1) Lähes kaikkialla maailmassa on samoja ihmisen ja kasvien viljelyn seuralaisina kulkevia lajeja. Löysin yli 90 lajia, joilla on a) laaja levinneisyys, b) pitkä käyttöhistoria sekä c) fytokemiallista ja toksikologista tutkimusta, joiden mukaan ne ovat turvallisia sekä kokeellisten tutkimusten mukaan edistävät terveyttä ja pitkää ikää. Kaikissa lajeissa on ainakin 10 ainetta, jotka kokeellisten tutkimusten mukaan estävät Alzheimerin tautia. Suomessa yleisenä näistä yli 90 lajista on yli 70 lajia. Kilpailukykyistä ja innovatiivista olisi luoda malli sille, miten edsitetään paikallisia yhteisöjä hyödyntämään kestävästi näitä resurrseja. Monia alkuaan luonnonlajeja on pakko alkaa jonkin verran autta ja vilejllä, koska ihmisä on rsursseihin nähden aivan liikaa. Suomessa voitaisiin opasta muita maailman maita ja kansoja, miten näitä uusiutuvia resursseja kestävästi hyödynnetään. Tällaista koulutusta ei muualla ole. Suomessa on edellytyksen sen luomiseen. 2) Sekä kotimaassa että ulkomailla uutta on sellainen ajattelu, jossa paikalliset "rikkaruohot" laaja-alaisesti ja kestävästi hyödynnetään terveyttä edistäväksi ravinnoksi. Terveyväitteiden osalta on eksponentiaalisesti lisääntyvästi tutkimuksia. 3) Maatalouden ja asumisen sivuvirtana on rikkaruohot. Suomen luonnonkasvien kestävä käyttö on myös resurssiviisasta.
Ainakin kaksi "haitallista vieraslaji" sisältävt uusimpen tutkimusten (2016 - 2021) mukaan kokeellisten tutkimusten mukaan paljon terveyttä edistäviä aineita, joihin sisältyy kumpaankin yli 10 ainetta, jotka kokeellisten tutkimusten mukaan estävät Alzheimerin tautia. Toinen on jo edellä mainittu kurturuusu (Rosa rugosa). Toista on Japanissa syöty yli tuhannen vuoden ajan ja nykytutkimuksen (2016 - 2021) mukaan sen lehdet sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä yhdisteitä mm. resveratrolia. Kyseessä on japanintatar (Fallopia japonica). 5) Ekologisesti kestävää on antaa maahan uusina lajeina ja täällä mesmtyvien lajien kasvaa paikoilla, joista niistä ei ole haittaa alkuperäisille ekosysteemeille. Sekä kurtturuusu, ettö japanintatar ovat upeita lisiä asuntojen lähellä ja tuovat kauneuden lisäksi terveellistä syötävää köyhemmillekin ihmisille. Sosiaalisesti oikeudenmukaista on tarjoat tulsen nurmikenttien sijasta edes jonkun verran kauniita kasveja, joista köyhemmpikin ihminen voi kerätä itselleen terveyttä edistäviä ja Alzheimeria estäviä lisiä ravintoonsa. 6) Osaamista vahvistetaan, kun ihmisia autetaan opiskelemaan uusimmat (2016 - 2021) tiedot lähiympärsitönsä syötävien luonnonkasvien terveyttä edistävistä yhdisteistä, etenkin kun monet niistä kokeellisten tutkimusten mukaan estävät mm. rappeumasairauksia, kuten Alzheimerin tautia. 7) Taloudellinen kasvu ja työpaikat edellyttävät terveitä ja toimintakykyisä ihmisiä. Opettamalla ihmisiä oikein kestävästi hyödyntämään parhaita syötäviä luonnonkasveja luodan edylytyksia taloudelliselle kasvulle ja työpaikoille esim. gourmet-tason luonnon funktionaalisen ravinnon tuomisessa kaikkien ulottuville. Vain uusimpaan (2016 - 2021) tutkittuun tietoon perustuen voidaan luoda mahdolisimman korkean lisäarvon tuotteita ja palveluita. Vanhentuneisiin luuloihin perustuva toiminat synnyttää matalan lisäarvon tuotteita ja palveluita.
strateginen tavoite : Suomen tavoitteena kestävän luontomatkailun mallimaa, "Mekka". Lisätä kansalaisten ja matkailijoiden hyvinvointia luontoympäristöä tuotteistamalla, kehittämällä ja tukemalla luontoperusteisten elinkeinojen (keskinäisiä) ekosysteemejä.
Tarkasteltava kokonaiskuvaa. Suomen osuus biotalouden jalostusasteen nostamisessa voi olla kansainvälisesti merkittävä. Siksi siihen on turvattava kotimaista raaka-ainetta. Mm. metsien avohakkuut ovat osa tätä, ja metsien hoidossa olemme osaajina huippuluokkaa kansainvälisesti. Luontokatoa ei voi tarkastella siitä näkökulmasta, että Suomi pelastaa koko maailman; se ei ole realistista eikä mittakaavassa ole ymmärrystä kokonaisuudesta. Suojelutoimet kohdennettava kv toimijoiden kautta niihin maihin, joissa ongelmat todellisia. Tässä kohtaa meidän on ratkottava ongelmia jalostusarvon nostamisella ja turvattava raaka-aine siihen. Ei tuotettava uusia ongelmia, joihin ei löydy ratkaisuja globaalistikaan.
Mielestäni tavoitteita on liian monta, tai ainakin ne ovat niin lähellä toisiaan tai jopa päällekkäin, jolloin niistä tulee strategiapuuroa. Tuon saman voisi tiivistää muutamaan valintaan. Tavoitteet ovat myös siinä mielessä strategioille kovin tyypillisiä, että ne tarjoavat kaikille hyvää kuin poliitikkojen puheet ennen vaaleja. Todellisia strategisia valintoja ei tehdä. Jos strategian käyttäjä ei valintatilanteessa pysty hakemaan strategian tavoitteista selkeää osviittaa, mihin valintaan hänen kannattaisi resurssejaan suunnata, jää strategian lukeminen yhteen kertaan. Biotaloudesta on nähtävissä paljon vastinpareja, joiden suhteen on tehtävä valinta, mikä on meidän suunta. Tällaisen profiilin kuvaaminen tekisi strategiasta paljon mielenkiintoisemman. Laatijat joutuisivat toki perustelemaan valintansa. Särmää strategiaan, please.
Suomen valtion viranomaiset ja viranhaltijat. Ottakaa nyt viimein se maailman parannus -lelu pois työpöydältänne. Uskokaa nyt viimein, että autamme parhaiten maailmaa tulemalla itse paremmin toimeen! Sitten kun teemme yhteistyössä keskenämme kannattavaa liiketoimintaa, kukin oman osaamisensa rajoissa, voimme auttaa niillä tuotoilla myös vähäosaisia.
1) Esisijainen tavoite pitäisi olla Suomen omien haasteiden ratkominen, koko maailma sen jälkeen.
3) sivuvirtojen hyödyntäminen mahdollisimman paljon lisäarvoa tuottavatsi. Ei esim. suoraan energiaksi.
Biotalouden ratkaisut voivat olla myös perinteisiä ja tunnettuja. Niiden laajentaminen voi vaatia innovatiivisia tapoja, sekä jollain vientimarkkinoilla ne ovat innovatiivisia.
Hyvät tavoitteet, mutta arvioisin uudelleen tärkeysjärjestystä, joka tässä asetettu. Nostaisin kohdan 5 ensimmäiseksi, jonka jälkeen 1,4, 3,2,6,7. Esimerkiksi metsienkäytön ekologinen kestävyyshän on kansalaisille tutkitusti erittäin keskeistä. Muuttaisin kohdan 7) "taloudellista kasvua" --> "taloudellista hyvinvointia" tai "taloudellista vaurautta". Olen huolissani siitä, että näillä tavoitteilla jatketaan "business-as-usual", eikä luoda todellista kestävää biotaloutta. Olisiko yksi strateginen tavoite myös selvittää aidosti kestävän biotalouden edellytyksiä Suomessa, ts. onko se edes mahdollista ja miten/missä/milloin.
Nostaisin tässä esiin lainsäädännön. Pelko siitä, että kuka vain voi tulla ja esim. tyhjentää vesivarantomme, on kai otettu todesta, ja asialle ollaan tekemässä jotakin. Kansainvälisessa maailmassa pitää kaikki ottaa huomioon etukenossa!
jalostusarvon kasvattaminen on tärkeää Suomessa. mm. sellun jatkojalostamiseen tulisi panostaa paljon ja luoda metdäteollisuuden jatkoksi omaa biotalouden tuotekehitystä ja teollisuutta.
Biomassojen rooli hiilen sidonnassa tulee huomioida paremmin tavoitteissa ja nähdä se osana ekosysteemipalveluja