Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kotimaisten kielten keskuksen kannanotto 2/2
Kotimaisten kielten keskus
20. marraskuuta 2025 kello 14.13.59
Raportissa painottuu suomi toisena kielenä -opiskelijoiden kansalliskielten kielenopetus. On hyvä huomioida myös s2-opiskelijoiden jo olemassa olevat kielelliset resurssit, esimerkiksi kielitaito muissa kielissä. Myös niille on sosiaali- ja terveydenhuollossa ja monikielistyvässä yhteiskunnassa tarvetta. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien kielenopetus on sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa riittävän laajaa ja sillä on tarvittavat resurssit.
Raportissa tuodaan esille runsaasti erilaisissa hankkeissa tuotettua opetusta ja opetusmateriaaleja. Hankerahoitus on tervetullut mahdollisuus kehittää koulutusta. Kotus kuitenkin muistuttaa siitä, että tutkintojen kielenopetuksen olennaisten materiaalien tuottamiseen tulisi saada pysyvää rahoitusta. Myös laadukkaiden selkokielisten materiaalien syntyminen edellyttää riittävää rahoitusta.
Kotus muistuttaa lopuksi, että viranomaisilta ja julkisten palvelujen tarjoajilta edellytetään hallintolain 9. pykälässä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Kun puhutaan kielitaidosta, kieltä käsitellään usein voittopuolisesti informaation välittäjänä, ja tämä kielen tehtävä on luonnollisesti varsin merkittävä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hallintolain vaatima asiallisuus viittaa vuorovaikutuksen sävyyn ja kielellä ilmaistuihin asenteisiin. Myös tämä puoli on kielenkäytössä varsin tärkeä, etenkin kun kohdataan ihminen esimerkiksi potilaan tai hoivakodin asukkaan roolissa. Hyvä ja kunnioittava kohtelu nousee palvelukokemuksessa ratkaisevana tekijänä esille monissa tutkimuksissa. Erityisesti vanhuksia ja muita hauraita ihmisryhmiä kohdattaessa korostuu kokemus kuulluksi tulemisesta ja arvostavasta läsnäolosta (esim. Mäntynen, Tapionkaski ja Pietikäinen 2018; Tikkanen 2016). Kunnioittava ja empaattinen vuorovaikutus voi onnistua ”huonommallakin” kielitaidolla ja toisaalta epäonnistua myös ”täydellisellä” suomen tai ruotsin kielellä.
Lähteet:
Mäntynen, Anne, Tapionkaski, Sanna & Pietikäinen, Sari 2018: Kielikäsitykset vanhustyössä – asukkaiden, hoitajien ja esimiesten käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä. Puhe ja kieli 38 (3), 127−151.
Tiainen, Maijaterttu 2015: Uudelleen organisoitujen palvelujen laatu asiakkaan arvioimana. Seurantatutkimus terveydenhuollon hajautettujen päivystyspalvelujen keskittämisestä. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 113. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.
Tiililä, Ulla 2020: Asiointikielen rooli vanhuspalvelujen saavutettavuudessa. Teoksessa Kaarina, Hippi & Anne Mäntynen & Camilla Lindholm (toim.) Vanhuus ja kielenkäyttö. SKS, Helsinki 2020.
Tikkanen, Ulla 2016: Omaishoidon arki. Tutkimus hoivan sidoksista. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 5/2016. Helsinki: Helsingin yliopisto.