Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Kansainvälisen rekrytoinnin ja koulutuspolkujen reunaehdot sote-alan kielikoulutuksissa 3/3
Silkkitie
21. marraskuuta 2025 kello 14.53.40
Suositus maahansaapumisesta jopa A1.3-tasolla on epärealistinen
Selvityksen pedagogisesti perusteltu suositus lähihoitajien kielikoulutuksen siirtämisestä lähtömaassa saavutetun A1.3-tason jälkeen Suomeen on epärealistinen nykyisen työperusteisen maahanmuuttomallin ja lainsäädännön puitteissa: Oleskelulupa sitoo rekrytoidut työhön, eikä salli heidän tulla Suomeen vain opiskelemaan, mikä lisäksi tarkoittaisi merkittäviä lisäkustannuksia joko työnantajalle tai työntekijälle. Työn aloittaminen A1.3-tasolla taas tarkoittaisi riittämätöntä kielitaitoa työn vaatimuksiin nähden, mikä kuormittaisi työyhteisöjä asiakasturvallisuuden kustannuksella sekä aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia joko työntekijälle tai työnantajalle.
Lisäksi on tiedostettava lähtömaakoulusten karsiva funktio, ja mikäli maahantulokynnystä madallettaisiin sote-alalle vakiintuneelta A2.2-tasolta A1.3-tasolle, tarkoittaisi se suurempaa määrää rekrytoituja, jotka eivät saavuttaisi myöhempiä koulutustavoitteita suunnitellusti. Maahantulo A2.2-tasolla sen sijaan mahdollistaa työtehtävien suorittamisen vähintään ohjatusti, ja meriittinä A2.2-taso antaa paljon paremman ennusteen myöhempien koulutustavoitteiden saavuttamiselle. Parhaiten hoiva-alalle soveltuukin siis malli, jossa taso A2.2-taso saavutetaan lähtömaassa mutta kielikoulutus jatkuu vähintään B1 tasolle heti Suomeen saapumisen jälkeen.
Työyhteisö on avainasemassa
Ulkomailta rekrytoituun ja lähtömaakoulutettuun työssä aloittavaan sote-ammattilaiseen ei tule suhtautua valmiina. Työpaikka on avainasemassa siinä, miten ja mihin suuntaan kielitaito lähtee kehittymään. Työyksiköiden välinen kontrasti jopa saman yhtiön eri yksiköiden välillä voi olla tässä suhteessa valtava. Työnantajan vastuuta kielen oppimisen tukemisesta työpaikalla on tehostettava. Koko työyhteisön kieli- ja kulttuuritietoisuuden lisääminen on työnantajan etu, sillä se parantaa henkilöstön pysyvyyttä, nopeuttaa perehdytystä sekä vähentää virheitä ja sairauspoissaoloja.
Toimitusjohtaja Elisa Vepsäläinen, elisa.vepsalainen@silkroad.fi
Koulutusjohtaja Olli Ruha, olli.ruha@silkroad.fi