Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kommentit kansallisen yhtenäisen kielikoulutuksen toteuttamisesta sosiaali- ja terveysalalla, osa 5
Helsingin Sotepe
21. marraskuuta 2025 kello 14.41.55
Ruotsin kieli ja kaksikielisyys
Selvitys ei huomioi riittävästi kaksikielisten kuntien ja hyvinvointialueiden velvollisuuksia tarjota palveluja yhdenvertaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Selvitysryhmän ehdotuksissa huomioitiin kyllä mahdollisuus painottaa kielikoulutusta ruotsin kielen koulutukseen, mutta selvityksessä ei ole kuultu ruotsinkielisiä oppilaitoksia tai R2-opetuksesta vastaavia tahoja.
Selvityksen mukaan Suomen kielitaitovaatimuksia ei voi suoraan verrata muiden Pohjoismaiden kielitaitovaatimuksiin, koska suomen kieli kuuluu eri kieliperheeseen. Suomeen ruotsin kielellä kotiutuvat voivat kuitenkin hyötyä englannin kielen osaamisesta samalla tavalla kuin muihin Pohjoismaihin kotiutuvat. Kansainvälisen rekrytoinnin kautta Suomeen tulevien ammattilaisten tulee ensin päättää, kotiutuuko hän ensisijaisesti suomeksi vai ruotsiksi. Suomen kielen perusteet tarvitaan kuitenkin valtaosassa työpaikoista. Tämä voi johtaa siihen, että valmius tarjota palveluja kaksikielisesti tulevaisuudessa heikkenee, koska suomen kielen taidon tarpeellisuus korostuu ulkomaalaisten rekrytointien yhteydessä.
Selvitysryhmä suosittelee kansallista kehittämishanketta, jonka tavoitteena on suunnitella, pilotoida ja jalkauttaa A2.1– A2.2-tasoinen kielikoulutus sosiaali- ja terveysalalle. Jos kehittämishanke toteutuu, tulee sen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioida myös ruotsin kielen koulutus.
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Kansainvälisen rekrytoinnin kautta Suomeen tulevien ammattilaisten kielikoulutuksesta ja siinä saavutettavasta tasosta vastaa rekrytoija. → Jos koulutus on ostettu rekrytoivalta yritykseltä, sen pitää olla vastuussa sovitun kielitaitotason saavuttamisesta ennen kuin henkilö saapuu Suomeen. Rekrytoija pystyy puuttumaan tilanteeseen vasta, kun henkilö on jo Suomessa, hänellä on työsopimus ja hän ei selviydykään työstään. Tämä tilanne johtaa eettisiin haasteisiin.
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
On tärkeää panostaa siihen, että varsinaisessa ammatillisessa koulutuksessa voidaan keskittyä ammattialan osaamiseen ja siinä tarvittavaan ammatilliseen kielitaidon kasvattamiseen.
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Työpaikkaohjauksessa käytettävä kieli pitäisi olla suomi, ja ohjaajalta edellytettävä vähintään B2-tason kielitaitoa.
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Jos kielitaidon vähimmäisvaatimukset on saavutettu, miten työnantaja voi vaatia edelleen kielitaidon kehittämistä. Kaikilla ei ole omaehtoista kiinnostusta jatkuvaan kielen kehittämiseen.
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
Yhtenäiset vaatimukset ja testaus hyödyttäisivät työnantajia ja lisäisivät yhdenvertaisuutta myös työnhakijoiden kesken.