Vastaako rahoitusmalli hankkeen tavoitetta luoda edunsaajille vakaa, ennustettava ja autonominen rahoitus?

Malli pyrkii luomaan vakautta alenevien Veikkaustuottojen olosuhteissa, mutta budjettirahoitukseen perustuvaan rahoitusmalliin on hyvin vaikea luoda sellaisia turvarakenteita, jotka riittävästi vakauttaisivat kansalaisyhteiskunnan rahoituksen kokonaisvolyymiä mutta myös rahoituksen kohdentumista. Vakauden haasteet liittyvät sekä siihen, kuinka paljon kansalaisyhteiskuntaa kulloisessakin poliittisessa ilmastossa koetaan tärkeäksi rahoittaa suhteessa muihin menokohteisiin, että myös siihen, miten eri kansalaisyhteiskunnan sektoreita, kohderyhmiä ja toimintoja järjestösektoreiden sisällä arvotetaan ja arvostetaan.

Useissa ohjelmissa, selvityksissä ja suosituksissa tällä vuosituhannella, mm. valtioneuvoston kanslian VNTeas-selvityksessä 2020, on havaittu, että julkisen vallan ohjaus kansalaisyhteiskunnasta on tiivistynyt. Demokratiakehityksen näkökulmasta tämä on huolestuttavaa. Julkinen rahoitus tuo aina väistämättä ohjaavan rakenteen julkisen ja kansalaisjärjestöjen välille - tämä on tärkeää tunnistaa ja huolehtia turvamekanismeista, joilla toisaalta varmistetaan julkisten varojen vastuullinen käyttö mutta samalla myös kansalaisyhteiskunnan riittävä riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta. Budjettirahoitteinen avustusmalli tiivistäisi lisäksi julkisen vallan ohjausta kansalaisjärjestöjen toimintaan ja vähentäisi näin kansalaisyhteiskunnan autonomiaa suhteessa poliittiseen päätöksentekoon ja hallintoon. Yhteinen avustuskeskus on yksi konkreettinen ehdotus, jonka kautta avustusjärjestelmän vakautta ja autonomiaa voitaisiin käytännössä rakenteistaa.

Mm. oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE on korostanut työssään kansalaisyhteiskuntavaikutusten arviointia valmistelussa ja päätöksenteossa. On tärkeää, että perustavanlaatuisesti kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin vaikuttavassa valmisteluprosessissa tehdään huolellinen kansalaisyhteiskuntavaikutusten arviointi, jossa yhtenä tärkeänä tarkastelukulmana on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan autonomiakehitys.