Kerro kokemuksesi lomituspalveluiden toimivuudesta ja ideasi niiden kehittämiseksi.

Tuotantoeläinpraktikkona ja myös neuvonta- ja tautisaneeraustyötä tekevänä eläinlääkärinä saan toistuvasti kuulla nauta- ja sikatilallisilta kertomuksia siitä, että eläintautiriskejä ei lomitusten järjestelyssä ja itse lomitustyössä oteta vakavasti, vaan muut arvot ajavat niiden edelle. Afrikkalainen sikarutto (ASF) ei ole leikin asia ja laskennallisesti on ensimmäisen ASF -tapauksen laskettu aiheuttavan suomalaiselle sikaelinkeinolle 100 miljoonan euron tappiot. Ensimmäisen tautitapaustilan saneeraus (siis eläinten lopetus ja tuotantotilojen puhdistus ja desinfiointi) on pikkujuttu verrattuna siihen markkinashokkiin, jonka tuo tapaus aiheuttaa ja esim. sianlihan vienti Kiinaan on sen jälkeen muisto vain.

Tästä huolimatta eivät Suomenlahden eteläpuolelta tulevat lomittajat noudata kotimaissaan käydessään Eläinten terveys ETT ry:n ohjeistamaa 48 tunnin sääntöä siitä, että vähintään tuo aika pitäisi olla kulunut käynnistä ulkomaisella kotieläintilalla tai mieluummin maahan tulosta, ennen kuin mennään Suomessa kotieläintilalle. Tuona aikana myös vaihdetaan kaikki vaatteet ja laitetaan ne pesuun, desinfioidaan jalkineet ja käydään saunassa. Useinkin tullaan periaatteella "illalla satamassa ja aamulla navetassa/sikalassa" sekä tuodaan vielä tuliaisina liha- tai maitotuotteita evääksi sikalan tai navetan jääkaappiin. Nämä ovat toki kärjistettyä ja yksittäistapauksia, mutta näin on tapahtunut, eikä tuohon ASF -tautitapaukseen tarvita kuin se yksi sikojen ulottuville päätyvä ASF -virusta sisältävä makkaranpala. Afrikkalainen sikarutto ei ole sen enempää Baltian maista, Puolasta kuin Ukrainastakaan kadonnut minnekään, vaikka siitä ei enää uutisissa näinä Koronavirusepodemian aikona puhutakaan.

Kun tuosta toimintavavasta sitten antaa palautetta lomituspalvelulle, saa vastaukseksi voivottelua, vähättelyä ja ylimielistäkin käytöstä. Mikään laki ei kuulemma tätä estä. Juu, ei estäkään, mutta järjen pitäisi estää. Sitä paitsi tuottajat ovat teurastamon tai meijerin kanssa tekemissään tuotantosopimuksissa sitoutuneet noudattamaan ETT:n ohjeita, joihin myös tuo edellä mainittu 48 tunnin sääntö kuuluu. Lajinsa huipputapaus taisi olla lomittaja, joka olisi Välimeren maista lomamatkalta palattuaan pitänyt koronakaranteenia "noo, muutaman päivä", kun se jo tuossa vaiheessa viime maaliskuuta oli muille ulkomailta riskialueilta palaaville kaksi viikkoa. Tässä tapauksessa oli siis pelko ao. yrittäjien itsensä sairastumisesta, ei eläinten.

Vastakohdaksi edelliselle on sitten jokusen kerran käynyt niikin, että salmonellatartunnan takia rajoittavien määräyksien alle joutunut tila ei tahdo saada lomittajaa sitten millään, vaikka "salmonellaleiman" alla olevat yrittäjäparat olisivat kovasti esim. sijaisavun tarpeessa. Salmonella ei ole mikään hyppykuppa, vaan se tarttuu suun kautta ja tartunnalta välttyy, kun ei laita kakkaa suuhun sekä huolehtii suojautumisesta ja hyvästä käsihygienista. Asiat voidaan hoitaa ja tautiriskit hallita, kunhan ne tiedetään ja pohditaan etukäteen. Suhtautumisessa lomitukseen salmonellatiloilla tuntuu olevan alueellisia eroja; Pohjanmaalla on tätä tautia ollut ennekin ja asiat hoituvat ("business as usual"), Itä-Suomessa päästiin pitkän väännön jälkeen tilanteeseen, että lomituksen edellytyksenä oli viiden päivän karanteeni ja salmonellatutkimus myös lomittajalta työjakson päätyttyä. Tarkoitti siis kahta vapaapäivää ja kolmea palkallista "työpäivää" kotosalla (tai missä hommissa lieneekään?) tilan eli tässä tapauksessa toki tilan salmonellavakuutuksen piikkin.

Oma lukunsa ovat sitten ne tilanteet, joissa lomittajat joutuvat käymään vaikkapa kahdella tilalla samana työpäivänä, jotta päivän tunnit tulisivat edes jotenkuten täyteen. Jos tällöin on jommalla kummalla tilalla vaikkapa pälvisilsaa tai virusripulia, on hyvät mahdollisuudet levittää se myös toiselle tilalle, jos tautisuojauksesta ei huoledita asianmukaisesti tai jos asia ei ole tiedossa. Ensiarvoisen tärkeää olisikin, että yrittäjät kertoisivat tilanteesta etukäteen, jolloin "terve" tila voidaan laittaa päivän työjärjestyksessä ensimmäiseksi ja huolehtia tautisuojauksesta. ETT:n nettisivuilta löytyy ohjeet tätä tilannetta varten ja niitä on tiettävästi toimitettu tiedoksi myös lomatoimistoihin.

Toivon, että edellä esille otetut näkökohdat otettaisiin huomioon lomituspalvelulakia uudistettaessa ja ylipäätään tuotantoeläntilojen lomituksia järjestettäessä. Ymmärrän hyvin, että tämä on kokonaisuutena ottaen vaikea yhtälö, mutta uskoisin kuitenkin hyvällä yhteistyöllä ja nykyistä paremmalla tiedonkululla päästävän parempaan lopputulokseen. Käsitykseni mukaan sekä lomituspalveluiden järjestäjät että itse lomittajat ovat palveluammatissa kotieläinalan yrittäjiin nähden, jotka siis loppu viimeksi ovat heidän työnantajiaan. Tautitapauksen sattuessa on vahingon suurin kärsijä aina kotieläinalan yrittäjän itse. Jos ei ole sika- tai nautatiloja, ei tarvita lomittajia tai lomatoimistojakaan.

Tämä siis nimimerkillä, mutta näkemysteni tueksi kuitenkin, että allekirjoittaneella on n. 30 vuoden kokemus eläinlääkärin töistä tuotantoeläinten ja niiden omistajien / hoitajien parissa sekä tarttuvien eläintautien torjunnasta Suomessa ja vähän muuallakin.