Varsinkin lakiin ei tulisi viitata kaavamääräyksissä. Miro:n esimerkki MRL:ään viittamisesta on hyvä esimerkki, koska laki on muuttumassa.

Kaavamääräykset tulkitaan viranomaisharkinnassa (lupaharkinnassa). Kaava ei ole mikään on/off väline, vaan sitä pitää voida (virkavastuulla) tulkita lain sallimissa puitteissa. Rakentamistapaojhjeet ovat juuri tällaisia; niitä luetaan ja tulkitaan, ikään kuin olisivat kaavamääräyksiä - niiden käyttöä pitäisi nyt samalla pohtia (mahdollisesti kieltää?).

Oletan että ne, viittaa edelliseen kysymykseen ja totean, että tämä voisi olla yksi tapa. Tällainen lähestymistapa voisi auttaa muutenkin keskustelua siitä mitä ko. kaavassa tavoitellaan ja mistä halutaan päättää vs. mitä asioita on hyvä ottaa huomioon ja mistä informoida.

Selkeys aina tarpeen

pitäis olla läpinäkyvä

En ymmärrä väittämää.

Sama kuin edellä - epäselvä kysymys!

Hankala ymmärtää minkälaista luokittelua väittämässä ajetaan takaa, mutta on selvää, ettei puuroja ja vellejä pidä sekoittaa. Eli on oltava selkeää mitä kyseisellä kaavalla päätetään ja mitkä informaatiot tulevat muualta.

"Ne", viittaa ilmeisesti edelliseen kohtaan, joka jo oli sisällöltään epäselvä.

Tästä asiasta olisi hyvä olla jokin esimerkki.

Tämä vaatisi syvemmän keskustelun mitä tässä tarkoitetaan, mitä määräyksiä ja miten niitä kaavaan tulkitaan. Jos tähän päädytään, tulee sen olla selkeää kaavoittajille sekä selkeästi esitettävissä kuntalaisille ja päättäjille. On varmasti tapauksia, missä olisi fiksua, että informatiiviset määräykset saisivat eri luokituksen kuin varsinaiset kaavamääräykset, eikä niistä päätettäisi kaavan yhteydessä. Jos esim. kaavassa esitetty pohjavesialueen raja muuttuu, niin olisiko sen muuttaminen kaavamerkintöihin jatkossa helppoa ja nopeaa mikäli kaavarajan voi tulkita olevan informatiivinen eikä sen muuttamiseksi tarvita uutta kaavapäätöstä?