"Maaseutu tulee ajatella uusiksi ja sen monet mahdollisuudet tulee tunnistaa ja hyödyntää”. Tästä alkaa luonnos, josta muotoutuu ensimmäinen yhteinen maaseutupoliittinen julkilausuma, joka julkistetaan Maaseutuparlamentti 2017 -tapahtumassa 3.9.
Osallistu sinäkin julkilausuman muotoiluun!
Mitä maaseudun mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää? Mitä poliittisia ja hallinnollisia toimia tulisi ehdottomasti tehdä, jotta maaseudun potentiaali toteutuisi ja elinvoimaisuus kehittyisi parempaan suuntaan? Onko maaseutupoliittisen julkilausuman luonnoksessa mukana tärkeimmät teemat? Puuttuuko jokin aihe? Tutustu julkilausuman luonnokseen, kommentoi ja vaikuta!
Osallistu yhteisen maaseutupoliittisen julkilausuman muotoiluun! Luonnos löytyy pdf-tiedostona alla.
Maaseutuparlamentin 2017 julkilausumaluonnos 07072017 FINAL OTAKANTAA.pdf
KESTÄVÄÄ LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISTÄ PAIKALLISISTA LÄHTÖKOHDISTA
Kyläpekko
31. heinäkuuta 2017 kello 11.37.59
Luonnonvarat kuuluvat Suomessa suomalaisille. Nopea kansainvälistyminen varsinkin kaupan alalla luo meille, paikallisille asukkaille, vieraita toimintatapoja. Emme saa luovuttaa alueitamme ulkomaisille toimijoille siirtomaaksi.
Paikallisesti luonnonvarojen hyötykäyttö on sallittu mm. jokamiehenoikeuksin. Lähtökohtaisesti se tarkoittaa oikeuksien turvaamista suomalaisille. Paikallisten luonnonvarojen käyttö ja kulttuuri tulee turvata paikallisille asukkaille. Se tarkoittaa, että paikalliset luonnonvarat tulee turvata ensisijaisesti paikallisten käyttöön. Tämä koskee mm. luonnonmarjojen, viljeltyjen marjojen, peltojen, metsien, vesistöjen ja pohjaveden sekä muiden luonnonvarojen käytön ja entisen käyttökulttuurin turvaamista paikallisille asukkaille.
Mm. marjanpoiminta on siirtymässä kokonaan ulkomaisille poimijoille, jotka toimivat muutaman harvan suomalaisen tai monikansallisen yrityksen alihankkijana jättämättä paikkakunnalle muuta kuin jätteet metsiin. Entinen, paikallinen poimintakulttuuri häviää, kun ulkomaiset poimijat vievät luonnonvaramme raakana metsistä ja soilta.
Pohjavesien käyttö kaupallisesti ei saa estää paikallisten asukkaiden luonnonvarojen käyttöä. Veden käyttö paikallisesti tulee priorisoida. Vedenotto on laajassa kaupallisessa käytössä korvattava.
Metsän käyttöä ja hoitoa yhtenä tärkeimpänä luonnonvarana tulee lisätä kestävällä tavalla. Pitkäaikaisen tutkimuksen ja kokemuksen sekä PEFC-sertifioinnin pohjalta on Suomessa parhaat keinot ja mahdollisuudet hoitaa metsiä parhaalla mahdollisella tavalla. Metsien kasvu on moninkertaistunut Suomessa sadassa vuodessa tehokkaiden hoitotoimenpiteiden seurauksena. Olemme parhaita asiantuntijoita tällä alalla. Kaikki ulkomailta käsin tulevat, meidän asioistamme tietämättömien intressipiirien pyrkimykset metsiemme hyödyntämisen rajoittamiseksi tulee torpata. Metsänhoito on pitkäjänteistä, vähäkatteista, yli sukupolvien yltävää toimintaa. Sitä ei millään ylimääräisillä veroilla ja maksulla saa vaarantaa.
Metsien kestävintä käyttöä on paikallinen puun käyttö. Se kannustaa entistä enemmän hoitamaan metsiä. Puun käytön esteitä tulee poistaa. Puun käyttöä paikallisessa rakentamisessa tulee lisätä. Keinoina on mm. tyhjänpäiväisen laatuluokituksen poisto, mikä lamaannuttaa paikallista rakentamista, vääristää markkinoita ja kilpailua ja on omiaan passivoimaan omaehtoista toimintaa. Uusien ja perinteisten puun käyttötapojen käyttöä mm. vapaa-ajan ja virkistyskäytön rakentamisessa tulee lisätä.
Pienimuotoisen kotimaisen energian käytön lisäämistä on tuettava työllisyys- ym. ympäristönäkökohdat huomioiden. Se on yksi parhaita ilmastomuutoksen torjujia. Avainasemassa on metsä- ja peltobiomassan hyödyntäminen niin lämmön kuin sähkön tuotannossa. Biomassojen paikallisella käytöllä voidaan korvata ulkomaista tuotantoa, so. ydinvoimaa ja sähkön sekä öljyn ja kivihiilen tuontia.
Luonnon virkistyskäytöllä on tärkeä merkitys ihmisten hyvinvointiin. Paikallisia luontoarvoja tulee korostaa, kehittää ja parantaa. Mm. kosteikkoja tulee lisätä. Itä- ja Pohjois-Suomi on tärkeää lintujen lisääntymisaluetta. Lintujen pesintäolosuhteita tulee parantaa. Kansainvälisillä sopimuksilla tulee turvata lintujen elinolosuhteet. Se, että Suomessa rauhoitetaan vesilinnut ja ulkomailla kaasutetaan linnut hengiltä kaasukammioissa, ei ole kestävää toimintaa.
Maiseman virkistysarvot korostuvat tilanteessa, missä ympäristön luontoarvojen luontainen toimija, maatalous, on ajettu paikoin lähes alas. Maatalouden kannattavuuden ja kylien elinvoimaisuuden parantamiseksi ja turvaamiseksi tulee kartellilainsäädäntöä tiukentaa niin päivittäistavara-, kone-, lannoite-, kuin muunkin kaupan, kuten sähkön ja sähkönsiirron osalta, mikä heikentää viljelijän valintamahdollisuuksia ja tulokehitystä.
Raaka-aineiden ja raaka-ainelähteiden siirtyminen ulkomaisille toimijoille tulee saattaa entistä kustannus- ja riskiperusteisemmaksi. Nykyisin luonnonvarat voidaan ulosmitata Suomesta käytännössä ilman Suomeen maksettavia veroja. Rahasto ympäristön aiheuttamien muutoksien estämiseen tuotannon loputtua joko raaka-aineen estymisen tai konkurssin vuoksi tulee periä ulkomaiselta toimijata heti tuotannon alkuvaiheessa. Ympäristövaurioiden korjaaminen ei saa jäädä suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi.
Lainsäädäntö luonnonvarojen käytön osalta on Suomessa monessa suhteessa hyvin neitseellisessä tilassa. Kansainvälistä kehitystä luonnonvarojen käytön, kaupan ja omistuksen osalta tulee seurata tarkasti ja puuttua lainsäädännöllä nopeasti ja ennaltaehkäisevästi ennen, kuin niistä ehtii syntyä vakavia konflikteja.