Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kielikoulutuksen rajaus, kielitaidon taso sekä arviointi- ja testausmallit kaipaavat lisäpohdintaa 2/2
Suvi-verkosto
20. marraskuuta 2025 kello 16.37.57
Suvi-verkoston (ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajien verkoston) kannanotto keskittyy kolmeen teemaan: selvityksen rajaukseen, selvityksessä vaadittavaan kielitaitotasoon sekä selvityksessä esitettyyn kielitaidon arviointi- ja testausmalliin.
2/2
Ratkaisevasti ammatilliseen kielitaitoon näyttävätkin vaikuttavan Suomessa asumisen aika ja työssä olemisen aika. Vuonna 2016 toteutetun arviointitutkimuksen mukaan (Seilonen, Suni, Härmälä & Neittaanmäki 2016) tasolle YKI 3 yltää, kun on työskennellyt omalla alalla noin kaksi vuotta. Tasolle 4 taas voidaan tarvita yli viisi vuotta oman alan kokemusta. Tämän valossa tavoitteen asettaminen tasolle B2.2 jo pätevöitymisen aikana voi huomattavasti viivästyttää pätevän työvoiman saantia. Työssä tarvittava käyttökieli opitaan työssä, kun kielenoppija pääsee työskentelemään kiinteänä osana kielen oppimista tukevaa työtiimiä. Lisäpohdintaa tarvitaan, miten työelämää ja työelämän tarpeita palvelisi se, että laillistamiseen vaadittava kielitaito nostettaisiin kaikissa hoitoalan työtehtävissä tasolle B2.2.
3) Kielitaidon arviointi ja testaus
Selvityksessä ehdotetaan sosiaali- ja terveysalan omaa YKI-kielitestiä otettavaksi käyttöön vuoteen 2028 mennessä. Testin läpäiseminen olisi laillistamisen edellytys ja samalla työnantajille väline varmistaa riittävä kielitaito. Hoitoalan kielitaitoa testaava yhdenmukainen YKI-testi on hyvä avaus. Jos testiä lähdetään kehittämään, sitä on kuitenkin tärkeä kehittää tiiviissä yhteistyössä nykyisen YKI-kielitestin yhteydessä, jotta säilytettäisiin testien yhdenvertaisuus ja luotettavuus.
On myös tärkeää huolehtia siitä, että pätevöityjillä on mahdollisuuksia osallisuuteen työ- harjoitteluympäristöissään, koska kielen aktiivinen käyttö luo reilun ja realistisen pohjan parhaan osaamisen näyttämiseen mahdollisessa ammatillisen kielitaidon testissä. Edellä mainitun arviointitutkimuksen johtopäätökset tarjoavat hyvän pohjan arvioinnin kehittämiselle. Vaihtoehtoisena kielitaidon arviointimallina selvityksessä esitetään yhteisiä arviointimatriiseja ja S2-asiantuntijoiden osallistumista työpaikoilla tehtäviin arviointeihin.
Vaihtoehtoisia kielitaidon osoittamismahdollisuuksia olisi hyvä tutkia enemmän: tutkimusta tarvitaan siitä, millaiset koeasetelmat ja testaustavat tuottavat oikeanlaisen arvioinnin ihmisten todellisesta kielitaidosta. Vaihtoehtoisia arviointimalleja pohtiessa olisi erittäin tärkeä huomioida, miten kielitaidon arviointi toteutetaan yhdenvertaisesti, luotettavasti ja laadukkaasti. YKI-testaajilla on erityistä asiantuntemusta ja kokemusta kielitaidon arvioinnista, mitä kaikilla S2-asiantuntijoilla tai työelämän edustajilla ei ole.