Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kommentit kansallisen yhtenäisen kielikoulutuksen toteuttamisesta sosiaali- ja terveysalalla, osa 1
Helsingin Sotepe
21. marraskuuta 2025 kello 14.24.16
Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala kannattaa kansallista, yhtenäistä kielikoulutus- ja testausmallia sosiaali- ja terveysalalle varmistamaan asiakas-, potilas- ja työturvallisuutta, lain vaateisiin sekä turvaamaan suomen- ja ruotsinkielisiä palveluja. Kansallisella tasolla kaivataan yhtenäisiä toimintamalleja. Nyt rakenteet ovat liian hajanaisia, kehittämistyö pohjautuu lähinnä hankkeisiin ja hankerahoituksiin, tukimateriaalit ovat sirpaleisesti eri paikoissa, kielitaidon varmistamisen keinot vaihtelevat eikä ole yhtenäisiä, kansallisella tasolla asetettuja kielitaitovaateita.
Sote-alalle tarvitaan yhtenäiset kielitaidon vaatimukset ja osaamisen viitekehys, jossa olisi määriteltynä suomen kielen osaamisen osalta tutkintoon johtavan koulutuksen aloittamisen lähtötaso, koulutuksen aikana saavutettava tavoitetaso, rekrytoinnin lähtötaso ja työssäoppimisen tavoitetaso. Lisäksi kaivataan yhteinen ohjeistus siitä, mikäli nämä eivät toteudu.
Kielitaidon testauksen osalta kannatamme sekä yleiskielen taidon että ammatillisen kielitaidon testausta. Näiden testausten arviointi erikseen osoittaisi paremmin sitä, millä osa-alueella kielen oppijalla olisi kehitettävää.
Yhtenäisessä mallissa tulisi huomioida myös kielen oppimisen haasteet ja tukimuodot näille. Mikäli kansallisen yhtenäisen kielikoulutuksen ja kielitaidon testauksen malli syntyy, ammattioikeuksien saamisen edellytyksenä on suorittaa hyväksytysti yhtenäinen kielikoulutus kielitestauksineen. Työelämän ja kouluttajien vastuita kielen opetuksessa pitää selkeyttää. Kouluttaja vastaa A–B-tasoista ja työelämä B–C-tasoista.
Lähihoitajat
Lähihoitajien kirjallinen ja suullinen kielitaito pitäisi arvioida standardoiduin testein. Kielitaito tulisi varmistaa tutkintokoulutuksen alkaessa (vähintään A2.2 kaikilta, eli myös ulkomailta rekrytoiduilta oppisopimusopiskelijoilta) sekä lähihoitajaksi valmistuessa (vähintään B1). Tutkintoon johtavissa koulutuksissa suomen kielen opetusta on lisättävä, jotta kielitaidon kehittyminen vähintään tasolle B1 toteutuu. Tällä hetkellä pelkkä tutkintotodistus ei takaa sotealan työtehtävissä riittävää kielitaitoa, joten jokaisen opiskelijan tulee saada virallinen todistus kielitaidosta yhdessä tutkintotodistuksen kanssa. Oppilaitoksilla on oltava vastuu varmistaa opiskelijan kielitaito ammateissa, joissa tällainen vaade on olemassa. Ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteista sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa ei voi poiketa tai mukauttaa mikäli potilas- ja asiakasturvallisuus vaarantuu esim. kielitaidon puutteiden takia. Vastuuta kielitaidon arvioinnista ja kehittämisestä ei voida siirtää työpaikoille.