Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kotimaisten kielten keskuksen kannanotto 1/2
Kotimaisten kielten keskus
20. marraskuuta 2025 kello 14.13.18
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) pitää selvityksen johtopäätöksiä ja toimintaehdotuksia yleisesti kannatettavina, mutta esittää joitakin lisähuomioita. Kotus kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että sosiaalihuollon kielikoulutustilannetta käsitellään selvityksessä vain lähihoitajakoulutuksen kautta. Otsikossa mainittua sosiaalihuoltoa ei selvityksessä käsitellä laajemmin.
Kotus muistuttaa, että kieli ja tekstit ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvin monella tavalla läsnä. Kielenkäyttö ja kielitaito ilmenevät sekä suullisena että kirjallisena monissa eri tilanteissa ja erilaisten puhekumppaneiden kanssa (ks. esim. Tiililä 2020). Kotus pitääkin siksi hyvänä, että selvityksessä on tuotu esille ammattikielen tilanteisuus ja toiminnallisuus (selvityksen sivu 100). Koska kieli ja tekstit ovat toiminnassa läpileikkaavia, tärkeä on myös se selvityksessä (s. 63) esille tuotu asia, että kielitaitoon ja kielitietoisuuteen liittyvät kysymykset ovat myös johtamisen, valmentavan esihenkilötyön ja riittävän resursoinnin kysymyksiä.
On tärkeää varmistaa se, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset osaavat riittävällä tavalla sekä suomen ja ruotsin yleiskieltä että alojen ammattikieltä. Tässä yhteydessä on syytä nostaa esille myös työllisyysalueiden tarjoamat ammatilliset työvoimakoulutukset, jotka toimivat monille väylänä sosiaali- ja terveysalan tutkintoihin. Jotta koulutuksissa voidaan saavuttaa toivottu kielitaidon taso, on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mikä on opiskelijoiden lähtötaitotaso ja miten tätä arvioidaan.
Selvityksessä pohditaan s2-opettajien mahdollisuuksia integroitua paremmin osaksi ammatillista substanssiosaamisen kokonaisuutta. Yhtä lailla tärkeää on kuitenkin myös substanssiopettajien kielitietoisuuden kasvattaminen sekä heidän roolinsa osana kielenopetusta. Kielitaidon arvioinnissa korostuu kieliammattilaisten osaaminen, ja on olennaista huolehtia tarvittavasta ammattitaidosta kielitaidon arvioinnissa. Kotus haluaa korostaa yhtenäisen ja tasapuolisen arvioinnin mahdollisuutta, mikä on sekä opiskelijoiden, oppilaitosten että työnantajien edun mukaista. Tälläkin hetkellä YKI-testi on laadukas kielitaidon arvioinnin väline; sen jatkokehittäminen kannatettavaa ja tarvittavat resurssit varmistettava.