Nuorten päihdepalvelut tulee järjestää yhdessä terveydenhuollon kanssa. Sijaishuolto ei ole oikea paikka päihteiden kanssa painiville. Nepsynuoret ja lapset tulee myös huomioida. Huostaanotto ei voi olla ratkaisu silloin kun perheen tilanne on sellainen että perhe pystyy lasta tai nuorta tukea. Tuki pitää järjestää kotiin. Perheet tulee nähdä kokonaisvaltaisia ja päätöksissä ottaa aina huomioon koko perheen tilanne ja voimavarat. Nuoren oma tahto pitää kuulla ja huomioida. Kohdataan ihmisenä ja ainutlaatuisena.

1. Lapsen pitää olla keskiössä. Täytyy muistaa, että siinä vaiheessa kun lastensuojeluasiakkuus jatkuu, ei välttämättä ole kyse lapsen ongelmista. Prosessin pitää olla läpinäkyvä, mutta lapsen asia edellä. Vaikeatkin asiat voidaan ilmaista kunnioittavasti. Silti rehellisesti. Kyse on usein vaikeista ja herkistä asioista, siitä huolimatta ei voida silitellä myötäkarvaan kaikessa lapsen edun kustannuksella.
2. Juuri näin, mutta ei oikeuksia ilman velvollisuuksia. Kun tarjottuihin tukitoimiin ei tartuta, eikä niihin sitouduta, niin siinäkin pitäisi olla raja. Jos lapsen kasvu ja kehitys vaarantuu, raja tulee vastaan. Lapsen ei myöskään kuulu olla "mielenterveys/päihdetyöntekijä" vanhemmalleen/vanhemmilleen. Tätä tapahtuu valitettavan usein. Etenkin, jos vanhempi on "hankala" ja käyttää kaikkia mahdollsia keinoja virkahenkilöä vastaan. Kynnys puuttua/toimia voi nousta viranomaisessa liian korkeaksi.
4. Viimeisintä eduskunnan oikeusasiamiehen älytöntä, kohtuutonta ja asiatonta sosiaalityöntekijän ruoskintaa katsoessa, ihmetystä herättää, että kuka ihmeessä haluaa edes sosiaalityöntekijäksi! Ratkaisussa ei ole huomioitu lapsen etua vaan vanhemman etu. Lisäksi päätöksentekoa voi ohjata hv alueilla talous, ei lapsen etu. Sos.tt kantaa vastuun, mutta häntä ylemmät ohjaavat päätöksentekoa raskaalla kädellä.
5. Ohjausta ja valvontaa on, mutta joissain tilanteissa tietopohjassa on kehittämisen varaa. (Kts. vastaus 4)

Ohjausta ja valvontaa tulisi tarkastella, kuinka etenkin ohjausta saadaan ennaltaehkäisevästi ja oikea-aikaisesti eikä aina vaan tilanteissa jossa on jo tapahtunut paljon. Tällä hetkellä AVI, VALVIRA ja EOA ovat aika kaukana sosiaalityöntekijöistä ja olisi hyvä jos jalkautuisivat sosiaalityön kentälle kuten ovat myös menneet lastensuojelun laitoksiin.
Työntekijöiden riittävyyteen ja että ovat hyvinvointia tulisi kiinnittää paljon huomiota .

Koko tämä visio on vain kauniit sanat. Lastensuojelu on kokonaan korruptoitunut ja rasistinen organisaatio. Esimiehet salavat työntekijöiden virheet. Työntekijät sanovat vanhimmille suoraan kasvoihin tietävänsä mitä juuri tämän kansallisuuden ihminen (vanhempi) ajattele. Lastensuojelun työntekijät valehtelevat, korjaavat Maisassa kirjauksia monta kertaa. Esimiehet salavat työntekijöiden tekojensa. Jos vanhempi halua selvittää asiaa, haukkuvat ja käskevät olla hiljaa. Ainoa mitä auttaa, keskustelun nauhoitus. Sitten äänen sävy muuttuu. Perhe palveluista eivät halua kertoa ollenkaan. Ketään ei ole ikinä paikalla. Silloin kun soitat lastensuojelun, kuulu vain vastaaja, joka siirtää toiselle työntekijälle, ja niin edelleen. Jos joutuu sijoituksen ja sanoo selkeästi, että halua kuitenkin palata kotiin, niin viikon kuluttua lapsi on täysin Zombi. Kerro vanhemmille, että hänen kanssa on puhuttu ja nyt hän ymmärrä kaiken. Joten kotiin lapsi ei halua palata enää. Yhtäkään järkevä syyttä ei ole esitetty vanhemmille. Silloin kun työntekijät lopettavat metsästää lapsia perheistä, että tietyt firmat tenavat rahoja, silloin ehkä tilanne muuttuu. Varsinkin koronan jälkeen lastensuojelutyöntekijä aktivoituivat,. Raahaavat perheistä lapsia, jotka opiskelevat hyvin ja lapsilla on kaikki mitä hän tarvitsee, jopa paljon enemmän. Sitten lapsi joutuu lastenkotiin, lopeta opiskeleman, varastaa, huijaa, päivittäin hengaille vaarallisissa paikoissa. Lastenkodissa eivät ole kiinnostunut lapsen terveydestä, opiskelusta ja muutenkin sanotaan "Emme pystyy estä lasta". Tämä on vielä hyvä skenaario (tosi tarina, lyhennetty).

Lapsen läheisiksi pitäisi laskea myös sijaisvanhemmat.
Lastensuojelun pitäisi tukea nimenomaan niitä lapsen oikeuksia. Nyt biologisten vanhempien oikeudet ajavat lapsen edelle.

Visio vaatisi vielä kehittämistä, strategiset painopisteet ovat hyviä. Visiossa luottamuksen korostaminen ei ole hyvä ratkaisu, se voi vaan vahvistaa jo koettua epäluottamusta. Lapsen oikeudet tulisi näkyä jo visiossa. Visioehdotus voisi olla esim.: Lastensuojelu on osaava, luotettava ja vaikuttava kumppani lapsen oikeuksien toteutumisessa.

Visio on hyvä ja ylevä, samoin kuin sen painopisteet. Kun mietitään lastensuojeluun sisältyviä tehtäviä, vision toteutuminen ei aina ole realistisesti mahdollista. Lisääkö se sitten ihmisten pettymystä, kun visio ei toteudu? Lastensuojelusta pitää pystyä kertomaan avoimesti ja rehellisesti: läpinäkyvyyden merkitys korostuu. Lastensuojelun asiakkuudessa voi olla kyse erittäin vaikeista kokemuksista: traumat ja kriisit tulee kohdata ja työstää joskus ennen kuin yhteinen työskentely voi olla mahdollista. Mutta vision voi nähdä "loppuvisiona". Riippumatta siitä, mitä lastensuojelussa eri kohdin tapahtuu, lopputulema on se, että lastensuojelu on vaikuttavaa ja luotettavaa. Lapsen oikeuksien toteuttaminen on joskus sidoksissa vanhempien oikeuksiin: jotta lapsen oikeudet jossain tilanteessa toteutuisivat, vanhempien oikeuksia täytyy rajoittaa.
Lapsen suojelu velvoittaa vanhempia ja sen tulisi myös näkyä lastensuojelussa: vanhempien muutostyölle tulee antaa selkeät tavoitteet ja myös aikarajoja, lapsen aika ei voi odottaa.
Mistä kertoo se, että lastensuojelun uudistettuun visioon pitää kirjoittaa erikseen kohta, että lastensuojelu toteuttaa lapsen oikeuksia. Eikö sen pitäisi olla kaiken itsestään selvä lähtökohta? Lastensuojelun missio, olemassaolon oikeutus.
5. Ei ole kyse vain ohjaamisesta ja valvonnasta eli siitä, että ulkoapäin ohjataan ja valvotaan. Lastensuojelun kehittäminen tietoon pohjautuen, oman toiminnan reflektointi.
Hyvinvoivat työntekijät ovat lähtökohtainen edellytys hyvälle vuorovaikutustyölle ja asiakkaiden osallisuuden mahdollistamiselle, arvokkaalle kohtaamiselle. Kohtaaminen edellyttää aikaa ja resurssia: mahdollisuutta pysähtyä. Vuorovaikutuskoulutusta työntekijöille.
Hva-uudistuksessa päätäntävalta viedään entistä kauemmaksi asiakaspinnasta -> ei mahdollista osallistavaa ja kuuntelevaa asiakastyötä työntekijälle.
Koulutuksen sisältöjen uudistamistarpeet: lisääkö nykyinen koulutus esim. sosiaalityöntekijöiden valmiuksia tehdä kohtaavaa, asiakasystävällistä lastensuojelutyötä, jossa pitää olla taitoja ja valmiuksia työskennellä kriisissä olevien, traumatisoituneiden ihmisten kanssa?

Hyvä visio ja strategiset painopisteet. Pidän siitä, että visiota on lähdetty rakentamaan asiakas- ei järjestelmälähtöisesti. Vision toisessa strategisessa painopisteessä korostaisin palvelujärjestelmässä myös olevia kumppanuuksia esimerkiksi eri järjestöjen kanssa.

Edellisiin painopisteisiin viitaten biologisten vanhempien tuki kuntoutumiseen tulisi olla vahvempaa. Lapsen läheisten merkitys voimavarana tulisi hyödyntää vahvemmin. Läheiset ihmissuhteet tulisi nähdä monimuotoisessa yhteiskunnassa ydinperhettä laajempana ja selvittää riittävässä laajuudessa sekä avohuollon että sijaishuollon ratkaisuissa.
Lapsen edun vahvempi huomiointi siten, että päätöksiä tehdään tutkittuun tietoon perustuen ymmärtäen pitkän aikavälin syy-seuraussuhteita ja suojaavien tekijöiden ja riskitekijöiden vaikutuksia. Lastensuojelua uudistettaessa myös adoptiolainsäädäntö tulisi ottaa tarkasteluun ja huomioida muun muassa adoption tai pysyvän huostaanoton mahdollisuus turvaamassa lapselle jatkuvuutta ja pysyvyyttä elämän mittaisissa ihmissuhteissa. Näissäkin tilanteissa tulisi varmistaa sijaishuollon tukeen verrattava tuki kaikille osapuolille. Parhaimmillaan pysyvä huostaanotto tai adoptio voi myös olla lapsen näkökulmasta turvallista jaettua vanhemmuutta syntymäperheen aikuisten kanssa.

Visiona luottamus ja vaikuttavuus ovat oikeaan suuntaan. Painopiste 2: palvelujärjestelmä ei tule koske ainoastaan lastensuojelun palveluja, vaan laajasti lasten ja perheiden palveluja. Visiossa tulee tuoda esille monialainen ja sitoutunut tuki lapselle. yksin sosiaalityöllä ei visio ei toteudu ja palvelujärjestelmän pirstaleisuus ei tuo vaikuttavuutta.