Esimerkiksi kaava-alueet, jotka turvaavat tiettyjä ko. alueella todennettuja ja alueen käyttöön vaikuttavia luontoarvoja. Alueen käyttöön vaikuttavien ns. in-situ -luontoarvojen kytkeminen kaavamääräyksiin on keskeistä, jotta saadaan mittakaavaa (mm. pinta-alaa) kaavoituksella turvatuista luonnonmonimuotoisuudelle keskeisistä alueista ja voidaan esimerkiksi edistää ko. alueiden sisällyttämistä ns. OECM-alueiksi.

Jossakin pitäisi määritellä, mitä "asemakaavoitus" tänä päivänä tarkoittaa. Koko asemakaavoitustyö vaatisi pohdintaa, tavoitteiden asettamista ja suunnitteluprosessin kehittämistä osana kaupunkisuunnittelua. "Kaavamääräysten" hienossyinen pohdinta irrallaan em. kehitystyöstä on mahdotonta.

Voi olla mahdollista esim. meluun ja vesienkäsittelyyn liittyvissä asioissa, joihin on selkeä valtakunnallinen laki/määräys olemassa. Muuten suhtaudun varauksella, koska tapaukset ovat aina erilaisia. Ainakin pitää pystyä lisäämään täydentäviä määräyksiä.

Määräysten tulee olla sellaisia, että niitä voi täydentää alueellisten olosuhteiden osalta.

Kunnissa on erilaisia tarpeita ja mitä enemmän merkintöjä yhtenäistetään, sitä enemmän joudutaan tekemään outoja ratkaisuja, jotta haluttu ohjaustarve saavutetaan.

Harvoin yleiset määräykset ovat ilman minkäänlaista modifiointia sellaisenaan sopivia kohteeseen kuin kohteeseen tai sitten ne ovat niin yleispäteviä, että niiden tulisi olla mieluummin laissa, rakentamismääräyskokoelmassa tai vaikkapa rakennusjärjestyksessä, eikä kaavassa. Olisi kuitenkin hyvä, jos muokattavia perusmalleja olisi.

Tulee äkkiseltään mieleen alin rakentamiskorkeus, vesihuoltoasiat ja mrl 128 §

Kyllä tällaisia 'valtakunnan tason' yleismääräyksiä on hyvä olla. Rakentajat toisinaan viittaavat toisten kuntien ja kaupunkien käytäntöihin ja tulkintoihin eri määräyksistä, esim. juuri tuossa meluasiassa. Tuon esimerkin ja muidenkin valtakunallisten yleismääräysten tulkinnan voisi sitten kuvitella olevan samalaista joka kunnassa ja tuosta ei tarvitsisi aina erikseen keskustella. Kannatan siis, että näitä olisi.

Ympäristöhäiriöistä ja suojeluasioista on syytä olla yhdenmukaisia (lyhyitä) määräyksiä, koska samat vaatimukset koskevat kuitenkin kaikkia kuntia. Määräyksiä tulee voida tarkentaa tapauskohtaisesti.

Kaavamääräyksiä tulee voida laatia räätälöidysti ottaen huomioon alueen olosuhteet ja kaavan tarkoituksenmukainen ohjaus.