Millaisessa ympäristössä on mukava kävellä?

Liikennevalojen ajoituksen suunnittelu pitäisi laatia uudelleen niin, että jalankulkijat eivät joutuisi jatkuvasti seisomaan tien keskellä siinä viheliäisellä korokkeella.

Vihreän valon vilkkuva osuus pitäisi olla suhteessa paljon pitempi kuin nyt, siinäkin tapauksessa että vihreän ja punaisen valon ajalliseen suhteeseen ei sinänsä koskettaisi. Nyt vilkkuminen on yleensä ajoitettu niin, että jos on ehtinyt astua tasaisella vihreän valon aikana jalkansa suojatielle, ja siinä samassa valo alkaa vilkkua, on mahdotonta ylittää edes rivakkaasti kävelemällä tien kaikkia kaistoja, ennen kuin valo muuttuu punaiseksi, ja jalankulkijan pitää jäädä seisomaan siihen tien keskellä olevalle korokkeelle. Se ei ole kenenkään etu, eikä kukaan halua siihen pakokaasuihin jäädä seisomaan.

Yhtä lailla tietyt suuremmat monikaistaiset ylitykset on ajoitettu niin, että jos lähtee ylittämään tietä juuri samalla hetkellä, kun valo on vaihtunut vihreäksi, niin rivakasti kulkemalla saattaa juuri ja juuri ehtiä koko tien yli, ennen kuin valo vaihtuu punaiseksi — mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että jos ei ole siinä ylityksellä juuri sillä hetkellä, kun valo vaihtuu punaisesta vihreäksi, on turha kuvitella pääsevänsä koko tien yli, ja taas joutuu odottamaan siinä korokkeella seuraavaa vihreää. On todella ärsyttävää päästä ylitykselle, joka näyttää vihreää, ja silti joutua odottamaan seuraavia vihreitä, kun jo tietää, että sen vihreän aikana ei tietä ehdi ylittää — vaikka se vihreä ei edes vilku.

Käytännön tasollahan yhteisen kansan ratkaisu tähän ongelmaan on kävellä päin punaisia se tien jälkimmäinen puolisko, mutta se ei ole lainsäädännöllisesti kovin perusteltua eikä edesauta liikenneturvallisuutta. Ajoittakaa se vihreän valon vilkkuminen niin, että niin kauan kun valo on tasaisesti vihreä, koko tien kaikkine kaistoineen ehtii vilkkumisen aikana ylittää keskimääräistä kävelynopeutta kulkemalla.