Kirjeitä vastaanottaneille ja muille asiasta kiinnostuneille tarjotaan mahdollisuus antaa palautetta hyvistä käytännöistä ja niiden vaikutuksista Ota kantaa –palvelun kautta. Asiasta tiedotetaan opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivulla ja myös sosiaalisen median kanavissa.
- kirjevalvontaa koskevan tasapuolisen ja luotettavan tiedon saatavuus sekä infograafin sisältö
- hyvien käytäntöjen toimivuus tekijänoikeuskirjeitä vastaanottavien yksityishenkilöiden kannalta
- kirjevalvontaa koskevien hyvien käytäntöjen vaikutukset tekijänoikeusloukkausten määrään
Perustiedot
Päättynyt: 14.1.2019
Markkinaoikeuden rooli?
Anonyymi
19. joulukuuta 2018 kello 10.44.30
Tekijänoikeuksien kirjevalvonta ilmiönä rantautui Suomeen v. 2013, heti sen jälkeen kun tekijänoikeuksien valvonta siirtyi Käräjäoikeudelta Markkinaoikeudelle. Viittaan hallituksen esitykseen HE124/2012, jossa tekijänoikeuksien siirtämistä Markkinaoikeuden alaisuuteen perustellaan mm. seuraavasti:
(LAINAUS ALKAA)
Tarkoituksena on vähentää teollis- ja tekijänoikeudellisten asioiden käsittelyn hajaantuneisuutta nykyisestä. Lisäksi keskeisiä tavoitteita ovat tuomioistuinkäsittelyn asiantuntemus, korkea laatu ja nopeus.
Ratkaisutoiminnan asiantuntemusta pyrittäisiin parantamaan myös ratkaisukokoonpanoja ja kelpoisuusehtoja koskevalla sääntelyllä.
Sekä markkinaoikeuden vakinaisilta jäseniltä että sivutoimitoimisilta asiantuntijajäseniltä edellytettäisiin erityisten kelpoisuusvaatimusten täyttämistä.
(LAINAUS PÄÄTTYY)
Hallituksen esityksen mukaisesti tekijänoikeudelliset asiat siirtyivät Markkinaoikeuden tuomintavallan alaisuuteen syyskuussa 2013, ja ensimmäinen IP-osoitteiden massaluovutuspäätös tuli jo joulukuussa 2013 (MAO:479/13).
Tämän jälkeen massaluovutuspäätöksissä on luovutettu eri tekijänoikeuksienhaltijoita edustaville lakiasiaintoimistoille n. 200.000 IP-osoitetta. Suurimmassa hakemuksessa on haettu kerralla yli 4000 IP-osoitteen tietoja. Kokonaislukeman on Markkinaoikeuden päätöksistä selvittänyt kansalaisaktiivi Ritva Puolakka.
Markkinaoikeudella on vakava vastuu puntaroida toisaalta tekijänoikeuksien haltijan etuja, mutta toisaalta myös internetyhteyden haltijan yksityisyydensuojaa. Tekijänoikeuslain pykälässä 60 a§ (22.5.2015/607) tämä vastuu määritellään seuraavasti:
(LAINAUS ALKAA)
Yhteystietojen luovuttaminen
Tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannaltamerkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Tiedot tulee antaa ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen luovuttamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua. Tuomioistuin voi määrätä yhteystietojen turvaamisesta noudattaen oikeudenkäymiskaaren 7 lukua.
(LAINAUS PÄÄTTYY)
Haluaisin asettaa kyseenalaiseksi Markkinaoikeuden harkintakyvyn koskien seuraavia tekijänoikeuslain kohtia:
1) Tekijän oikeus saada jakamista suorittaneen internet-yhteyden haltijan tiedot *yksittäistapauksissa*
Kuten edellä mainitsin, Markkinaoikeuden päätöksillä on määrätty luovutettavaksi 200.000 IP-osoitteen haltijan yhteystiedot. Miten kyseessä voi olla yksittäistapaus, jos yhdellä hakemuksella haetaan 4000 IP-osoitteen tietoja, ja jos suomalaisista n. 3,5 %:n yhteystiedot on määrätty luovutettavaksi?
2) Tekijän oikeuksien suojan kannalta *merkittävässä määrin* tapahtuva aineiston jakaminen
Kuten suuri annettujen päätösten määrä osoittaa, kesäkuuhun 2017 asti Markkinaoikeus toimi käytännössä kumileimasimena, määräten valtavan määrän yksityishenklöiden henkilötietoja luovutettavaksi tekijänoikeuden haltijoille tai heidän edustajilleen.
Kesäkuussa 2017 Markkinaoikeus teki linjanvetoratkaisun (MAO:333/17), joka myötäili aiempia EU-tuomioistuimen päätöksiä. EUT:n päätöksistä merkittävänä mainittakoon ECLI:EU:C:2016:970.
Lainaan lakiasiantoimisto Turre Legalin tulkintaa Markkinaoikeuden päätöstä MAO:333/17 koskien:
(LAINAUS ALKAA)
Markkinaoikeus korosti päätöksessään:
1. viestinnän luottamuksellisuuden poikkeuksia (esim. yhteystietojen luovuttamista) on tulkittava suppeasti,
2. toimenpiteiden on ehdottomasti oltava oikeassa suhteessa tarkoitukseen nähden ja
3. toteutettava täysin välttämättömän rajoissa.
Näillä perusteilla markkinaoikeus päätyi siihen, että tekijänoikeuslain 60 a §:n merkittävyyskynnyksellä on ollut tarkoitus kohdistaa menettelyt tiettyihin, riittävän moitittaviin tekoihin.
Markkinaoikeus antoi tuomiossaan oikeudenhaltijoille selkeät suuntaviivat siitä, miten he voivat osoittaa merkittävyyskynnyksen ylittymisen. Tällaista selvitystä olisivat esimerkiksi todisteet siitä, että:
- Väitetty loukkaaja on jakanut teosta toistuvasti tai pidemmän aikaa;
- Väitetty loukkaaja on jakanut useita teoksia; tai
- Mikä tosiasiallinen merkitys IP-osoitteesta tapahtuneella jakamisella on ollut toisiin vertaisverkon käyttäjiin ja siten loukkauksen merkittävyyteen.
(LAINAUS PÄÄTTYY)
Vielä edellämainitun päätöksen jälkeenkin Markkinaoikeus on määrännyt yhteystietoja luovutettavaksi tekijänoikeuden haltijoille mm. sillä perusteella, että tekijänoikeuden haltija on hakemuksessaan maininnut lukumääräisesti suuren määrän koepaloja otetuksi tekijänoikeuksien alaisesta aineistosta. Onko Markkinaoikeus kuitenkaan huomioinut koepaloje kokoa tai otettujen koepalojen aikaväliä? Jos koepalat ovat kooltaan pieniä tai lyhyen ajan sisään otettuja, koepalojen suuren määrän ei itsessään pitäisi riittää osoittamaan loukkauksen merkittävyyttä.
Alussa lainaamassani hallituksen esityksessä tekijänoikeudellisten asioiden siirtämistä Markkinaoikeuden alaisuuteen perusteltiin tuomioistuinkäsittelyn asiantuntemuksella, korkealla laadulla ja nopeudella. Tavallisen kansalaisen silmin näistä näyttäisi toteutuneen vain nopeus.
Pyytäisin lisäselvitystä seuraaviin asioihin Markkinaoikeutta koskien:
1) Onko Markkinaoikeus ylittänyt valtuutensa määrätessään heppoisin perustein vähintäänkin kymmenien tuhansien suomalaisten yhteystiedot luovutettavaksi tekijänoikeuksien haltijoille tai heidän edustajilleen, etenkin ennen kesäkuun 2017 linjapäätöstään?
2) Onko Markkinaoikeuden toiminta asiantuntevaa ja korkealaatuista, etenkin kun harkitaan kesäkuun 2017 jälkeen tehtyjä päätöksiä? Esimerkiksi: ottaako Markkinaoikeus huomioon tekijänoikeuksien haltijoiden hakemuksissa vain ladattujen koepalojen määrän, vai onko Markkinaoikeus huomioinut myös koepalojen koon sekä sen, kuinka pitkällä aikavälillä koepaloja on ladattu? Entä millä perusteella Markkinaoikeus katsoo, että merkittävyyskynnys täyttyy väistämättä, jos samasta IP-osoitteesta jaetaan useampaa saman tekijänoikeuksien haltijan teosta - eikö tässä tapauksessa ole mitään merkitystä sillä, ovatko tiedostot olleet ladattavissa sekunteja, minuutteja, tunteja vai päiviä?
3) Ottaako Markkinaoikeus päätöksiä tehdessään riittävässä määrin huomioon sen tosiasian, että vaikka IP-osoitteesta olisikin jaettu tekijänoikeuksien alaista aineistoa, internet-operaattori voi luovuttaa tekijänoikeuksien haltijalle tai hänen edustajalleen ainoastaan internet-yhteyden haltijan henkilötiedot, mutta tekijänoikeusrikkomuksen on saattanut suorittaa joku muu henkilö kuin internet-yhteyden haltija? Näin markkinaoikeuden päätöksellä tekijänoikeuksien haltijoiden tietoon päätyy väistämättä täysin syyttömien ihmisten tietoja - ja joissakin suhteellisen harvinaisissa tapauksissa jopa täysin virheellisiä henkilötietoja - joita tekijänoikeuksien haltija tai hänen edustajansa käyttää uhkaavan sävyisten kirjeiden lähettämiseen.
4) Miksi tekijänoikeudellisten asioiden siirtyminen Käräjäoikeudelta Markkinaoikeudelle ylipäätään mahdollisti tekijänoikeuksien kirjevalvonnan räjähdysmäisen kasvun?
Kunnioittaen,
Huolestunut sivustaseuraaja