Kansalaispaneeli (osallistava demokratian) edustavalla otoksella suomalaisista olisi ihanteellinen mutta mahdollisesti käytännössä hankala toteuttaa. Kirjalliset (tilastollisesti edustamattomat) kyselyt ovat minimiedellytys.

Ennen kansalaisen mielipiteen kuulemista tulisi varmistaa että kansalainen osaa lähes ulkoa uusimman tutkimustiedon ilmastonmuutoksesta, ja ymmärtää sen seuraukset. Vain näillä taustatiedoilla kansalainen voi tehdä päätöksiä joissa punnitaan hänen oman jäljellä olevan elinaikansa mukavuutta suhteessa tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin ja mukavuuteen. ilmastotoimet jo tänään kirpaisevat vähemmän kuin 20 vuoden päästä

Yleisölle esitettävien tutkittuun tietoon perustuvien suunnitelmien tulee olla selkokielisiä ja kertoa käytännön esimerkkejä siitä, mitä suunnitelmasta seuraa. Suunnitelmat tulee perustella viittauksin tieteelliseen näyttöön.

Digitaaliset kanavat tavoittavat monet, mutta eivät kaikkia, pitää olla myös mahdollisuus lukea (ja kommentoida) suunnitelmia paperilta vaikkapa kirjastossa tai kunnantalolla.

Isossa-Britanniassa oli koostettu satunnaisesti valituista kansalaisista ilmastopaneeli. Voisiko tätä kokeilla Suomessakin? Sen lisäksi eri ministeriöiden tulisi järjestää merkityksellistä osallistamista jossa toivon mukaan voisi myös sovittaa näkemyksiä yhteen. Esimerkiksi niin, että ensin saavutetaan yhteisymmärrys tavoitteista, ja sen jälkeen katsotaan, mitkä toimenpiteet ovat riittäviä tavoitteeseen pääsemiseksi. Ei niin että riidellään netissä tyhjien argumenttien takaa tai ollaan muka samaa mieltä tavoitteesta mutta ei suostuta tehokkaisiin toimenpiteisiin.

Puntarointi erilaisten toimintavaihtoehtojen välillä voisi olla mielekästä, kansalaiset saisivat valita esimerkiksi mistä olisivat valmiita luopumaan tai maksamaan lisää. Olisi konkreettisia, selkeitä vaihtoehtoja, joita voitaisiin arvottaa. Esimerkiksi nettikysely ja satunnaisotannalla puhelinhaastattelut voisivat toimia tässä hyvin.

Tarvitaan paljon tietoa: Luonnon- ja ympäristöntutkijoiden kattava verkosto tarvitaan tuottamaan tietoa kansalaisille, medialle ja poliitikoille. Onko nykyisellä ministeriöllä resursseja? Ellei, uudessa laissa tarvitaan luja ohjaus tällaiseen resurssointiin. Ilmastolaikiin tulee olla punnitut arvopykälät, joissa selkeästi linjataan perustelut sille, että kyseessä on ensisijaislaki. Luonto ja ympäristö eivät saa jäädä marginaaliin, vaan kaikkeen sellaiseen lainsäädäntöön, jolla omaa kauttaan on vaikutus ilmastoon, luontoon ja monimuotoisuuteen, tulee kytkeä juridinen vastuutus ja suoranainen alisteisuus ilmastolaille. Suomi voisi herkän boreaalisen luontonsa vuoksi olla suunnannäyttäjä sille, että tulevaisuutemme lajina perustuu sille, ettemme pidä luontoa loputtomana resurssina. Onko tällä lailla ylipäätään arvopykäö ja määriteltyä suhdettä muuhun laindääntöön? Ellei, pitää valmistella.

Kansalaisten tulisi saada vaikuttaa, mutta ei siten, että aktiivisimmat ja parhaiten verkostoituneet keskustelijat tai voimakkaimmat eturyhmät saavat vaikuttaa eniten. Toisaalta päästövähennysten tarve tai ajoitus eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan näissä on nojauduttava vahvasti asiantuntijatietoon. Mikäli asiantuntija-arviot joissakin kysymyksissä eroavat toisistaan, lainsäätäjän tulisi varmuuden vuoksi valita ilmaston kannalta turvallisemmat vaihtoehdot, eli esimerkiksi päästöjen vähentäminen mieluummin nopeasti ja etupainotteisesti kuin viivyttellen ja tulevaisuuden uusiin teknologioihin luottaen.

Kansalaisten osallistuminen ja osallistaminen on siis kaksijakoinen asia: näennäisosallistaminen on ajanhukkaa ja rapauttaa uskoa lainsäätäjään, joten osallistumisella tulisi olla todellista vaikutusta. Osallistuminen ei kuitenkaan saisi olla kilpahuutoa, ja päästövähennysten raamien ei tulisi olla osallistujien päätettävissä. Toteuttamiskelpoinen voisi olla ainakin satunnaisotannalla valittu kansalaisraati, jolla on todellinen mandaatti valvoa päästövähennysten toteutumista ja joka voi käyttää ainakin jonkin verran aitoa vaikutusvaltaa ilmastotoimien kohdentumiseen.

Päätöksenteon tulee kuitenkin jatkossakin perustua tieteellisen tietoon, mutta kansalaisilta voi saada uusia ideoita ja näkökulmia, joita sitten tutkia. Tämä voitaisiin totauttaa digitaalisesti.

Keskeistä ei pitäisi olla niinkään se, että kansalaisille annetaan mahdollisuus ilmaista mielipiteensä suunnitelmista vaan se, että kansalaiset otetaan mukaan suunnitelmien valmisteluun ja toteutukseen mielekkäällä tavalla. Kun tavoitteet on asetettu jo laissa, asettavat ne raamit suunnittelutyölle. Näiden raamien sisällä on mahdollista käydä keskustelua erilaisista tavoista ja keinoista, joissa tavoitteita toteutetaan ja näin sitouttaa kansalaisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Mitä konkreettisemmin nämä keskustelut linkittyvät ihmisten henkilökohtaiseen elämään, arkiympäristöön ja paikallisiin kysymyksiin, sitä helpompaa kenen tahansa on antaa oma panoksensa työhön.

Tarvitaan siis monenlaisia, eriaikaisia ja eri tasoisia areenoita, joilla kansalaiset voivat käydä keskustelua ilmastotavoitteiden saavuttamisesta ja suunnitella siihen liittyviä keinoja. Keskustelun lisäksi kansalaisille täytyy tarjota mielekäs rooli suunnitelmien valmistelussa ja toteuttamisessa - voisiko ilmastosuunnitelmien yhteydessä toteuttaa esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kokeilun, jossa kansalaiset itse määrittelevät keinot tietyn tavoitteen saavuttamiseksi? Entä voitaisiinko vaikeimpia kysymyksiä ratkomaan koota kansalaisraati, jossa eri näkökulmia edustavat henkilöt kävisivät läpi aidon dialogiin ja yhteiseen ongelmanratkaisuun perustuvan prosessin?

Olisi hyvä saada esim. netin kautta mahdollisuus tutustua suunnitelmiin. Olisiko mahdollista nähdä suunnitelmat jatkuvasti ns. livenä, silloinkin, kun niitä kirjoitetaan?