Kiertotalouden kehittymisen merkittävänä esteenä on lainsäädäntö, jonka jätemääritelmä rajoittaa merkittävästi hyötykäytön ja uusien kierrätys innovaatioiden kehittämistä sekä käyttöönottoa. On paljon helpompi toteuttaa teollisen prosessi, joka perustuu fossiilisten raaka-aineiden käyttöön kuin vastaava jätepohjaiseen materiaalin perustuva, vaikka se laadullisesti olisi yhtä hyvä ja pystytään osoittamaan, ettei ympäristölle aiheudu lisäkuormitusta prosessin myötä.

Yksittäisiä parannuksia on saatu aikaiseksi, mutta kokonaisuudessa ei mitään merkittävää. Esim. uudessa sellutehtaassa on huomattavasti tehokkaammaat prosessit kuin vanhoissa. Liikenteessä on uusia sovelluksia, mutta liikennevälineiden määrä lisääntyy koko ajan. Pieniin muovipusseihin on tullut maksu.

Tämän hetken tilanne ei ole riittävä toimenpiteiltään. Esimerkiksi kulttuurisena oletuksena vesivessat ovat ongelmallinen, sillä niissä käytetään paitsi paljon juomakelpoista vettä, ei pystytä keräämään ravinteita jatkokiertoa varten. Lisäksi muovinkeräys yskii - keräysastioita ei ole helposti saatavilla kaikkialla. Vaatelumppua on enemmän kuin tarvetta, eikä sitä osata järkevästi kierrättää. Kierrätyskeskukset ovat täynnä tavaraa, joka ei mene eteenpäin. Teollisuuden aloja tuetaan, jotka ovat ympäristölle haitallisia. Verotuksessa ei ole huomioitu monissa asioissa ympäristön kannalta haittaveroa. Helsingissä on paljon tyhjillään asuntoja - iso yhteiskunnallinen ongelma, joka ylläpitää asuntokuplaa ja pakottaa rakentamaan lisää. Kymmeniä tuhansia pystyttäisiin majoittamaan tyhjillään oleviin asuntoihin. Suomessa on paljon tyhjillään olevia asuntoja muutenkin, samoin toimistotilaa. Hyvää on, että esim. ruokahävikkiin tullut paljon eri toimenpiteitä ja firmoja: ResQ, Matsmart, fiksuruoka jne.

Ihmisten tietoisuus on selkeästi kasvanut ja yhä useampi henkilö haluaa tehdä arkisia edistäviä ratkaisuja kiertotalouden edistämiseksi. Nuorempi sukupolvi muuttaa yhteiskunnan asenteita omistamisesta palveluiden hankintaan, mutta suuria muutoksia ei tullan näkemään niin kauan kuin enemmistö kuluttajista kuuluu "omistan ja teen kaiken mahdollisen itse" -kategoriaan. Monet yrtykset eivät ole vielä tunnistanut liiketoimintapotentiaaleja omassa toiminnassaan kiertotalouden näkökulmasta. Erityisesti perinteisillä aloilla tilanne on vielä kärjistyneempi. Näen ihmisten tekemisessä kuitenkin positiivista virettä, mutta kulttuurillisen ja rakenteellisen muutoksen puskeminen eteenpäin vie aikaa. Milleniaalit ovat tässä muutoksessa avainasemassa.

Tietoisuus kiertotaloudesta on kohentunut. Muovitiekartta oli hyvä askel eteenpäin. Metsän käyttöön keskittynyt negatiivinen viestintä on ollut haitallista, kun uusiutuvien luonnonvarojen tärkeä rooli fossiilisten materiaalien korvaajana hämärtyy.

Ympäristöalan yritykset suomessa ovat ottaneet kiertotaloushaasteen hyvin vastaan mutta ongelmaa on tullut ympäristölupien pitkissä käsittelyajoissa (yleensä 3- 4,5 vuotta) tämä ei edistä asioita tarpeeksi nopeasti.Tavaroiden valmistukseen ja kierrätettäviin raaka-aineisiin tulisi kiinnittää huomiota ja miksei esim. verotuksella kevennettäisi tätä asiaa. Esimerkiksi micromuovien määrä on vesistöissämme niin valtavaa jo ja siitä tulee vielä todellinen ongelma jos emme lopeta tuotteiden käyttöä jotka niitä sisältää. Esim. ekologiset puhdistus ja pesuaineet tulisi olla pienemmällä arvonlisäverolla jotta niitä käytettäisiin enemmän. Kotitalouksien kierrättämiseen liittyvät ongelmat tulevat taas rakennusvalvonnasta, esim. Pääkaupunkiseudulla on niin pienet tontit että tarpeeksi isoja jätekatoksia on mahdoton saada jotta edes biojäteastia sinne mahtuisi. Jätehuoltomääräyksiä tulisi yhtenäistää suomessa koska osassa maata ne eivät kannusta lajittelemaan tai kierrättämään ylipäätään. Ihmisillä on halua kierrättää mutta jos polttoon menevät jätteet tulee tyhjentää 4 viikon välein niin maksava asiakas täyttää sen astian vaikka pahvilla jotta saa rahoilleen vastinetta. Teollisuuden materiaalien sivuvirroissa ollaan kehitytty siinä mielin että yrityksillä on halukkuutta ja innokkuutta saada sivuvirrat materiaalina eteenpäin eikä jätteenä. Muovin saralla ollaan vielä lähtökuopissa mutta mitään ei hetkessä tapahdu ja kierrätysalan yrityksillä on ideoita ja potentiaalia mutta valtion pitäisi olla enemmän mukana jotta asiat nopeutuisi.

Suunta oikea, mutta TOSI paljon on tehtävää

Yleinen ilmapiiri on alkanut hitaasti muuttua niin kasvisruuan, yhteiskäyttämisen ja kierrättämisen suhteen. Ei tosin voida sanoa, että näin on tapahtunut vain kahden vuoden aikana, vaan pidemmällä aikajanalla. Niin yhteiskäyttöautot ja kaupunkipyörät kuin kyytisovelluksetin ovat saaneet paljon uusia käyttäjiä ja uusia yrittäjiä on ilmaantunut markkinoille. Luonnoksessa mainitaan, että Suomi jää jälkeen kierrätetyn jätteen määrässä ja tämä on myös otettu huomioon julkisessa keskustelussa (https://yle.fi/uutiset/3-10373765). Aivan uudenlaisia palveluja on tullut markkinoille, kuten roskapoliisi (https://www.vantaanenergia.fi/magazine/energiavirtaa-lehti-1-2017/roskapoliisi-opastaa-kierratyksessa/). Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kuluttajien tottumukset ja teot ovat muuttunee. Asenneilmapiiri ainakin on muuttunut parempaan suuntaan ja ajatusmalli vähennä, käytä uudelleen, kierrätä on enenevässä määrin kuluttajien tietoisuudessa. Teollisuudessa on havaittavissa proaktiivisempaa ajattelua. Esimerkiksi akkujen kierrätystä ajatellaan jo nyt, ennen kuin sähköautojen käytön myötä myös akkujätteen määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kiertotalous on kaikkien puheissa, mutta käytännön tekoja on vielä vähänlaisesti. Edelleen keskustelu tuntuu liikkuvan pelkästään kierrätyksessä, joka on vain pieni osa kiertotaloutta. Lainsäädännössä (erityisesti jäte- ja eri lainsäädäntöjen rajapinnoissa ja jätteen siirroissa) on paljon tekijöitä, jotka hidastavat materiaalien käyttöä tai jopa estävät sen. Jätelainsäädäntöön tarvittaisi ihan uudenlainen asenne: ei ole jätettä, on vain resurssi.
Suomessa valitettavasti keskitytään lillukanvarsiin, kuten keinotekoisiin taloudellisiin ohjauskeinoihin.

Tietoisuus kiertotalouden osa-alueista, etenkin kierrätyksestä ja materiaalien uudelleenkäytöstä lisääntynyt. Tietoon perustuvia alustaratkaisuja ja jakamistalouden ratkaisuja on alkanut ilmaantua, mutta eivät ole vielä lyöneet täysin läpi. Kiertotalouden huomioiminen tuotteiden ja tuotantolaitteiden suunnittelussa on vielä hyvin rajallista. Kunnossapidon, korjaamisen ja uudelleenvalmistuksen ratkaisuja on olemassa, mutta eivät vielä kulje välttämättä kiertotalouden sateenvarjon alla ja paljon tehtävää on tälläkin saralla.