Omistusasumista ja vuokra-asumista kohdellaan verotuksellisesti eri tavalla. Vuokra-asujat siis maksavat (mitä todennäköisimmin) asunnon omistajan pääomatuloveron verran korkeampaa vuokraa. Tämä on eriarvoinen tilanne, josta vuokralla asuvat kärsivät. Julkishallinnon keinoja tilanteen tasaamiseksi voisivat olla joko omistusasumisen verotuksen kiristäminen tai vuokra-asumisen verotuksen helpottaminen. Yksi mahdollisuus olisi myös asuntotulon verottaminen. Vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksia tulisi selvittää tarkemmin.
Perustiedot
Päättynyt: 9.5.2018
Puhdas tulonsiirto vuokranantajille
J
8. toukokuuta 2018 kello 10.20.09
Tämä on puhdas tulonsiirto yhteiskunnanta vuokranantajille, niin henkilöille kuin vuokrataloyhtiöille. En ole onnistunut löytämään yhtään asuntomarkkinatutkijaa enkä asumisen asiantuntijaa, joka uskoisi tämän tuen siirtyvän vuokriin, siis laskevan vuokria. Tämä ei paranna yksinasuvien asemaa.
Yksinasuvien asemaa ei myöskään paranna omistusasumisen verottaminen, päinvastoin se heikentää tilannetta nykyisestä. Jo pidemmän aikaa yksinasuvien osuus omistusasujista on pienentynyt ( samaan aikaan asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet) käytännössä kaikissa tuloluokissa - ja tämä on se tilanne, johon tässä tutkimuksessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Olisi siis pitänyt pohtia, kuinka yksinasuvien asema omistusasumisessa nostetaan parisuhteessa asuvien tasolle ja mahdollistetaan yksinasuville asuntovarallisuuden kerryttäminen parisuhteessa eläviin verrattuna tasavertaiseen asemaan. Nyt on kuitenkin luotu malli tilanteen heikentämiseen ja tulonsiirto vuokranantajille, siis myös jo varallisuutta omaaville yksityisille vuokranantajille.
Yksinasuvat ry
9. toukokuuta 2018 kello 8.52.47
Esitimme yhdistyksen näkemyksen toimenpidesuositukseen 24.4 konsortion tilaisuudessa. Näkemyksemme on pitkälti sama kuin edellä olevan kommentoijan. Yksinasuvien mahdollisuuksien tasa-arvo ei mielestämme toteudu keventämällä asuntosijoittajien verotusta. Ehdotuksessa tunnutaan pitävän lisäksi itsestään selvänä, että yksinasuvalle sopiva asumisen muoto on vuokra-asuminen. Tällaisenaan toimenpidesuositus näyttää eksiplisiittisestikin suosivan asuntosijoittajia.
Asiaa olisi kuulunut lähestyä yksinasuvien tilanne ja tarpeet edellä. Ehdotimme lähestymistavaksi tämän toimenpidesuosituksen sijasta proaktiivisempaa, suoraan yksinasuvat huomioivaa ajattelua. Tähän sisältyisi nykyisen väestödemografian (vanheneva väestö, perheiden osuuden trendinomainen väheneminen) realistinen huomioiminen. Jo yli miljoona suomalaista aikuista asuu yksin, kyseessä ei ole mikään marginaali-ilmiö. Tällöin tarvitaan yksinasuvien omien asumistoiveiden ja -tarpeiden huomioimista jo asumisen suunnitteluvaiheessa. Yksinasuvien keskimääräinen pienituloisuus on syrjäyttänyt väestönosaa omistusasujina. Yksinasuvan on voitava kartuttaa omaa asuntovarallisuuttaan niin halutessaan siinä missä perheellisenkin. Se, miksi yksinasuvista yli 60% asuu vuokralla, on oma tutkimuksen aiheensa.
Odotamme myös, että rahoitus- ja rakennusala tuotteistaisivat yksinasuvien markkinalle sekä reilusti hinnoiteltuja rahoitustuotteita suhteessa pariskunnille tarjottaviin palveluihin että myös yhdenvertaisesti hinnoiteltuja asuntoja.