Lähiesimiesten riittävyydestä huolehdittava niin muutosvaiheessa kuin toiminnassa, sillä suuressa organisaatiossa hyvät käytännöt hukkuvat arjen ongelmiin, jos johtaminen unohtuu!

Otetaan nyt tärkeimmät asiat ensin ja sitten räpelletään ne vähemmän tärkeät perään.
Kaikki sälä ei voi olla samalla viivalla.

Keskusjohdon puute/madaltuminen on johtanut sekamelskaan ja tähän kaaokseen.

Sote-uudistuksen yksi pahimmista mokista, mikä toistuu kaikissa suunnitelmissa, on se, että potilaita (ja henkilökuntaa) käsitellään tavaroina tai suoritteiden kohteina, vailla inhimillisiä ominaisuuksia ja tarpeita. Potilaslogistiikka on tavaralogistiikkaa, mutta näistä kahdesta vain tavarat eivät kärsi pitkistä kuljetuksista. Potilaita myös varastoidaan tavaroiden tapaan, ymmärtämättä, että odotusajat käyvät voimille ja yksinäisyys keskellä suurta koneistoa on sairaalle rankempi kokemus kuin täysissä voimissa paahtavalle.

Suunnitelmissa pitäisi koko ajan ottaa huomioon se, että ihmiset ovat sairaimpia tarvitessaan kiireellistä hoitoa. Päivystyssairaaloiden pitäisi sijaita lähellä asukkaita, jotta matka taksilla tai ambulanssilla ei olisi sairaalle niin ylivoimainen, ettei hoitoon jaksa lainkaan lähteä, tai että menehtyy matkalle; ei myöskään niin kallis, ettei siihen ole varaa, kuten nyt 50e edestakaisen omavastuun aikana on.