Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kielikoulutuksen rajaus, kielitaidon taso sekä arviointi- ja testausmallit kaipaavat lisäpohdintaa
Suvi-verkosto
20. marraskuuta 2025 kello 16.33.46
Suvi-verkoston (ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajien verkoston) kannanotto keskittyy kolmeen teemaan: selvityksen rajaukseen, selvityksessä vaadittavaan kielitaitotasoon sekä selvityksessä esitettyyn kielitaidon arviointi- ja testausmalliin.
1) Selvitys painottuu vain terveydenhuoltoon
Selvitys mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa painottuu terveydenhuollon ammattilaisten (lääkäreiden, sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden ja lähihoitajien) kielitaitoon, kielitaitovaatimuksiin ja kielitaitotason testaukseen. Selvityksessä ei tarkastella sosiaalialan ammattihenkilöitä tai sosiaalialan työtehtävissä vaadittavaa kielitaitoa. Sosiaaliala nousee hetkittäin esiin lähihoitajien koulutuksen ja työtehtävien kautta, mutta muuten sosiaalialan ammatit ja asiantuntijat jäävät tämän selvityksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi selvityksen nimessä, näkökulmassa ja varsinaisessa selvitystekstissä tulisi korostua terveydenhuolto ja hoitoala, ei ”sosiaali- ja terveydenhuolto”. Verkostossamme työskentelee runsaasti suomen kielen ja viestinnän asiantuntijoita myös sosiaalialan tutkinnoissa: näkemyksemme mukaan sosiaalialan ammateissa asiantuntijan tärkein työväline on kieli, minkä vuoksi sosiaalialan kielikysymykset tulisikin käsitellä toisaalla ja sosiaalialan ammatit ja työtehtävät on luonteva jättää tämän selvityksen ulkopuolelle.
2) Terveydenhuollon henkilöstöltä vaadittava kielitaitotaso
Selvityksen mukaan nykyiset kielitaitovaatimukset (esim. B1-taso laillistamisessa) eivät riitä työelämän todellisiin tarpeisiin, minkä vuoksi selvitys suosittelee, että kaikilla sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöillä tulisi olla vähintään B2.2-tason kielitaito (mikä vastaa valtionhallinnon kielitutkinnon tasoa hyvä). Lisäksi korostetaan, että kielitaitoa tulee kehittää edelleen työuran aikana, koska todellinen vaatimustaso on monissa tilanteissa jopa C-tasoa. Nykyinen käytäntö, jossa työnantaja arvioi kielitaidon, koetaan ongelmalliseksi, koska arviointiosaamista ei ole riittävästi. Olemme samaa mieltä siitä, että 1) nykyiset kielitaitovaatimukset eivät riitä työelämän todellisiin tarpeisiin, 2) kielitaitoa on kehitettävä työuran aikana ja 3) työnantajilla ei ole aina riittävää osaamista kielitaidon arviointiin. Selvityksessä kaikilta sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiltä vaadittava kielitaitotaso B2.2 tuntuu kuitenkin todella korkealta, koska oppimiseen tarvittava aika lisääntyy tasolta toiselle edettäessä – tasojen väli on pitkä. B2.2-tason saavuttaminen kielikursseilla, opintojen aikana sekä yksittäisissä työharjoitteluissa on hankalaa, sillä ammatillinen kielitaito saavutetaan parhaiten työelämässä kielitietoisen työyhteisön tuella.
Hoitotyön kliininen opettaja
21. marraskuuta 2025 kello 10.36.48
"näkemyksemme mukaan sosiaalialan ammateissa asiantuntijan tärkein työväline on kieli, minkä vuoksi sosiaalialan kielikysymykset tulisikin käsitellä toisaalla ja sosiaalialan ammatit ja työtehtävät on luonteva jättää tämän selvityksen ulkopuolelle." Tähän haluaisin kommentoida, että kieli on tärkein työväline myös terveysalan ammateissa. Ei ole juurikaan asioita, joita tehdään ilman viestintää - suullista, kehollista, tai kirjallista - terveysalallakaan. On varottava sitä, että terveysalan ammatit nähdään käsipareina, jotka oppivat kielen tehdessään työtä. Todellisuudessa esimerkiksi sairaanhoitajalta odotetaan erittäin nopeasti astumista itsenäiseen työhön ja vastuuseen omien potilaiden hoidosta. Työskentely vaatii kykyä raportoida, konsultoida, antaa potilasohjausta, psykososiaalista tukea, kohdata hankalia asiakaspalvelutilanteita jne. Esitänkin huoleni, että onko S2-opettajilla riittävä käsitys terveysalan työn kielitilanteista ja niiden vaativuudesta? Olisiko tarpeen lisätä yhteistyötä ja pyrkiä myös jatkokouluttamaan terveysalan ammattilaisia alan S2-opettajiksi?