Matalan kynnyksen palvelut ja ennaltaehkäisy tarvitsee lisää resursseja ja järkevöittämistä. Mielenterveyspalvelut on yksi kriisiytyneistä palveluista. Etenkin lasten jonot erikoissairaanhoidon piiriin on pitkät, vaikka koulupsykologille sattuisi pääsemään.
Tietosuojalainsäädäntö ei aja lapsen asiaa lastensuojelun verkostossa. Elävä esimerkki: Kriisiperhehoitaja menee kotiuttamaan päihdevauvaa sairaalasta. Sosiaalityöntekijä ei ehdi mukaan. Sairaala kieltäytyy antamasta perhehoitajalle edes lapsen syntymäpainoa, tai tietoa siitä, olisko vauva täysiaikainen, tai millä apgareilla vauva syntyi. Heidän mukaansa tässä vaarantuu äidin tietosuoja ja sosiaalityöntekijä kertoo oleelliset tiedot. Sosiaalityöntekijää on välillä hankala saada kiinni. Tiedot, mitä perhehoitaja kysyy, perhehoitaja kuitenkin saa pian. Ohjeistus ylimääräisiin rokotteisiin jää antamatta ja perhehoitajalta ajat varaamatta, koska sosiaalityöntekijä ei osaa tietoa etsiä. Tämä rikkinäinen puhelin olisi helppo korjata, jos sairaala antaisi tarvittavat tiedot suoraan perhehoitajalle, jonka hoidettavaksi vauva siirtyy. Perhehoitajaa sitoo myös vahva vaitiolovelvollisuus, kuten virkaihmisiäkin.
Tarvitaan:
Sosiaalityöntekijöiden harkintavalta pitää poistaa laista ja heudön virkavastuunsa pitää saada oikeustoimien piiriin. Nyt poliisi ei tutki mitään sos.työntekiöiden virkarikoksia. Lastensuojeluilmoitusten ns. fabrikointi pitää poistaa. Ne tuottavat yhteiskuntaamme monenlaisia ongelmia. Vanhanajan kodinhoitajat ja supernannyt kuntiin palveluammatteina. Ensisijaiseksi lapsen sijoituspaikaksi on rangaistuksen uhalla saatava lapsen läheiset. Nyt lakia
rikotaan pääsääntöisesti, koska mitään sanktioita ei viranhaltijoille tule.
Huostaanottopäätökset hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin, koska perheet häviävöt lähes aina. Vanhemmilla on todistustaakka, jota sos.työntekijöillä ei ole. Lapsen vanhemmilla ei ole usein varaa juristeihin, joita sos.työntekjöillä on virkansa puolesta automaattisesti.
Lasten sijoituspaikkojen vaihto pitää rajata kolmeen. Lasten sijoituspaikkaa ei saa vaihtaa, kun sijoutushoitajat eivät jaksa, viitsi, lapsi oikkuaa murroikäänsä, on kori-ikävä, koulu ei suju, tilapäinen hoito on jossain muualla. Lapsi vahingoittuu pysyvästi näistä vaihdoista.
Vieroittaminen suvustaan pitää olla rangaistaca teko. Sitä on paljon.
Terveiden lasten psykiatrinen lääkitseminen tulee olla puolueettoman lääkärikunnan ratkaistavana yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa. Nyt valtaosaa lapsia lääkitään eroahdistuksesta, sopeutumattomuudesta pakkosijoitukseen, vietaannuttamisesta, stressistä yms. Kuka tahansa smsikuiben oireilisi vastaavassa tilanteessa.
Lääkäri- ja poliisikunnan symbioosi pitää poistaa laista. Nyt he toimivat joissain sairaanhoitopiireissä sos.työntekijöiden marionetteina monin eri tavoin.
Tarvitaan konkreettisia toimia jos hyvinvointialue ei pidä huolta henkilöstön riittävyydestä ja hyvinvoinnista lastensuojelussa. Uhkasakot ovat osoittautuneet riittämättömäksi moninpaikoin.
Terveydenhuollon lainsäädäntöä voisi tarkentaa tältä osin. Varsinkin psykiatrian puolen asiakkuudessa olevien lasten- ja nuorten sekä heidän perheiden osalta tarkennusta tarvitaan. Lastensuojelu ei ole ns. roskakori, johon lähetetään kaikki psyk.potilaat ja heidän perheiden asiat hoidettavaksi niin kuin nyt tällä hetkellä on. Lasten- ja nuorten psyk.puoli pitää saada kuntoon ettei heidän asiakkaat kaadu ennen aikoja lastensuojeluun hoidettavaksi.
Puretaan sosiaalihuollon ja lastensuojelun invalidisoivuus irrotetaan lastensuojelusta liiallinen vanhemmille rahan ohjautuminen. Vaikka epäinhimillistä niin matalalla kynnyksellä vanhemmat lain avulla tiukkaan talousohjaukseen ja keskitetään talouden ohjaus lapsen etuja huomioivaksi, kehitetään välitystilejä ja edunvalvontaa. Ohjataan vanhempia irti toimeentulotuesta.
Kyllä - lastensuojelun asiakkuudessa olevilla nuorilla pitäisi olla muissa palveluissa erityinen asema niin että heidän asiat hoidetaan keskitetysti ja yhdessä.
Psykiatrian palvelut lapsille ja nuorille sellaisiksi että niitä tosiasiassa olisi. Lapset ja nuoret eivät pääse psykiatriseen hoitoon tällä hetkellä, palveluja ei yksikertaisesti ole tarjolla/ne eivät vedä.
Yhteinen tietojärjestelmä sote toimijoiden kesken hyvä mutta ei käytännössä toimi lainkaan. Tällä uudistukselle ei ole saavutettu sitä mitä haettiin.
Huostaanotonvalmistelun perusteita pitää harkita tarkoin. Myös avohuollon palveluille pitää laittaa määre kuinka paljon niitä pitää perheelle tarjota ennenkuin voidaan miettiä huostaanottoa. Nyt huostaanotosta on tullut automaatio joka käynnistetään aina vaikka avopalvelut olisi täysin puutteellisia. Sijaishuolto ei voi olla ratkaisu jokaiseen ongelmaan!
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on äärimmäisen tärkeää ja raja-aitoja pitää poistaa yhteistyön mahdollistamiseksi.
Pysyvä sijoitus pitää mahdollistaa. Lapsella on oikeus perusturvaan, kiintymykseen ja pysyviin ihmissuhteisiin niissä tapauksissa, kun kotiuttaminen ei ole mahdollista.
Lapsi ei ole kenenkään omaisuutta.
Ennaltaehkäiseviä palveluita pitää tehostaa (perhetyö tavoitteelliseksi). Vanhempia vastuuttaa sekä tarvittaessa asettaa rajoja, jos halua ja kykyä tehdä asioita oman lapsen ja perheen eteen ei ole.
Päihde ja mielenterveyslakiin muutoksia jossa huomioidaan perhe ja siihen liittyvät kuntoutus mahdollisuudet.