Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kansainvälisen rekrytoinnin ja koulutuspolkujen reunaehdot sote-alan kielikoulutuksissa 2/3
Silkkitie
21. marraskuuta 2025 kello 14.49.43
Kielikynnysten vaikutus rekrytointivetovoimaan
Vaikka nykyiset kielitaitovaatimukset (B1-taso) nähdään alhaisina työn vaativuuteen nähden, on tiedostettava, että koulutuspolkujen pidentymisellä on vaikutusta Suomen vetovoimaan. Myös rekrytoinnin kohderyhmä kaventuisi, sillä on epärealistista olettaa, että jokainen koulutuksensa ja työkokemuksensa puolesta soveltuva ja potentiaalisesti Suomesta kohteena kiinnostunut olisi kykenevä saavuttamaan B2.2-tason nopeassa aikataulussa tai ollenkaan. Jo nykyisessä tilanteessa rekrytoijan on arvioitava hakijoiden valmiuksia saavuttaa ei pelkästään lähtömaakoulutuksen mutta myös myöhempien vaiheiden koulutustavoitteet, ja B2.2-vaatimus kaventaisi potentiaalisten joukkoa merkittävästi.
Lisäksi kielitaitovaatimusten nostamisella on suuria inhimillisiä vaikutuksia hoiva-alan ammattialisten elämään, sillä he joutuvat tällöin opiskelemaan omalla ajalla huomattavasti pidempään suomea kuin nykyisin. Monet hoiva-alan ammattilaiset käyvät lähtömaakoulutuksen aikana myös töissä ja liian pitkät kieliopinnot lähtömaassa kuormittavat ja aiheuttavat myös kustannuksia, jos työssä käyntiä joutuu niiden takia rajoittamaan. Alemmat kielen tasot on myös huomattavasti helpompi saavuttaa etäopintoina mutta korkeampiin kielen osaamisen tasojen saavuttamista edesauttaa ympäristö, jossa kieltä myös käytetään.
Suomessa hyvinvointialueilla on tapana kilpailuttaa kansainvälinen rekrytointi ja sen sisältämä kielikoulutus käytännössä pelkästään hintakisana, joten pitkä kielikoulutuksen vaatimus ja hyvin halvan hinnan yhdistelmä ei oikein ole realistinen.