Kävely on terveellinen, turvallinen ja tasa-arvoinen tapa liikkua. Ihmiset kävelevät mielellään alle kilometrin pituiset matkat, mutta kävelyn osuus vähenee nopeasti matkan kasvaessa.
Kävelyn houkuttelevuutta on pyritty lisäämään kehittämällä seudun kevyen liikenteen väylien viihtyisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä.
Milloin ja miksi sinä valitset tai voisit valita kävelyn kulkutavaksesi?
Perustiedot
Päättynyt: 14.4.2022
Joka hiekkaa säästää, se kansaa vihaa
syrjäytynyt kurja
29. maaliskuuta 2022 kello 19.14.30
Jalankulkuväylien talvikunnossapito on ollut kävelyn kannalta se kaikkein suurin ongelma jo vuosikausia.
Oma havaintoni on ollut se, että kyllä niitä väyliä ainakin Länsi-Tampereella aurataan, mutta se on osittain juurikin se ongelma: aurataan, mutta ei hiekoiteta. Se aura vaan painaa sen lumen tiiviiksi kerrokseksi, josta tulee hyvin nopeasti liukas, eikä sillä mahda enää sen jälkeen kävellä. Hiekoitusta aletaan kuitenkin lisätä vasta hyvin paljon tämän jälkeen. Olisi melkein parempi jättää auraamattakin kuin aurata hiekoittamatta. Silloin se lumen tiivistyminen liukkaaksi tapahtuu paljon hitaammin.
Silloin taasen, kun jalankulkuväyliä hiekoitetaan, hiekoituksen laatu on usein hyvin epätasaista, ja hiekoitus on käytännössä aina hyvin niukkaa, kuin hiekka olisi joku suojeltava kansallisaarre.
Hiekoituksen kustannustekijöitä pohtiessa pitäisi huomioida kehnon hiekoituksen aiheuttamat epäsuorat kustannukset siinä, kuinka suuret kulut aiheutuvat vuosittaisista kaatumisista johtuvista vammoista sekä niiden aiheuttamista poissaolosta, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Myös pitäisi huomioida se, että huonon hiekoituksen takia suurella osalla väestöstä kävely — joka olisi monelle se paras ja ehkä ainoakin liikuntamuoto — jää kokonaan väliin useamman kuukauden ajaksi, koska motivaatio lähteä huonosti hoidetuille reiteille on olematon. Tämä puolestaan aiheuttaa yleiskunnon heikentymistä, ja pidemmällä tähtäimellä tulee vielä kalliimmaksi terveydenhoitopalveluille.
Siispä: jotta kävely olisi talvella sujuvaa, jalankulkuväylien talvikunnossapitoon pitäisi ehdottomasti kuulua kaikkien jalankulkureittien runsas hiekoitus.
Opski
3. huhtikuuta 2022 kello 12.12.46
Olen kanssasi samaa mieltä jalankulun talvikunnossapidon riittämättömästä tasosta, mutta eri mieltä menetelmistä. Länsi-Tampereella en juurikaan liiku, mutta täällä Itä-Tampereella ongelma aurauksessa on auraaminen soveltumattomilla välineillä/työn jälki "vähän sinne päin". Kuten kuvaat, sitä lunta ei pitäisi pakata tienpintaan. Se pitäisi aurata ihan kunnolla pois. Aura riittävän alhaalla niin että tien pintaan jää vain hyvin ohut polanne. Oulun kaupungissa (jossa ollaan Suomen mittakaavassa aivan eri tasolla talvikunnossapidossa muihin kaupunkeihin nähden) talvikunnossapito pystyi tänäkin talvena pitämään kävely-/pyörätien pinnassa olevan lumi-/jääkerroksen alle 1cm paksuisena. Siis koko talven aikana kertyi vain tuon verran pintaan! Tampereella lukema on luokkaa 10-20cm. Oulussa tapahtuikin sitten niin, että kun kelit alkoivat lämpenemään, siirryttiin lumisesta tienpinnasta sulaan asfalttiin 2-3 PÄIVÄSSÄ, siinä missä Tampereella on katseltu tätä mannerjäätikköjen sulamista nyt 1.5kk ajan. Siellä ei juurikaan tarvita hiekoituista, koska aurausjälki on niin hyvää, mikä taas on etu tässä keväällä kun ei ole sepeliä pöllyämässä ja huonontamassa ilmanlaatua.
Siispä: aurauksen laatutasoa pitäisi parantaa, ja hiekoittaa vain ja ainoastaan silloin kun on tarpeen. Jo nyt kaupunkimme käyttää ihan eri hehtaarilukemia sepeliä kuin esim. Oulu, koska auraamisesta luistetaan.
syrjäytynyt kurja
7. huhtikuuta 2022 kello 9.45.34
Keväällä niiden jäiden sulamista odotellessa tietysti matalamman aurauksen hyödyt nähdään, kyllä, mutta on niitä plussan puolella olevia hetkiä keskelläkin talvea, jolloin se pinta ehtii sen verran sulaa ja sitten jäätyä uudelleen ilman, että se ehtii kokonaan sulaa pois, vaikka sitä olisikin vain sen sentin verran. Ja kyllähän se jäljelle jäävä lumi silti tiivistyy sen auran myötä, vaikka se alempana olisikin, ja viimeistään kävelyn myötä. Jää on liukasta sen paksuudesta riippumatta.
Ongelma ei siis ole ainoastaan se kevään viimeinen vaihe, jossa tulee ne pahimmat jäätiköt, vaan se liukkaus on monelle riesa koko talven ajan. Pienempikin luistaminen on iso riski niille, joilla on ongelmia tasapainonsa tai refleksiensä kanssa. Tänäkin talvena minulla loppui käveleminen jo monta viikkoa ennen näitä mainitsemiasi mannerjäätiköiden sulamisia, koska tie oli minun kehnon liikuntakykyni kannalta aivan liian liukas jo ennen niitä pahimpia jäätiköitä.
Tietenkin olisi paras, jos sen jään saisi jollain tavalla poistettua tai murskattua tai jotain sen hiekoituksen sijaan — ympäri talven, eikä vain keväällä —, mutta niin kauan kun tällaista maailmanihmettä ei päästä näkemään, niin hiekoitus on kyllä tarpeen. Missään nimessä sitä jo nyt niukkaa hiekoitusta ei pitäisi vähentää. Ymmärrän kyllä siitä keväällä syntyvän pölyongelman, mutta en ihan haluaisi sen pölyn välttämisen takia joutua olemaan koko talvea neljän seinän sisällä, jos päätökset tehdään niiden mukaan, joilla on hyvät refkeksit ja semmoinen pienempi luistaminen ei ole muka mitään.
Siitä, jos hiekoituksen lisäksi aurattaisiin matalaksi, olisi kyllä se hyöty, että se hiekotus ei painuisi samalla tavalla sinne jään sisään sulamisvaiheessa, eikä sitä sitten kertyisi niin paljon, ja saataisiin keväällä myös se etu siitä nopeasta sulamisesta, mutta en voi mitenkään allekirjoittaa itse väittämää siitä, että hyvä auraus yksinään riittäisi.
Pulkka
11. huhtikuuta 2022 kello 21.17.46
Ehdotan runsasta mutta kohdistettua hiekoitusta. Siis siten, että väylille jätettäisiin mahdollisuuksien mukaan noin pulkan mentävä hiekaton alue. Näin olisi mahdollista talvella hoitaa lasten päiväkotiviemisiä, isompien ruokaostosten kotiuttamisia jne turvallisemmin ja helpommin - pulkka kulkee hyvin vaikka ostostrolley tai lastenrattaat uppoavat hankeen.