Tässäkin oppimisessa vaiktutusten arviointi ja seuranta tärkeitä.

Epäilyttää, miten kyky kuvitella voi ohjata muutosta, samoin se, onko rohkea riskinotto toivottavaa. Onko periaate suorastaan ristiriidassa periaatteen "Tieto suuntaa toimintaa" kanssa? Voisiko kyvyn kuvitella kytkeä tiedon hankintaan ja tutkimukseen niin, että rakenteita uudistetaan tarvittaessa ja silloinkin tutkitun tiedon valossa ja että kokeilut kytketään systemaattiseen tiedon hankintaan, jottei kokeilla vain kokeilemisen vuoksi eikä oteta liian rohkeita, hallitsemattomia riskejä?

Riskejä voidaan toki ottaa, mutta on turhaa kuvitella jotakin jota ei voida tai pystytä toteuttamaan, kuvittelun sijaa maailma kaipaa aktiivisia tekoja.

Suomen hallinnon kannattaa olla moderni, eikä jähmettyä vanhaan byrokratiaan. Kansalaisten ja eri ryhmien, etenkin nuorten, kuuleminen ja osallistaminen on tässä erittäin tärkeää ja varmasti myös hallinnon näkökulmasta hyödyllistä. Laajemmin julkisen hallinnon tulisi niin sisäisessä toiminnassaan kuin yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttaessaan luoda ja rohkaista innovatiivisuutta ja luovuutta tukevaa ilmapiiriä.

monissa laeissa virkamiesten virheet on sanktioitu, minkä kaikki tietävät. rohkealla kokeilulla ja riskinotolla on siten lainsäädännölliset rajat.

Paras näistä linjauksista, ja tärkein. Tätä tulee harjoitella ja vaalia. Jos valtionhallinnosta muodostettaisiin yksi organisaatio, tämä olisi helpompi toteuttaa (nykyrakenne mahdollistaa tämän tärkeän periaatteen jumittamisen).

osa epäilee että kehitysvammainen ei voi toimia politikkona koska diagnoosi se tuntuu epäreilulta mun arvot on reiluus ja tasa arvo vammaisia on harva politikkoina

Tärkeä periaate, mutta yhtä tärkeää on varata myös resurssit toimintatapojen kehittämiselle, ja pohtia, millä keinoilla hallintoa kannustetaan rohkeaan kokeiluun ja riskinottoon.