Tulevassa hankkeessa kehitetään pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä, lisätään yhteisöllisyyttä ja parannetaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja psykologi- ja kuraattoripalveluja.
Yhteisöllisen opiskeluhuollon tavoitteena on vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden olemassa olevia voimavaroja, auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa ja tarjota jokaiselle kokemus siitä, että hän kuuluu osaksi yhteisöä ja porukkaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kiusaamisen ehkäisyä ja tehokkaita puuttumiskäytäntöjä ja auttamista luomaan hyviä kaverisuhteita ja ryhmähenkeä. Samalla annetaan vanhemmille vinkkejä lasten ja nuorten kasvatukseen ja yhdessä heidän kanssaan mietitään, minkälaista apua lapsi tai nuori kaipaisi. Tärkeää on myös lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia tukevaa vapaa-ajan toimintaa ja parantaa mahdollisuuksia tasapuoliseen harrastamiseen. Tässä on tarkoitus hyödyntää koulun ja oppilaitosten resursseja (esim. tiloja.)
Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan koulu-/opiskeluterveydenhuollon palveluja sekä psykologi- ja kuraattoripalveluja. Näitä on tarkoitus kehittää niin, että ne voisivat jatkossa entistä paremmin tarjota lapsille ja nuorille peruspalveluja myös fyysisen ja psyykkisen terveyden pulmissa. Eri ammattilaisten yhteistyötä parannetaan, jotta varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa voidaan paremmin vastata erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeisiin. Tarvittaessa yhteistyöhön kutsutaan mukaan perhekeskuksen, erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun työntekijöitä. Tässä panostetaan erityisesti siihen, että ongelmiin puututaan mahdollisimman pian ennen kuin ne kärjistyvät.
Kehitettäviä asioita ja kehittämisen tavoitteita on kuvattu tarkemmin täällä.
Mitä ajatuksia nämä sinussa herättävät? Mitä kannattaisi ottaa huomioon näiden asioiden kehittämisessä? Mitä edistää ja lisätä; mitä puolestaan varoa ja vähentää?
Nuori, mitä sinun mielestäsi koulussa pitäisi tehdä, että siellä olisi mukava olla? Mitä pitäisi tehdä esimerkiksi silloin, jos koulussa on kusaamista? Entä minkälaista apua ja mihin asioihin haluaisit kouluterveydenhoitajalta, psykologilta tai kuraattorilta?
Peruskoulu-uudistus
äiti ja poika
30. syyskuuta 2016 kello 20.31.49
Peruskoulu uhkaa nykyisellään joidenkin oppilaiden itsetuntoa, terveyttä ja toimintakykyä, sillä kaikki eivät pysy kärryillä opetuksessa. Koska nämä oppilaat eivät pysy kärryillä, he passivoituvat ja laitostuvat, eivätkä lopulta opi yhtään mitään, eivät kunnolla edes lukemaan. Passivoituminen näkyy lintsaamisena, häiriköintinä tai vetäytymisenä. Elämänhallinta ja -halu katoaa. Kukaan ei pysy toimintakykyisenä, mikäli istuu päivittäin 6 tuntia tyhjänpanttina aikaa tappamassa. Tätä oppimisvaikeuksista johtuvaa passivoitumista yritetään yhä tänä päivänä korjata rangaistuksin, mikä rikkoo nuoren luottamuksen koko yhteiskuntaa kohtaan ja sysää hänet itsetuhoisuuden tielle. Kutsun tätä rakenteelliseksi väkivallaksi.
Näiden ongelmien vuoksi peruskoulu pitäisi uudistaa kokonaan. Itse palastelisin eri oppiaineet (ensivaiheessa ainakin matematiikan ja kielet sekä luonnontieteet) kursseihin. Yksittäisen kurssin saisi suoritettua, kun päättötestissä läpäisee 80% tehtävistä täysin oikein. Seuraavan kurssin samasta oppiaineesta saisi aloittaa edellinen on suoritettu ja hyvä osaamistaso varmennettu. Kielissä seuraavaa vierasta kieltä ei saisi edes aloittaa, ennen kuin äidinkielessä ja edellisissä vieraissa kielissä on saavutettu tietty taso (eli tietty määrä kursseja hyvällä osaamistasolla). Lapsen edistymistä ei siis enää seurattaisi arvosanoin, vaan läpäistyjen kurssien määrällä. Osa oppilaista suorittaisi peruskoulussa huikean määrän kursseja, osa paljon vähemmän kursseja. Oleellista olisi, että oppilaat kokisivat osaavansa suvereenisti kaiken sen, minkä ovat läpäisseet. He saisivat kokemuksen oppimisesta ja osaamisesta, mikä on koko tulevan elämän kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ihmiselle ei ole mitään hyötyä huonosti oppimisesta. On paljon oleellisempaa osata vähän mutta hyvin kuin paljon mutta huonosti.
Jokaiselle oppilaalle opetettaisiin myös opettamistaitoa, mikä on erityisen tärkeää nykyisessä kapeasti erikoistuvassa ja yhteistyötaitoja vaativassa työelämässä. Jokaisen oppilaan pitäisi opettaa (opettajan valvonnassa) joku läpäisemänsä kurssi joukolle muita oppilaita. Kun kaikki opetettavat ovat suorittaneet lopulta opettajan laatiman testin 80%:sti oikein, opettamistaidon kurssikin olisi suoritettu hyväksyttävästi. Opettamistaidon kursseja voisi suorittaa valinnaisesti monestakin eri oppiaineesta, mutta vähintäänkin yhdestä.
Väitän, että oppilashuolto voitaisiin suurelta osin lakkauttaa, jos perusopetus muutettaisiin yllä kuvatun mukaiseksi. Tunne osaamisesta ja oman elämän hallitsemisesta valtaisi alaa passivoitumiselta ja pahoinvoinnilta.