Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Riittävä kielitaito
Mervi
12. marraskuuta 2025 kello 22.12.04
Sanomattakin on selvää, että hoityössä tulee olla hyvä kielitaito ettei potilasturvallisuus vaarannu. Kielitestit testaavat yleiskielitaitoa, kun hoitotyössä tulisi osata myös ammatillista kielitaitoa, jotta vuorovaikutus onnistuisi. Kuitenkin useat suositukset antavat mahdollsuuden osallistua koulutukseen A 2.1 kielitaitotasolla, mutta tämä ei takaa sitä, että kieli lähtisi ilman jatkuvaa tukea kovinkaan nopeasti vauhtiin. Poikkeuksia toki on. Suuri tekijä on myös koulutuksessa olevan hnkilön motivaatiossa kielen oppimiseen. Meille tulee rekrytoituna hoitajia, joilla on kuvitelma siitä, että Suomessa pärjää hoitoalalla englannin kielellä. Näin ei kuitenkaan ole. Tarvitsemme hoitoalalle tuleville, vaikkakin omassa maassa kouluttautuneille, vahvan kielellisen tuen, joka ei ole satunnaista, vaan jatkuvaa ja koko koulutuksen ajan kestävää. Yhtenäinen malli antaisi vahvuutta erityisesti työelämään, tukien hoitohenkilöstön jaksamista. Kielen ooettaminen työelämässä on pitkäjänteistä ja pitkäkestoista silloin kun opetellaan sekä hoitotyötä, sote palvelujärjestelmää että suomen kieltä. Työpaikoilla kieli ei kehity ellei aikaisemmin mainitsemaa motivaatiota ja tukea kielen oppimiseen löydy.