Veikkausvoittorahoihin sitominen ei turvaa tehokkaan ja pitkäjänteisen toiminnan edellyttämää rahoitusta. Tänä syksynä yksityisiin valtionapuarkistoihin kohdistunut uhka 28,5 prosentin leikkauksista oli suhteettoman suuri verrattuna muihin edunsaajiin ja olisi tarkoittanut koko yksityisarkistokentän romahdusta. Tällä olisi ollut kauaskantoiset vaikutukset koko tieteelliseen tutkimukseen ja koko tutkijakenttään. Arkistoissa olevan kulttuuriperinnön pysyvä arkistointi ja tukimuksen käyttöön saattaminen ei voi eikä saa olla sidoksissa rahapelituottoihin. On löydyttävä tahtotila täydelle kompensaatiolle ja ymmärrystä siitä, miten laaja-alaisesti yksityisarkistoja hyödynnetään tiede- ja kulttuuritoimijoiden keskuudessa.
Kytkös Veikkauksien tuottoihin tulee katkaista kokonaan. Jos rahoitustaso sidotaan Veikkauksen tuottojen tasoon, malliin jäisi yhteys Veikkauksen tuottoihin. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että edunsaajilla on selkeä näkymä tulevaan kehitykseen ja rahoituksen tason mahdollisiin muutoksiin. Mahdollisia muutoksia valmistellessa tuleekin tunnistaa kansalaisjärjestöjen työn merkitys ja vaikuttavuus: tekemässämme työssä jokaisella eurolla saa paljon. Näemme tämän arvioinnin tärkeänä työkaluna määrittää reilu ja riittävä rahoituksen taso.
Suomen partiolaiset ovat aiemmin ehdottaneet, että uudistuksen yhteydessä rahoituksen tason ja vakauden voisi taata erikseen sovitun indeksin avulla.
Koska Veikkausvoittovarat ovat nyt jo laskeneet ja ne tulevat tulevaisuudessa laskemaan entisestään, ei esimerkiksi taide- ja kulttuurialan rahoitusta tule sitoa tällaiseen laskevaan tasoon. Sen sijaan rahoituksen referenssitasoksi tulee ottaa veikkausvoittovarojen taso ennen kuin taso alkoi laskea. Rahoituksen tason tulee pysyä vähintään samana kuin aikaisemmin edunsaajilla Liikasen työryhmän esityksen mukaisesti.
Veikkauksen voittovarat eivät riitä. Osittain siksihän ollaan tässä tilanteessa. Rahoitusta pitää järjestyä myös valtion budjetin kautta. Yksityisten valtionapuarkistojen toiminnan sitominen pelkästään Veikkauksen voittovaroihin ei toisi haluttua vakautta ja ennustettavuutta arkistojen toimintaan.
Avustusmäärärahan (33.90.50) tulisi olla vähintään samaa tasoa, mikä Veikkaus Oy:n tulouttama tuotto valtiolle (noudatellen viime vuosien tasoa kompensaatioineen). Vaikka Veikkaus Oy:n tuotto on viime vuosina laskenut, sote-alan järjestöjen toiminnan tarve ihmisten auttamiseksi on kuitenkin vuosi vuodelta yhä suurempi. Esim. Ensi- ja turvakotien liiton chateista apua hakevien määrä on viisinkertaistunut, ja verkossa autettiin vuoden 2020 aikana yhteensä 23 878 ihmistä, kun vuonna 2019 vastaava määrä oli noin 17 000.
Esitys ei ota kantaa kohdennuksiin ministeriöiden sisällä. Esitetyssä mallissa voidaan kuitenkin samalla ratkaista sosiaali- ja terveysministeriön osalta kompensaation tarve terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen määrärahaan (33.90.50), mikäli nyt esitettävästä momentista irrotetaan veteraanikohteet ja rahoitus siirtyy kokonaisuudessaan (33.50) ministeriön budjettiin, mistä veteraaniasiat muutenkin rahoitetaan.
Ei, vaan rahoituksen taso tulisi pitää vähintään nykyisellä tasolla, johon osoitetaan varat valtion kokonaistulokertymästä. Näkökulmana ja avustussuunnittelun pohjana tulee olla pitkä aikaväli, esimerkiksi 5–8 vuotta, Riittävän pitkällä ajanjaksolla turvataan kansalaisjärjestöjen toiminnan ennakoiva suunnittelu ja kyky vastata yhteiskunnassa järjestötoiminnalle kohdentuviin kansalaisten tarpeisiin luotettavalla tavalla. Avustuksiin liittyvää valmistelutyötä tulisi tehdä parlamentaarisessa yhteistyössä yli hallitus-oppositiorajojen. Rahoitustason tulee olla riittävää ja yhteiskunnallisia tarpeita vastaavaa.
Rahoituksen tason kytkeminen osittainkin Veikkauksen voittovarojen kehitykseen antaa omituisen viestin siitä, että esimerkiksi kulttuurin julkisen rahoituksen tarve siltä osin kuin se on katettu veikkausvoittovaroista vaihtelisi jotenkin sen mukaan, miten pelituotot kehittyvät.
Rahoituksen taso tulee kytkeä siihen tasoon, joka yhteiskunnassa on tarpeen kunkin rahoitettavan kohteen turvaamien yleishyödyllisten toimintojen ja palvelujen alueellisen saavutettavuuden ja vaikuttavuuden turvaamiseksi. Tämän tason kehitystä ei ole mitenkään mielekästä kytkeä yhteen sen kanssa, miten rahapelien pelaaminen tulevaisuudessa kehittyy. Jos rahapelituotot kehittyvät odotettua paremmin, sehän on mainio positiivinen ongelma valtion budjetin sisällä sen osalta, mihin ylimääräiset tuotot kohdistetaan. Jos tuotot kehittyvät negatiivisesti, ei ole mitään mieltä kytkeä tätä valtion budjetin tasolla pienen luokan ongelmaa automaattisesti siihen, että esimerkiksi juuri kulttuurin määrärahat silloin laskevat. Ne yleishyödylliset alat, joita Veikkauksen tuella on totutusti valtion budjettivarojen ohella tuettu, tarvitsevat ennen kaikkea vakaasti kehittyvän, riittävän ennustettavan ja riittävän tasoisen rahoitustason.
Tämän tason kytkeminen vaikeasti ennakoitavaan Veikkauksen voittovarojen tulevaan kehitykseen ei tunnu muuttuneessa maailmassa mielekkäältä. Se ei voi vaihtoehtoisesti tarkoittaa sitä, että "vaihtoehtoisesti ei säädetä mitään". On mahdollista säätää erilaisin vaihtoehtoisin keinoin kulttuurin kokonaisrahoituksen kehitystä tulevaisuudessa turvaavista mekanismeista, jotka eivät ole riippuvaisia Veikkauksen voittovarojen kehityksestä.
Avustustason määrittely ei voi olla riippuvainen Veikkauksen tuotoista. Tämä on koettu hyvin ongelmalliseksi ja on yksi rahoitusmallin uudistuksen peruslähtökohta. Jotta kansalaisyhteiskunnan jatkuvuus voi olla turvattu, on avustusmäärä sidottava pidemmäksi ajaksi sovitulle tasolle (esimerkiksi vuoden 2020 avustustasoon) Vaihtoehto ei voi olla, että avustustasosta päätettäisiin vuosittain. Tämä ongelma on ratkaistava uudessa rahoitusmallissa kestävästi, jotta esimerkiksi sote järjestöjen työ heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten auttamiseksi jatkuisi.
Järjestöjen yhteys veikkaushäviövaroihin on katkaistava. Järjestöjen rahoituksen tasoa ei tule kytkeä veikkausvarojen tasoon. Jos yhteys säilytetään, rahapelihaittoja ehkäiseviä ja vähentäviä toimenpiteitä ei tulla tekemään jatkossakaan. Nykyiset toimet ovat riittämättömiä. Tunnistautuminen ei ehkäise ongelmapelaamista eikä alaikäisten pelaamista. Kuka tahansa voi pelata kenen tahansa Veikkaus-kortilla. Pelihaittoja eivät ehkäise myöskään pelikoneet kaupoissa, 2000 euron kuukausittainen tappioraja ja joka puolelta tunkeva Veikkauksen markkinointi.
Erityisen huolestuttava on kaavailtu ”rahapelihaittojen ehkäisyn momentti”, jossa veikkaushäviövaroista ohjattaisiin rahoitus pelihaittoja ehkäiseville toimijoille ja rahapelitutkimukseen. Rahoitusmalliin liittyy samankaltainen eturistiriita, kuin jos tupakkateollisuus rahoittaisi tupakoinnin ehkäisyä ja tupakkatutkimusta. Käytännössä pelihaittoja ei ehkäistä. Edes THL ei arpajaislakilausunnossaan vaatinut hajasijoitettujen peliautomaattinen poistamista. Näkyvä kansanvalistus rahapelaamisen riskeistä loistaa poissaolollaan. Mitä jos covid-19:ta ehkäistäisiin yhtä matalalla profiililla? Veikkaushäviövarojen yhteys rahapelihaittojen ehkäisyyn ja tutkimukseen on katkaistava.
Jo kaksikymmentä vuotta on tiedetty keinot, joilla pelihaittoja ehkäistään. Keinoja ei vain ole haluttu ottaa käyttöön, koska edunsaajien rahoitus riippuu ihmisten pelihäviöiden määrästä.
Toimivia keinoja pelihaittojen ehkäisyyn ovat:
- hajasijoitettujen pelikoneiden poistaminen
- rahapelien keskittäminen vain pelisaleihin ja kasinoille
- rahapelimarkkinoinnin minimointi tai kieltäminen kokonaan. Ihmiset jotka haluavat rahapelata löytävät pelit ilman markkinointia kuten tupakoitsija löytää tupakat.
- riittävän alhaiset kaikille pakolliset tappiorajat
- tehokas koko kansalle suunnattu kansanvalistus, esim. tietoiskut mediassa, ja monikieliset varoitukset digitaalisten rahapelien aloitusruudulla (vrt. tupakka-askit).
Jos edunsaajien kytköstä veikkausvaroihin ei katkaista, peliongelmia ei käytännössä torjuta.. Tämä tietää taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, pahoinvointia ja kärsimystä monen yksilön ja perheen elämässä. Ongelmat eivät edes lopu pelaamisen lopettamiseen, sillä pelivelat seuraavat pelaajaa jopa vuosikymmeniä. Kuka voi hyväksyä, että järjestöjen rahoitus perustuu pääasiassa heikompiosaisten hyväksikäytölle ja kärsimykselle? Puolet veikkaushäviövaroista on peräisin 2,2 prosentilta pelaajia.
Entä rahapelihaittojen kustannukset yhteiskunnalle? Ulkomaisten arvioiden mukaan ne ovat Suomeen suhteutettuna 1,4 - 4,5 miljardia euroa vuodessa.