Vastaako rahoitusmalli hankkeen tavoitetta luoda edunsaajille vakaa, ennustettava ja autonominen rahoitus?

Rahoitusmalli ei sisällä riittävässä määrin sellaisia mekanismeja, jotka turvaisivat järjestöavustusten vakautta ja ennustettavuutta. Suurin huoli liittyy siihen, että jollei kansalaisjärjestöjen merkitystä ja arvoa terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä kansalaisosallsuuden vahvistajina tunnusteta tarvittavalla säädännöllä, niin miten käy varojen allokoinnin priorisoinnissa? Esim. sote-sektorilla on hirvittävän suuri paine erityisesti nyt koronakriisin aiheuttamassa somaattisten sekä psykkisten sairauksien hoitovelassa suunnata resursseja korjaavaan työhön.
Rahoitusmalli ei anna mitään suojaa poliittisten suhdanteiden vaihtelulle, mikä asettaa kansalaisjärjestöt epätasa-arvoiseen asemaan sen oslata, millaiset resurssit, verkostot ja vaikuttamis/lobbausmahdollisuudet kullakin on käytettävissään.