Varhaiskasvatuslaki 540/2018
§ 23 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma
--> jokaiselle lapselle tehtävä kirjallinen vasu työllistää henkilöstöä ja kyseinen aika on lapsen ja aikuisen kohtaamisesta poissa. Yleinen , tehotettu ja erityinen tuki takaavat jo asiakirjojen tekemisen niille lapsille, joista on erityinen huoli ja jotka erityisesti tukea tarvitsevat.
Ehdotan § poistamista ---> tilalle tehtävää ryhmävasua--> ylimääräiset kirjalliset tehtävät poistetaan ja keskitytään ajan tuomaan tarpeeseen eli läsnäoloon lasten kanssa.
Järkevöitetään lainsäädäntöä vahingonkorvausvastuista. Jos henkilö vahingoittuu rikkoessaan lakia tai ohjeistuksia, olkoon hän itse vastuussa terveydestään ja omaisuudestaan
Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista (571/2016) velvoittaa julkishallinnon organisaatioita kuvaamaan palvelunsa Suomi.fi-palvelutietovarantoon. Palvelutietovaranto (PTV) on valtakunnallinen keskitetty tietovaranto, johon kunnat, hyvinvointialueet, valtio ja yksityinen sektori kuvaavat asiakaslähtöisesti palvelunsa ja niiden asiointikanavat. Tämä aiheuttaa runsaasti ylimääräistä työtä, kun samoja tietoja ylläpidetään palvelutietovarannossa ja kunnan omilla verkkosivuilla. Kuntalaisena haen tiedot aina kunnan verkkosivuilta enkä koskaan suomi.fi -verkkopalvelusta. Moni kansalainen ei taida edes tietää mikä palvelutietovaranto on? Voisiko kuntien antaa itse päättää, kuvaavatko ne palvelunsa suomi.fi-palvelutietovarantoon. Kunnat tekevät sen vapaaehtoisesti, jos suomi.fi -palvelutietovaranto koetaan aidosti hyödylliseksi kuntalaisten kannalta.
Päivähoito on muuttunut varhaiskasvatukseksi. Päätarkoitus ei monen mielestä ole enää vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun mahdollistaminen, vaan nimenomaisesti varhaiskasvattaminen. Tämä näkyy osallistumisasteen voimakkaana nousuna, varhaiskasvatuksessa on yhä nuorempia lapsia, joiden vanhemmilla ei ole työssäkäynnistä tai opiskelusta johtuvaa tarvetta päivähoidolle.
Tämä tuo perusteen rajata subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta vuoden aikana. Varhaiskasvatuksen tavoitteet voidaan varmasti saavuttaa vuoden aikana perusopetuksen työpäivien määrällä. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ja kuntien velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta tulisikin rajata kunnan peruskoulujen työpäiville, eli 190 päivään vuodessa.
Koulujen loma-aikoina kunnalla olisi velvollisuus järjestää päivähoitoa niille lapsille, joiden huoltajat tarvitsevat sitä työssäkäynnin ja opiskelun vuoksi. Päivähoito-oikeutta koulujen loma-aikoina ei olisi perheillä, joilla ei ole sille tarvetta työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Sosiaalisin perustein kuitenkin erillisen tarveharkinnan mukaan. Vaikka loma-aikojen päivähoito järjestetään samoissa rakenteissa kuin varhaiskasvatus, tulisi nämä eriyttää myös käsitteellisesti ja sisällöllisesti. Päivähoito tarjoaa turvallisen hoitopaikan huoltajan työ/opiskelupäivän ajaksi, mutta tälle ajalle ei ole erityisiä kasvatuksellisia tavoitteita.
Jos varhaiskasvatus rajattaisiin koulujen työpäiviin, toisi se merkittäviä säästöjä kunnille henkilöstökuluissa. Sijaistarpeet vähenisivät olennaisesti. Tukipalvelujen, etenkin ruokailun, järjestämisessä saavutettaisiin niin ikään merkittäviä säästöjä, kun toimintaa voidaan keskittää harvempiin päivystäviin yksiköihin. Myös henkilöstön hyvinvointi lisääntyisi huomattavasti, kun lomat pyörisivät sujuvasti, eikä kesä- ja joulupäivystyksiin tarvittaisi samassa määrin vakihenkilöstöä takaamaan varhaiskasvatuksen laatua.
Varhaiskasvatuksen, eli koulujen työpäivien aikaisen toiminnan, osalta ei asetettaisi vastaavia 20 tunnin aikarajoitteita kuin Sipilän hallituksen aikana oli. Niille oli perusteltu syy, mutta käytännön toteuttaminen tuli hallinnollisestikin hyvin työlääksi. Toki näidenkin päivien pituus tulee olla rajallinen ja subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus voisi olla esimerkiksi ajalla 8.30-15.00. Muuna aikana vain työssäkäynnistä tai opiskelusta johtuvasta syystä ja se olisi päivähoitoa.
Päivähoidon ajalle, niin loma-aikojen päiville kuin varhaiskasvatuspäivien aamuihin ja iltoihin, voisi olla kevyempi henkilöstömitoitusvaatimus ainakin koulutusrakenteen osalta, kun näinä aikoina ei vaadittaisi sosionomin tai opettajan läsnäoloa. Tämä helpottaisi myös näiden henkilöstöryhmien työvoimapulaa.
Kun perusopetus voidaan järjestää 20-30 tunnin pituisina päivinä ja sen lisäksi on aamu- ja iltapäivätoiminta sitä tarvitseville, niin sama periaate voitaisiin laajentaa varhaiskasvatukseenkin.
Rajoittamaton subjektiivinen päivähoito-oikeus vieraannuttaa vanhemmat tehtävistään ja lapset vanhemmistaan. Palataan tarveperusteiseen, jotta jopa 12 kuukautta vuodessa päiväkodin hälinässä viettävät lapset saavat edes kuukauden loman vuodessa. Nepsydiagnoosit vähenevät taatusti, päiväkodeista ja kouluista vapautuu vähitellen henkilöstöä vanhustyöhön. Päivähoidon tulee olla suurimmalle osalle asiakkaista maksullista.
Mökkiluvitusbyrokratiatalkoot nyt! Poikkeamislupa voimaan vähintään tupla-ajaksi. Kaksi vuotta ei riitä mihinkään.
Subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajaaminen.
Koskien kaikkia kotona olevien huoltajien tai huoltajan lapsia. Enintään 4 h/pv noudattaen kuntien päättämän esiopetuksen työaikoja. Eli ei oikeutta vakaan syyslomalla, joululomalla, talvilomalla tai kesälomalla. Tämä aika, siis 4h olisi myös maksuton.----,> saadaan henkilöstö riittämään paremmin ja samalla uudistetaan nykyisen tapaista ryhmärakennetta.
Pitäs tehä kehitysvammaisten eduksi
Opettajarekisteri tarvitaan, ettei kuka vain voi esiintyä opettajana ilman koulutusta.
Varhaiskasvatuksen henkilöstösäännösten väljentäminen, joka sujuvoittaa työn tekemistä ja mahdollistaa suoraviivaisemman työn suunnittelun. Kasvatusvastuullisten henkilöiden saatavuus erittäin heikkoa. Yksiköissä on useimmiten avustajia jms, jotka pystyvät täysin tekemään työtä ryhmässä väliaikaisesti ja tuntevat lapset. Olisi myös järkevää mahdollistaa työ lapset jo tuntevalle henkilölle ilman byrokraattisia toisen tehtävän hoito ja päivän työsopimus jne jne. Eli siten, että hän korvaisi väliaikaisesti puuttuvan henkilöstöresurssin ilman työsuhteellisia muutoksia.