävästi oppilas- ja opiskeluhuoltohenkilöstöä, jotta voitaisiin panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Uusilla tehtävänimikkeillä toimivien henkilöiden sijaan nykyisin lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä henkilöitä (terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, kuraattori, koulunuorisotyöntekijä) tulisi olla sopiva määrä.
Nuorisotyöhön liittyen (alk. s. 17) suunnitelmaan tulisi lisätä kunnissa järjestettävä etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta. Lisäksi suunnitelmassa tulisi ottaa huomioon oppivelvollisuuden laajentuminen sekä siihen sisältyvät toimenpiteet ja yhteistyötahot.
Vuorovaikutustaitojen opettelu aina varhaiskasvatuksesta lähtien olisi myös hyvä lisä suunnitelmaan. Tässäkin yhteydessä olisi toivottavaa mainita, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Nuorten mielestä perinteisten terveystarkastusten lisäksi tulisi olla mielenterveystarkastuksia, sillä ne arkipäiväistäisivät mielenterveyteen liittyviä asioita ja niistä tulisi vähitellen yhtä arkisia kuin fyysiseen terveysteen liittyvät asiat.
Ryhmäytettäessä uusia oppilas/opiskelijaryhmiä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ryhmäyttäminen on jatkuva prosessi.