Jätä kommenttisi

Ullavalaiset tarvitsevat molemmat koulut ja liikuntapaikkansa. Lapset ovat täysin vanhempien kuljetusten varassa. Täällä ei mene bussivuoroja joilla pääsisi harrastupaikaan ja kotia.

Kokkola on laiminlyönnyt Rahkosen koulua ja nyt vetoaa korjausvelkaan. Koulujen iässä on vain 10vuotta eroa. Rahkonen rakennettu 9vuotta aiemmin ja melko saman verran on eroa remonteista. Rahkosen koulun koulu osaan tehtiin saneeraus samaan aikaan kun Monitoimitalo, rakennettiin. Uudisosaan tuli Ruokala, kirjasto, punttisali ja pukuhuonetilat. 10v siitä sanereraus ja uudisosa tehtiin Vionojan koululle, jossa uuteen osaan tuli liikunta sali ja pukuhuoneet. Vanhaan kouluosaa uudelleen järjesteltiin purkamalla vanhat asunnot pois jolloin tilat järkeistyivät.
Esteettömyyskin selvityksessä mainittua. Rahkosen koulussa on joitakin tiloja toisessa kerroksessa, mutta opetus pystytään järjestämään täysin esteettömästi.

Jo tehdyissä kannanotoissa on tuotu esiin paljon todella tärkeitä asioita. On tuotu esiin tuulivoimapuitot, Keliberi, yrittäjyys ja omatoimisuus. On nostettu pöydälle kaupungin hyvinvointisuunnitelma ja pyrkimys lapsiystävällisyyteen. Näihin yhdyn.
Lukion tai yläasteen tuomista Ullavaan en kannata, enkä osan oppilaiden kuljettamista toiseen kouluun. Meidän koulujen rikkaus on se että niissä eskarilainen voi leikkiä kuutosluokkalaisen kanssa. Sitä en halua muuttaa.

Se mitä vielä haluaisin nostaa esiin on asukasmäärät ja rakentaminen. Rahkosen koulun alueella on 25% enemmän asukkaita mitä Vionojan koulun alueella ja Kokkolan aikana Ullavaan rakennetuista kohteista 90% on Ylipäässä. Tämä koskee vain asuntorakentamista. Siihen ei kuulu lomarakentaminen eikä myöskään ne isot robottinavetat joita on useampia ja joista jokaisesta kaupunki saa kiitettävät kiinteistöverot.

Tämän kannanoton kirjoittaminen tuntuu raskaalta. Niin voimattomaksi tuntee itse itsensä ison edessä.
Tunne pitäisi olla kuin lapsella isän sylissä, mutta nyt se onkin kuin Davidilla Goljatin edessä.
Paljon on Ullavasta palveluja varissut Kokkolaan liittymisen jälkeen, mutta nyt on tullut päätepiste. Viiminen etappi.

Täällä Ylipäässä on totuttu tekemään paljon omiin nimiimme, ja ollaan luotettu myös siihen, että isompi on meillä tukena ja kaverina. Viimiset viisi vuotta tuo tunne on ollut poissa. Asian ei pitäisi olla näin. Luottamus todellakin horjuu. Nyt olis aika ja paikka palauttaa se.