Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Helsingin yliopiston suomen kielen ja Suomen kielen ja kulttuurin opintosuunnan kannanotto selvitykseen mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa
HY / Suomen kieli ja Suomen kieli ja kulttuuri
20. marraskuuta 2025 kello 12.04.33
Kiinnitämme myös huomiota selvityksessä ehdotetun kielitaidon arvioinnin mallin (s. 106) yhdenvertaisuuteen. Kun kyse on testattavalle hyvin merkittävästä testistä (high-stakes test), testauksen ja arvioinnin järjestäminen työnantajan ja kielikoulutuksen tarjoajan voimin asettaa arvioitavat eriarvoiseen asemaan. Tämä korostuu erityisesti, kun kielitaitoa arvioidaan osana muita suorituksia (s. 106). Arvioinnit eivät näin ollen ole välttämättä vertailukelpoisia, joten tarvitaan riippumatonta arviointia. Selvityksessä esitetty arvioijan tarvitsema tuntimäärä (4 t /arvioitava) vaikuttaa myös varsin vähäiseltä, jos tarkoituksena on arvioida suullinen ja kirjallinen kielitaito luotettavasti. Ehdotettu terveysalan kielitaitoa testaava yhdenmukainen YKI-testin kaltainen toimintatapa tuntuu luontevalta mallilta, joskin on tarpeen muistaa vuonna 2016 raportoidut tulokset alakohtaisen kielitaitotestin kehittämiskokeilusta (Seilonen, Suni, Härmälä & Neittaanmäki 2016).
Ennen testin suunnittelun aloittamista on hyvä arvioida, voidaanko erilaisten ammattiryhmien, kuten lääkäreiden, sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammatillista kielitaitoa arvioida yhdellä testillä vai tarvitaanko monta eri testiä (kuinka monta ja mitä se maksaisi). Laajemmin voi myös miettiä, onko (vielä yhden) uuden testivälineen suunnittelu kustannustehokasta vai olisiko tehokkaampaa kokeilla täysin toisenlaista lähestymistä – esimerkiksi kehittää työyhteisöille rakenteita, malleja ja rahoitusinstrumentteja, joilla voitaisiin varmistaa kielitaidon kehittyminen työssä tehokkaasti ja kollegoita kuormittamatta.
Lisähuomio: Ristiriitaista tietoa s. 106: ”Kielitaidon osaamisen B2 tason varmistaminen ennen laillistumista tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että laillistujan tulee läpäistä YKI 3 testi.” YKI 3 -testi vastaa B1-kielitaitoa, ja on ristiriidassa esitetyn B2-tason kanssa (vrt. selvityksen sivu 20, taulukko 5).