Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kielitaitoon testattava ennen opiskelua ja ennen ammattioikeuksien myöntämistä
@kaijah
18. marraskuuta 2025 kello 16.20.12
Sosiaali- ja terveysministeriön Terveydeksi-ohjelman hanke Suun terveys osaksi hoivatyötä korostaa suun terveyden merkitystä osana kokonaisvaltaista hoivaa. Suun terveys heijastuu suoraan yleisterveyteen ja hyvinvointiin, ja se heikkenee nopeasti, jos päivittäisen ylläpidon edellytykset eivät toteudu. Ehkäisevä hoito on välttämätöntä riippumatta siitä, kykeneekö henkilö itse huolehtimaan suustaan vai tarvitsee apua.
Hoidon onnistumisen kannalta keskeistä on toimiva kommunikaatio – sekä hoivan saajan että kaikkien hoitoon osallistuvien välillä. Vastaavasti hoitokertomusmerkintöjen tulee olla täsmällisiä, ajantasaisia ja sisällöltään oikeita. Jos hoitoalan työntekijän kielitaito ei riitä, dokumentointi jää usein puutteelliseksi, mikä heikentää hoidon laatua ja jatkuvuutta.
Kielitaidon puutteet näkyvät käytännössä esimerkiksi:
• ohjeiden väärintulkinnoissa
• epäonnistuneissa hoitotilanteissa
• levottomuutena, vastusteluna tai näennäisenä ”kyllä-kyllä” -myöntelynä ilman todellista ymmärrystä
• potilasturvallisuuden merkittävänä heikkenemisenä
Kielitaidon puute kuormittaa myös opetusta antavia oppilaitoksia ja yksittäisiä opettajia huomattavasti.
Jos opiskelija ei ymmärrä opetuskieltä riittävästi, opetushenkilökunnan ajankäyttö kasvaa moninkertaiseksi:
• Oppitunneilla 20–40 % ajasta kuluu yksinkertaistamiseen ja selventämiseen
• Valmisteluaika kasvaa 30–60 %
• Ohjaustapaamisten määrä 2–5-kertaistuu
• Arviointityö lisääntyy 30–50 %
• Hallinnollinen työ kuormittuu jatkuvasti
Voidaan arvioida, että kokonaiskuormitus kasvaa jopa +50–150 % verrattuna opiskelijoihin, joilla on riittävä kielitaito. Samalla opetuksen taso laskee ja hyvin kieltä osaavien opiskelijoiden motivaatio heikkenee.
Keskeinen johtopäätös: kielitaito on ehdoton edellytys ennen opiskelijaoikeuden myöntämistä ja ennen ammattioikeuksien myöntämistä
Terveydenhuollon ja hoiva-alan koulutuksissa kielitaidon on oltava riittävällä tasolla heti opiskeluoikeuden alkaessa – ei vasta koulutuksen aikana. Tämä on välttämätöntä:
• potilasturvallisuuden varmistamiseksi
• sujuvan kommunikaation takaamiseksi
• oikean dokumentoinnin mahdollistamiseksi
• opetushenkilökunnan jaksamisen ja opetuksen laadun turvaamiseksi
Euroopan maissa terveydenhuolto-ohjelmien kielitaitovaatimukset ovat erilaiset keskenään, muuta yleisesti ne ovat jo laajasti käytössä. Niissä painotetaan vahvasti paikallisen kielen osaamista sekä tarvittaessa englannin taitoa. Vaatimusten vaihtelu ja kielimuurien seuraukset korostavat tarvetta selkeille kielitaitokriteereille ennen opiskelijavalintaa sekä riittäville tukitoimille niille, jotka tarvitsevat lisäharjoittelua.
Kielitaidon varmistaminen ennen ammattioikeuksien myöntämistä on luontevasti kytkettävissä muihin ammatissa vaadittaviin valmiuksiin. Useissa Euroopan maissa kielitaitoa arvioidaan osana kliinisiä valmiuksia – esimerkiksi sisällyttämällä kielitaitoa mittaavat tehtävät loppukuulusteluun. Tämä käytäntö varmistaa, että valmistuva ammattihenkilö osaa kommunikoida luotettavas