Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kielitaidon arviointi
Pertti Kyllönen
21. marraskuuta 2025 kello 14.41.59
Kielitaidon arviointia ei tulisi sälyttää työnantajan vastuulle, vaan tulisi olla kielitestaus (kohtuullisen hintainen ja helposti saatavilla oleva), jonka avulla varmistetaan riittäväkielitaito ennen pätevöitymistä. Kansainvälisen rekrytoinnin kielihaasteet aiheuttavat kuormitusta työyksiköihin, mikä on perehdytysvaiheessa täysin luonnollista. Jos kuitenkin altistamme esihenkilöt vastuuseen kielitaitotason arvioinnista, olemme tilanteessa jossa varmasti vastustusta nousee. Kielen arvioinnin osaamisen edellyttäminen esihenkilöiltä on kohtuutonta, jos riittävän arvion tekemiseen arvioidaan tarvittavan 4 tuntia S.2 opettajan työpanosta. Tällä hetkellä Yki 3 toimii kohtuullisena arviona kielentaitotasosta. Työnantajan näkökulmasta haastetta aiheuttaa Yki testauksen jonot ja erittäin pitkät vastausajat. Tähän tulisi saada rahoituksellisia ja logistisia ratkaisuja valtakunnallisella tasolla. Lähihoitajien kielen osaamisen osalta työnantajan tulisi pystyä luottamaan siihen, että kielitaito on valmistumisvaiheessa riittävä työskentelyyn. Kaiken kaikkiaan yhtenäisen kielikoulutuksen malli on kannatettava.
Työpaikka Suomi koulutus antoi aikaisemmin työnantajalle mahdollisuuden järjestää kohtuu hintaista kielikoulutusta työntekijöille ja edellytys toteuttaa koulutusta työajalla tuki osallistujien motivaatiota osallistua kursseille. Vastaavan tyyppistä koulutusta olisi hyvä olla saatavilla, sillä tulevaisuudessa olisi suotavaa madaltaa kynnystä kansainväliseen rekrytointiin. Tässä merkittävää roolia näyttelee myös kustannusten jakautuminen toimijoiden kesken. Työpaikkasuomen 50%/50% jako oli mielestäni hyvä vastuunjako kielikoulutuksen kustannuksista. Oppijoiden omaa aktiivisuutta kielenoppimisessa tukee helposti saatavilla oleva kielikoulutus, jota tulisi valtakunnallisesti olla helposti saatavilla. Tätä olisi hyvä miettiä tarkkaan, eli kuka rahoittaa ja minkälaisella toteutuksella asiassa edetään kustannustehokkaasti, mutta laadukkaasti.