Digitaaliset palvelut ovat, ja tulevat kasvavassa määrin olemaan tärkeä osa hyte-työtä. Ihmisten hyvinvointi rakentuu kuitenkin pääosin niistä teoista ja valinnoista, joita hän arjessaan tekee, elämänvaiheesta riippumatta. Liikunta- ja kulttuuriharrastukset, yhteisöllisyys, merkittävä tekeminen ja riittävä toimeentulo tuottavat hyvinvointia, jota digitaaliset ratkaisut tukevat tekemällä niistä saavutettavampia.

Kolmannen sektorin osalta maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta haluaa tuoda esille sen, että järjestöille on kehittynyt Suomessa monista muista maista poiketen erittäin vahva asema monien ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaisten toimintojen ja palvelujen tuottajana. Järjestöt tuottavat suurimman osan ihmisten hyvinvoinnista, kun huomioidaan liikunta- ja kulttuuritoiminta, vaikutusmahdollisuuksien edistäminen, vapaaehtoistyö, työ- ja toimintakykyä edistävä toiminta, neuvonta, ohjaus ja vertaistoiminta. Järjestöillä on merkittävä rooli kaikissa Stiglitzin hyvinvoinnin osa-alueissa. Taulukossa 3. esitetyt toimet ovat lähes kaikki joko järjestöjen tuottamaa, tai ainakin järjestöyhteistyössä tehtävää.

Prosessit oli selkeitä ja hyvin kuvattu, helppo ymmärtää, samoin palvelukartta.

Toimijoiden kuvaus on melko ylätasolla, onkohan varmistettu että tämän tason toiminta-arkkitehuuri auttaa digitaalisten palveluiden luonnissa. Kuvausta voisi tarkentaa tutkimalla asiakastason toimijoiden palvelutarpeita yksitysikohtaisemmalla tasolla ja miettiä segmentointia uudelleen vähän konkreettisemalle tasolle. Esimerkiksi kuva 3 on hyvin meta-tasolla, käytännön esimerkkejä esim kuvan 3 'etä- ja läsnäpalveluyrityksistä' voisi selkeyttää. Toimintaympäristön kuvausta pitäisi varmaan laajentaa, ja ottaa rajauksesta huolimatta mukaan sote, ja muut kokonaisarkkitehtuurikokonaisuudet. Asiakasnäkökulma jää hämäräksi.

Elämänvaiheet ok.
Toimijat sektoreittain -kohdassa oli käytetty Hasenfieldin ja Gidronin jaottelua. Kuten aiemmin kommentoitu, toimijoiden roolit ovat moninaisia ja riittävän laaja toimijoiden tunnistaminen tulisi huomioida, esim. on järjestöjä, joilla on rajapintoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen että palvelutuotantoon.

Hyvinvoinnin ja terveyden edsitämisen palvelukartassa on terveys-osa-alueella esim. elintapaneuvonta ja terveystaitojen edistäminen, terveellisen ravitsemuksen edistäminen, sekä itse- ja omahoidon edistäminen . Nämä liittyvät kiinteästi ja limittyvät myös itse- ja omahoitoon, josta siitäkin oma arkkitehtuuri olemassa. Jäi hieman epäselväksi näiden arkkitehtuurien keskinäinen jäsentyminen.

Prosessikartassa mainittu tukipalvelut. Miten varmistetaan tukipalveluiden toimivuus myös kolmannen sektorin toiminnassa?

Liian pitkä, kaipaa selkokieltä ja parempaa kuvitusta.

Laajasti ja eri näkökohdista kuvattu.

Digitaaliset palvelut ovat, ja tulevat kasvavassa määrin olemaan tärkeä osa hyte-työtä. Ihmisten hyvinvointi rakentuu kuitenkin pääosin niistä teoista ja valinnoista, joita hän arjessaan tekee, elämänvaiheesta riippumatta. Liikunta- ja kulttuuriharrastukset, yhteisöllisyys, merkittävä tekeminen ja riittävä toimeentulo tuottavat hyvinvointia, jota digitaaliset ratkaisut tukevat tekemällä niistä saavutettavampia.
Kolmannen sektorin osalta maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta haluaa tuoda esille sen, että järjestöille on kehittynyt Suomessa monista muista maista poiketen erittäin vahva asema monien ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaisten toimintojen ja palvelujen tuottajana. Järjestöt tuottavat suurimman osan ihmisten hyvinvoinnista, kun huomioidaan liikunta- ja kulttuuritoiminta, vaikutusmahdollisuuksien edistäminen, vapaaehtoistyö, työ- ja toimintakykyä edistävä toiminta, neuvonta, ohjaus ja vertaistoiminta. Järjestöillä on merkittävä rooli kaikissa Stiglitzin hyvinvoinnin osa-alueissa. Taulukossa 3. esitetyt toimet ovat lähes kaikki joko järjestöjen tuottamaa, tai ainakin järjestöyhteistyössä tehtävää.

Prosessien hahmottaminen on onnistunut varsin hyvin, joskin joissakin kohdissa olisi syytä vielä tarkentaa prosessien yhteyksiä ja niiden välisiä suhteita. Osa tukiprosesseiksi miellettyjä ei ehkä ole itsenäisiä prosesseja vaan pikemmin pääprosessien osaprosesseja. Tällainen on esimerkiksi viestintä, jota tässä yhteydessä olisi hyvä enemmänkin korostaa. Viestintä ei ole itsenäinen prosessi, vaan kiinteä osa hyten toiminnallisuutta.
toimijat on tässä kuvattu varsin itsenäisinä, vaikka jo johdannossa korostettiin toimijoiden yhteistyötä ja niiden välisiä yhteyksiä.

Elämänvaihe-ajattelu sopii tähän hyvin. Kuvaukset riittävät ja selkeät. Kuva 3 selkiyttää toimijoiden roolia ja toimijakokonaisuutta. Yhteistyö pitäisi ilmetä kuvasta jollakin tavalla, koska yhteistyö on hytessä keskeistä. Laatikko ei ole tähän paras kuvaustapa, vaan se ennemminkin korostaa rajoja toimijoiden välillä kuin yhteistyötä. Voisiko kuvan toteuttaa esimerkiksi pelkän tekstin avulla niin, että laatikkoja rajaavat reunat jäisivät pois?
Stiglitzin malli toimii tässä hyvin ja palvelukartta on ok. Detaljina sellainen huomio, että kulttuurihyvinvointi on tässä henkilökohtaisen toiminnan alla. Yhtä hyvin se voisi olla Terveys-kohdassa (vrt liikunta). Perusteluna se, että kulttuuritoiminta nousee vahvasti VN:n hytetu-toimeenpanosuunnitelmassa - ei vain yksilöiden henkilökohtaisena toimintana. Muutoin palvelukartta ja hyvinvoinnin osa-alue-taulukko tukevat toisiaan hyvin.

Toimijakartta tunnistaa kattavasti toimijatyypit eri sektoreilla, paras näkemäni esitys näistä eri sektoreista. Stiglitzin komission hyvinvoinnin osa-alueet kytkevät käsittelyn tarvelähtöisyyteen. Palvelukartta pyrkii kuvaamaan kattavasti eri tarpeisiin vastaavia palveluita. Jäsennys vaikuttaa selkeältä. Toimijoita, palveluita ja kuvattuja pääprosesseja voi ajatella eri ulottuvuuksina, joiden sovittamisen toisiinsa käsiteltävän tilanteen mukaisesti voisi uskoa tarjoavan hyödyllisiä tarkastelutasoja hyvin monenlaiseen ja -tasoiseen kehittämistyöhön.

Erityisesti asiakashaluaman ja palvelutarjooman kohtaannon hallinta jää ohueksi – kyse on asiakkuusperustaisessa (ihmislähtöisessä) toiminnassa kuitenkin juuri siitä (vrt. Asiakkuusperustaisen tietojohtamisen viitekehys: https://www.espoo.fi/materiaalit/espoon_kaupunki/verkkolehti/asiakkuusperustaisen-tietojohtamisen-viitekehys/html5/index.html?page=1&noflash).
Elämänvaihe tarkastelu ontuu, koska siinä menee kaksi logiikkaa sekaisin: yksilötasoa on lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja ikääntyminen, mutta yhteisötasoa on lapsiperhe ja muut yhteisötason ”yhdessä elämisen muodot” jäävät huomiotta, vaikka juuri niissä voikin olla hyvinvoinnin ja terveyden sudenkuoppia. On paljon muita yhdessä elämisen yhteisötason muotoja, joissa palvelutarpeet ovat erilaisia kuin lapsiperheessä, esim. omaishoitaja/hoidettava, vammaisperhe, mamuperhe, jne.
Kokonaisuudessaan viitekehys palvelujen järjestämisen näkökulmaan jää ohueksi, vaikka juuri sen ratkaisemisessa yhteiskunnan tasolla kokonaisarkkitehtuurityötä tarvitaan yhteentoimivuuden ja tarkoituksenmukaisten kestävien eri toimijoiden roolitusten löytämiseen tarvitaan.