Monimuotoisuus on ykkösprioriteetti ja se toteutuu parhaiten luonnon itsensä hoitamana. Samalla hoituu myös hiilivaraston kasvu. Vain puisto-, lähivirkistys- ja vastaavilta (mm. katujen/teiden reuna-alueet) alueilta huonokuntoisiksi ja siten vaarallisiksi arvioidut puut kaadetaan. Ainakin lähivirkistys- ja vastaavilla alueilla ne jätetään kuitenkin maastoon metsän lajikirjoa lisäämään. Harrastettu metsätalouslähtöinen harvennusraivaus on lopetettava. Puuntuotannon maksimointi ei kuulu kaupunkimetsiin.

Kesäaikaan ei koneilla ole enää metsään asiaa, kuten olen nähnyt tapahtuvan. Paria puunpätkää koluttiin hakemaan melkoinen matka ja jäljet/juuristovauriot näkyi maastossa parisen vuotta. Varmasti tuli hintaa ko. pölleille.

Monimuotoisuus, ei avohakkuita. Luontoa, puustoa ja vihreää kaupungin teiden varsilla ja taloyhtioiden pihoilla. Ei kaadeta luonnon tilassa olevia metsiä. Tiet kävelijöille, pyöräilijöille ja julkiselle liikenteelle.

Tämä aiempi mielipide vastaa täysin omaani: "Metsää tulisi "hoitaa" mahdollisimman vähän. Toisin sanoen metsän pitäisi antaa olla mahdollisimman luonnontilainen. Maapuut jätetään metsään ja annetaan ekosysteemin kehittyä luonnolliseen suuntaan. Kulkureitit toki kannattaa pitää kunnossa, jotta ihmiset kulkevat niitä pitkin ja kuluminen vähenee."