Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Helsingin yliopiston suomen kielen ja Suomen kielen ja kulttuurin opintosuunnan kannanotto selvitykseen mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 1/3
HY / Suomen kieli ja Suomen kieli ja kulttuuri
20. marraskuuta 2025 kello 12.02.03
Käsityksemme mukaan selvitys käsittelee ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden (lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat) kielitaitoa, kielitaitovaatimuksia ja testausta eikä sosiaalialan tai kuntoutuksen työtehtävissä vaadittavaa kielitaitoa. Tästä syystä selvityksessä olisi tarpeen korostetusti puhua terveydenhuollon kielikoulutuksesta ja nimetä selvitys toisin.
Suositus tarjota kaikille työikäisille kotoutumiskoulutusta vastaavaa, yleiskielitaitoa kehittävää alkuvaiheen kielikoulutusta on kannatettava ja linjassa muissa Pohjoismaissa tarjotun kotoutumisen tuen kanssa. Tällainen koulutus vahvistaisi kaikkien työperustaisesti maahan tulleiden kotoutumista. Ehdotettu kansallinen kehittämishanke, jonka “tavoitteena olisi suunnitella, pilotoida ja jalkauttaa sosiaali- ja terveysalalle suuntautunut A2.1-A2.2 -tasoinen kielikoulutus"(s. 100) on myös tarpeellinen avaus, sillä esim. Lääkärin suomi -koulutuksen B1-lähtötaso on monelle kotoutumiskoulutuksen käyneelle liian korkea. Harva pääsee B1-tasolle kotokoulutuksessa tai ainakaan pystyy ylläpitämään tätä kielitaitotasoa ilman tukea.
Näemme, että ehdotettu B2.2 taitotaso on riittävä itsenäiseen työskentelyyn terveysalalla (myös Komppa ym. 2014 / Korkeakoulutuksen ammatilliset viitekehykset), mutta ongelmalliseksi muodostuu se, miten tämän kielitaitotason voi saavuttaa. Aiemman ammatillisen kielitaidon arviointikokeilun (Seilonen ym. 2016) havaintojen mukaan ammatillinen kielitaito oli kehittynyt erityisesti niillä, jotka olivat työskennelleet osana työyhteisöä. Yleisesti tutkimuksista tiedetään laajemminkin, että mahdollisuus käyttää kieltä autenttisessa ympäristössä edistää kielenoppimista. Kielitaitotason B2.2 saavuttamista ilman työympäristön tukea tai työskentelyä ammattipätevyyttä vastaavissa tehtävissä voi siis pitää hyvin haastavana ellei epärealistisena tavoitteena. Jos tämä kielitaitotaso tulisi saavuttaa ennen työllistymistä koulutusta/pätevyyttä vastaaviin tehtäviin (kaikilla terveydenhuollon aloilla lähihoitajista lääkäreihin), kyseessä on myös erittäin suuri resurssikysymys. Selvityksessä esitetään (luku 7.2) arvio sairaanhoitajien kielikoulutuksen kustannuksista, kun koulutuksen lähtötaso on A2. Mallissa suomen kielen opetus on sidottu substanssiopetukseen, mikä on eduksi, mutta opetuksen varsin matalat kielen opetukseen tarkoitetut tuntimäärät suhteessa oletettuun taitotasokehitykseen (A2 -> B2) herättävät kysymyksiä. Asiaa on syytä pohtia realistisesti myös tulijoiden kannalta: saammeko ylipäänsä Suomeen ulkomailta työntekijöitä, jos tulijat joutuvat opiskelemaan kieltä hyvin pitkään epävarmassa tilanteessa työelämän ja mahdollisesti toimeentulon ulkopuolella.