Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kannanotto selvitykseen kansallisesta yhtenäisestä kielikoulutuksesta
Kirsi Sipola
20. marraskuuta 2025 kello 16.40.45
Selvitysryhmän suositus osittain yhtenäisestä ja osittain erillisestä kielikoulutuksesta kuulostaa hyvältä ratkaisulta ja edistää eri ammattihenkilöiden työtehtävissä suoriutumista kokonaisvaltaisemmin. On selvää, että esim. hammaslääkärin ja lähihoitajan työtehtävissä tarvitsema sanasto on osin erilaista.
Erillisen eri ammattiryhmille tarkoitetun kielikoulutuksen sijoittuminen tasolle B1-B2 on järkevää, ja kielikoulutuksen tulee olla integroituna sujuvaksi osaksi ammatillista koulutusta (ml. pätevöitymiskoulutus), niin kuin selvityksessä ehdotetaan.
Selvityksessä ehdotetaan, että alkeistason A1.3 kielitaito olisi mahdollista saavuttaa lähtömaassa esim. lähtömaakoulutuksen kautta. Tähän olisi hyvä saada standardoitu, riippumaton testaus, jota alan kaikki toimijat käyttäisivät, esim. rekrytointiyritykset ja heidän kumppanit. Lähtömaakoulutuksissa standardoidun testin läpäisy olisi edellytys rekrytointiprosessin jatkolle, esim. työsopimukselle, joka mahdollistaa työntekijän oleskeluluvan. Nykyisellään haasteena on ollut lähtömaakoulutusten vaihteleva laatu ja yhteneväisen testauksen puute.
Kouluttajilla tulee olla Suomi toisena kielenä -opettajan pätevyys. Huomioitava kuitenkin se, että S2- opettajista taitaa olla tälläkin hetkellä pulaa?
Suomessa tarjottava yhteinen sote-alan A2- tason jatkokoulutus olisi tärkeä jatkumo kielenopiskeluun ja tarjoaisi mahdollisuuden päästä (täydentäviin) ammatillisiin opintoihin esim. lähihoitajan oppisopimus / sairaanhoitajan laillistamispolku. Tähän ehdotetaan kansallisen kehittämishankkeen käynnistämistä mahdollisimman nopeasti. Huomioon tulisi ottaa ainakin:
1. Lähtömaakoulutuksen kautta tulleet työntekijät tarvitsevat toimeentulon kielikoulutuksen ajaksi ennen lähihoitajan oppisopimuksen tai sairaanhoitajan laillistamiskoulutuksen alkua. Jos hoitajat aloittavat työt A1.3 -tasolla, koko työyhteisön tulee olla tietoinen, mitä taso käytännössä tarkoittaa, ja miten kielitaidon kehittymistä voidaan myös työyhteisönä tukea.
2. Kuka maksaa A2-tason kielikoulutuksen?
-Jos koulutus tapahtuu työsuhteessa, maksetaanko perehdyttäjille / ohjaajille / työyhteisöille tukea?
-Kielivastaava -mallista hyviä kokemuksia Ruotsista. Work in Finland tarjoaa Kielivastaava -valmennuksia ensi vuonna.
Ehdotus vaatimuksesta B2.2 kielitaidon tasoon ammattihenkilöille (Valviran ammatinharjoittamisoikeus) on järkevä, ja edistää asiakas- ja potilasturvallisuutta, sekä työhyvinvointia koko työyhteisössä.
Kannanottoni on annettu yksityishenkilönä, vaikka mainitsen Work in Finlandin Kielivastaava -valmennuksen.