Millaisessa ympäristössä on hyvä pyöräillä?

Pyöräilisin mielelläni ympäri vuoden. Valitettavasti en voi, koska Vuoreksessa huolletaan kärjistetysti sanottuna vain puistokatua, enkä halua kantaa pyörääni kilometrin verran siihen huolletulle väylälle puoleen sääreen nousevassa hangessa/15 cm sohjossa/möykkyiseksi jäätyneissä autonrenkaanurissa. Varmasti on hankalaa saada koko Tampere aurattua kun taivaalta tipahtaa 27 cm lunta yössä, mutta kun koko talvi on yhtä poikkeustilaa aurauksen suhteen, alkaa usko hiipua. Kannattaisin Oulun mallista kunnossapitoa pyöräteille, napakampaa kunnossapitoa asuinkaduille ja pyöräteiden kunnon mski-tyyppistä seurantasovellusta. On vitsikästä, että joukkoliikennettä ja luontoa suosivaksi rakennetussa Vuoreksessa on oltava nelivetokatumaasturi jos haluaa päästä talvella kodistaan mihinkään.

Lisäksi toivoisin, että pyöräteitä suunniteltaessa ei tyydyttäisi piirtämään niitä kartalle, vaan mietittäisiin toimivatko ne todella. Kadun ja kevyenliikenteenväylän puolta tiuhaan vaihtava pyörätie (esim. Hatanpään valtatien keskustapätkä) aiheuttaa hässäkkää. Miksi hyväksytään, että pyörätie voi välillä lakata olemasta/ohjata kuskit ajoradalle ja alkaa myöhemmin uudelleen, esim. Nekalassa tällaisia?

Kevyen liikenteen valojen samantahtisuus autojen kanssa ellei nappia paineta olisi hyvä. Turhat näköesteet tulisi eliminoida väylien varrelta, esim. Hallilantien varressa aivan uuden baanaväylän viereen on jätetty tuuhea tammi(?) mahdollistaen kolarit baanaa ja Hallilantietä ajavien kesken. Alikulkuja tulisi suosia ja liikennevaloissa seisoskelu minimoida.

Kaikesta huolimatta kiitos kaupungille että tätä kehitetään! :)