Yhteisöllinen asuminen on asumismuoto, jossa jaetaan jotain tilaa tai tiloja ja/tai sosiaalisia palveluita. Usein on käytössä omat asunnot joiden lisäksi esim. yhteisön olohuone ja muita tiloja, joita voi hyödyntää myös palveluiden tarjoamiseen. Lisäksi joitain asumiseen liittyviä hankintoja voidaan jakaa yhteisön kesken. Kansainväliset esimerkit Ruotista ja Tanskasta osoittavat, että yhteisöllinen asuminen on suosittua ikääntyivien joukossa, mutta keski-ikäiset yksinasuvat eivät ole yhteisöllisestä asumisesta olleet kovin kiinnostuneita. Yhteisöllisen asumisen tilat tulisi aina suunnitella yhdessä toivottujen kohderyhmien kanssa.
Julkinen hallinto ei ole ollut kansainvälisissä tapauksissa yhteisöllisen asumisen hankkeissa vahvasti mukana. Julkishallinnolla voisi kuitenkin olla muutamia keinoja edistää yhteisasumista. Ruotisssa on juuri otettu käyttöön tuki hankkeille, joissa pyritään remontin yhteydessä tekemään talonyhtiöistä paremmin yhteisasumiseen sopivia. Yksi keino on keventää varainsiirtoveroa yhteisölliseen asumiseen sopivaan taloyhtiöön muutettaessa. Yhteisöllisen asumisen ja jaetut tilat voisi myös huomioida asumistuessa. Julkishallinto voisi myös osallistua palveluiden tuottamiseen yhteisöllisen asumisen taloyhtiöissä.
Yhteisöllisyys ei synny pakolla
Zxzz
27. huhtikuuta 2018 kello 19.57.55
Vieraitten ihmisten kanssa asuminen on henkisesti raskasta ja huonolla tuurilla voi olla myös ihan konkreettinen turvallisuusriski. Myös pienituloisella pitäisi olla oikeus yksityisyyteen.
Toisaalta vapaaehtoisten kimppakämppien, solujen, kommuunien ym. edistäminen byrokratiaa vähentämällä olisi kaikkien etu.