Epäilemme, että vaikutukset on laskettu alakanttiin.
Pitäisi ottaa huomioon myös esim. mahdollisen epäonnistumisen aiheuttamia kustannuksia.
Viimein olisi hyvä saada tietoa kunnan todellisista kustannuksista eli palvelun hinnasta. Lisäksi, sitä mistä hinta muodostuu. Ilmeisesti henkilökunnan palkat muodostavat suurimman osan, entä esim kiinteistöistä aiheutuvien ja muiden kunnan menojen kohdentaminen juuri ikäihmisten palvelujen hintaan.? Tämä olisi todella tärkeää,
kun suurimmassa osassa kuntia asiakas siis ikäihminen maksaa palveluista sen lisäksi, että hän
maksaa veroja. Ei riitä, että kunnan budjetissa kerrotaan, että tietty euromäärä kohdentuu ikäihmisille, mitä se kohdentaminen tarkoittaa?
Kustannusarvioissa ei ole huomioitu, että yksiköissä on lisättävä työntekijöiden määrää, kun ikäihmisten avun tarve lisääntyy.
Ravitsemuksen osalta olisi hyvä systemaattisesti arvioida ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuutta, koska tällä hetkellä ravitsemusterapiaresurssien saatavuus on Suomessa naurettavan pieni ja vaarana on, että ravitsemuksen laiminlyönnistä tulee huomattavat lisäkustannukset. Kansainvälisten arvioiden mukaan esim. sairaalahoidossa vajaaravitsemus aiheuttaa n. 30-70 %:n ylimääräiset kulut, kun hoitojaksot pitenevät ja huonossa kunnossa oleva ihminen tarvitsee enemmän hoitoja ja tukea. Nyt kannattaisi seurata tarkasti kahta asiaa: mikä on Suomessa vajaaravitsemuksen esiintyvyys ikäihmisten eri ryhmissä ja miten ravitsemustila vaikuttaa kustannuksiin hoidon osalta (esim. hoitojaksojen pituus, kotihoidon tarve, lääkkeiden määrä). Tämä tieto vaikuttaa suoraan siihen, mikä on ravitsemusterapian saatavuus Suomessa. Jos kansainväliset tutkimukset pätevät myös meillä, vanheneva väestö tarvitsee lisää ravitsemusterapeutteja. Nyt tämä vaan jää kenties huomaamatta, koska ravitsemushoito korvataan muilla hoidoilla (vrt. polvileikkaukset vs. fysioterapia).
En tiedä, kustannusvaikutuksista, mutta Suomen työelämäpalkinto 2017 sai kaksi sellasita vanhustenhuollon yksikköä, joissa toiminta oli parantunut, henkilökunta terveempää ja asukkaat erittäin tyytyväisiä ja silti kulut olivat pienentyneet. Kun itse kävin niitä haastattelemassa, niin niihin nämä laatusuositukset kovin huonosti sopivat. Se ei siis ole kiinni mistään teknologiasta tai hoitajamitoituksista vaan johtamisesta. Tiedän, että kaikialla ei olla valmiita tuohon samaan mihin Anninpirtissä ja Tupahoivassa, koska siinä henkilökunnan pitäisi liikaan muuttaa sitä miten ovat tottuneet töitään tekemään, mutta sen pitäisi olla laatusuosituksen tavoite. Olla paras - ei minimitaso. Eli kustannuksia on mahdollista alentaa ja saman aikaisesti parantaa ikäihmisten elämää - se pitäisi on tavoite. Suomeksi sanottuna: parempi johtaminen.
Kustannusvaikutukset tulee määrittää läpi koko hallinto- ja toimintaorganisaatioketjujen.
En tiedä on näin huomioitu.
Kustannusvaikutusten arvioiminen on melkoisen haastavaa ilman vielä tarkempia analyysejä ja riskikartoitusta (puuttuu mielestäni suosituksesta) - henkilöstöön kaavaillut säästöt esim. muiden työntekijäryhmien tai teknologian käytöllä saattavat poikia uusia ongelmia ja siten välillisiä kustannuksia toisaalla (esim. osaamaton ravitsemushoito lisää riskiä pitkän aikavälin ravitsemusongelmille ja sitä kautta hoidon tarpeen lisääntymiselle, muun hoidon tehottomuudelle jne; tai virhearviot palvelun tarpeessa saattavat nopeuttaa toimintakyvyn laskua ja laitoshoidon tarvetta).
En osaa arvioida.
Kustannukset eivät saa nousta. Holhoavasta otteesta ikäihmisten omaan vastuuseen.