Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Yhtenäisen kielikoulutuksen tarve on suuri 2/2
Keski-Suomen hyvinvointialue
21. marraskuuta 2025 kello 13.27.50
**jatkuu
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus:
Tätä suunnitelmallisuutta on kaivattu jo pitkään, hienoa, että se olisi nyt tuolla suunnitelmissa mukana.
Tällä hetkellä ei ole tae, että suomalaisesta tutkinnosta valmistunut lähihoitaja osaisi riittävästi suomen kieltä, jotta voisi toimia itsenäisesti työssään - vaikka suomalaisen tutkinnon suoritettuaan kielitaidon riittävään tasoon pitäisi työnantajan voida luottaa. Opintojen aikaista kielen opetusta tulee lisätä tai tukea sitä yhtenäisellä kielikoulutuksella.
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
On hyvä, että työpaikoilla puhutaan kieliasioista ja sitä tulisi lisätä entisestään. Ja nimenomaan rakentavassa hengessä. Kielisopimukset ja vastaavat ovat hyvä tapa lähestyä tätä sensitiivistä aihetta. Se, että kielitaito voidaan ottaa puheeksi työpaikalla ja pystytään luomaan jonkinlainen suunnitelma sen kehittämiseksi, varmasti jo helpottaa molempia osapuolia (työntekijää ja työnantajaa). Vastuu kielitaidon arvioinnista pitäisi olla kuitenkin ammattilaisella tai ainakin arviointikriteereiden tulisi olla läpinäkyviä, kaikkien tiedossa olevia ja reiluja ja näitä ammattilaisia ei aina hyvinvointialueella ole arviointia varten käytössä. Mieluummin valtakunnallinen, tutkimuksiin perustuva ja arvioinnin ammattilaisten suunnittelema kokonaisuus, jota tarvittaessa voidaan hyödyntää myös työsuhteen käynnistymisen jälkeen, kun arvioidaan myöhemmin esim. Jatkomahdollisuuksia työssä ja kielitaidon tasoa.
Työnantajilla on luonnollisesti oma vastuunsa kielen kehittymisen tukemisessa, mutta työaikana tapahtuva kielen oppimisen määrä (mahdollisina opetustunteina tai verkkokursseina) on kuitenkin rajallista, koska aikaa täytyy käyttää varsinaisen työn tekoon. Jos tarjolla olisi yhtenevää kielenkoulutusta, johon voisi osallistua omalla vapaa-ajallaan, tukisi tämä kielen kehittymistä. Työnantajan on myös helppo suositella yhtenäistä kieliopetusta, kun sisältä olisi yhteisesti tiedossa ja tiedettäisiin sen aidosti edistävän myös ammatillisen kielen kehittymistä.
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta):
Nykyistä kielitaitoa vastaava korkeampi tasovaatimus on kannatettavaa ja mikäli suunnitelmallisesti kielitaidon kehittäminen edelleen työssä jatkuu, niin ehkä lähtötasona tuo tasovaatimus on parempi kuin nykytilanne.
Yleiskieli ja ammattikieli ovat kielen eri muotoja, joista toinen opitaan kursseilla/koulussa ja toinen suurimmaksi osaksi työelämässä. Siinä on iso ristiriita, miten työnantaja voi testata/arvioida ammattikieltä (rekrytointivaiheessa), jos sitä ei ole päässyt vielä työelämässä oppimaan. Toinen ristiriita on se, että jos kielen ajatellaan kehittyvän vain työelämässä, kuka kielitaidon kehittymistä työelämässä ohjaa, antaa palautetta ja arvioi, koska sitä se oppiminen kuitenkin vaatii.