Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kommentit kansallisen yhtenäisen kielikoulutuksen toteuttamisesta sosiaali- ja terveysalalla, osa 2
Helsingin Sotepe
21. marraskuuta 2025 kello 14.28.34
Sairaanhoitajat
Sairaanhoitaja- ja laillistamisopintojen alkaessa kielitaitotaso tulisi olla vähintään B1 ja sairaanhoitajaksi valmistuessa tavoitetaso pitäisi nostaa B2-tasolle. YKI-testimahdollisuuksien lisääminen sujuvoittaisi laillistamisprosessia (sairaanhoitajat, lääkärit ja hammaslääkärit).
Selvityksestä puuttuu koko ajan kasvava ryhmä ja toinen reitti laillistukseen eli kansainvälisen erillishaun opiskelijat, jotka saavat suomalaisesta ammattikorkeakoulusta tutkintotodistuksen. Näiden ammattilaisten aikaisempi osaaminen ja opinnot tunnistetaan ja tunnustetaan, jonka perusteella suurin osa yleissairaanhoitajan opinnoista hyväksiluetaan, jolloin heidät voitaisiin jo palkata laillistetun ammattihenkilön sijaiseksi. Tutkintoväylä EU-sairaanhoitajaksi palvelee opiskelijaa ja oppilaitosta nopeampina tutkintoina. Periaatteessa se palvelee myös työnantajaa nopeampina ammattioikeuksina. Eri asia kuitenkin on, voivatko työnantajat heitä palkata edes sairaanhoitajan sijaisuuteen, jos he eivät osaa kieltä riittävästi ammatissa toimimiseen.
Oppilaitosten mukaan opetussuunnitelma näillä opiskelijoilla on aivan sama kuin suomenkielisessä toteutuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osa näistä opiskelijoista etsii syventävän vaiheen harjoittelupaikkaa alkeiskielitaidolla, jolloin harjoittelu onkin tosiasiallisesti tutustumista työhön osoittamatta tavoitteiden edellyttämää osaamista. Tämä on pohjimmiltaan aivan sama tilanne kuin mitä selvityksessä (6.3 Harjoittelut ja työelämässä oppiminen, s.96) todettiin lääkäreiden amanuenssiharjoittelusta. Jos ei suoriudu tehtävistään, joutuu seurailemaan sivusta muiden työtä, joka ei edistä työyhteisöön integroitumista eikä kielenoppimista parhaalla tavalla.
Englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoilla ei ole harjoitteluihin mitään valvovan viranomaisen asettamia kielitaitovaatimuksia. Tutkintotodistuksen saatuaan heidät rekisteröidään sairaanhoitajiksi, vaikka todistukseen olisi kirjoitettu, ettei kielitaito ole ammatin vaatimalla tasolla. Valvira ei tarkista kielitaitoa rekisteröinnin yhteydessä, kun tutkinto on suoritettu Suomessa. Osaamisen ja kielitaidon varmistaminen jää työnantajan tehtäväksi. Rekrytoivalla esihenkilöllä ei ole pätevyyttä arvioida kielitaitoa. Työnantajan pitäisi voida luottaa siihen, että ammattioikeudet saaneella sote-alan ammattilaisella olisi vähintään lakisääteinen kielitaito.