Joiltain osin selvitys on järkeenkäypää.

Johtamisen osalta puhutaan kahden eri lain alaisista toiminnoista: sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain. Näissä on eroja, joiden huomioon ottamista ei selvityksessä tarpeeksi kerrota. Johtaminen on liian yleisellä tasolla mainittuna, onko johtaminen on tarkoitus "heittää" alaspäin toteamuksella "hoitakaa itse"?
Johtavan tason/tahon täytyy tuntea oman johdettavan lainalaisuutensa. Kyse on myös alalla pysyvyydestä ja se heikkenee, jos johtaminen alkaa vinoutua liikaa jomman kumman lain suuntaan. Kummallakin lailla (sosiaali- ja terveys-) pitää olla johto, joka ymmärtää paitsi toimintalain alaisuudet, myös edustaa johdettavaa henkilöstöään. Mikään henkilöstöedustaja ei pysty hallitsemaan täydellisesti Koko sote-alan henkilöstöä.

Soteyksikölle tulisi paljon valtaa, mikä asettaa sille erittäin kovat vaatimukset ja vastuut. MIllä perusteella ko. yksikkö valittaisiin? Olisiko siellä alan henkilöitä vai henkilöitä, jotka käyttävät palveluita?

Kelan lääkekustannusten siirtyminen itsehoitoalueelle on ajatuksena kaunis, mutta mitä tapahtuu, kun on muuttoliikettä? Raha seuraa potilasta ja samalla vie toiselta alueelta mahdollisuutta toteuttaa ennaltaehkäisevää ja jo todettujen sairauksien hoidon tukemista. -Tuskin kukaan haluaa sairastua ja aloittaa lääkkeiden ottoa. Lääke ei ole merkki sosiaali- ja terveydenhuollon epäonnistumisesta, vaan yksilössä tapahtuneesta muutoksesta, johon hän lääkettä tarvitsee. Noiden muutosten ennaltaehkäisyyn panostetaan jo nyt, mutta parhaiten säästöjä tulisi, jos kliinistä työtä tekeviltä kysyttäisiin toimintaprosessien yksinkertaistamista.

Erva järjestämissopimuskin oli sitovuudeltaan liian heikko. Nyt tarvitaan vahvaa ohjausta

Vain valtion ohjausta lisäämällä voidaan päästä tasa-arvoiseen ja kustannustehokkaaseen terveydenhuoltoon. Tällä hetkellä hoidon saantiin vaikuttaa liikaa se, missä päin Suomea asuu. Onko yksityistä sairasvakuutusta tai toimivaa työterveyshuoltoa.

Periaatteellisella tasolla edistyksellinen ja kustannuksia hillitsevä, myös pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaan pyrkiminen, tehokkaiden toimintatapojen selvittäminen ja käyttäminen sekä resurssien tasapuolisen jakautuminen ovat erittäin tärkeitä ja hyviä tavoitteita. Itse sosiaalialan työntekijänä olen sitä mieltä, että työn kehittämiseen ja rakenteelliseen sosiaalityöhön pitäisi suunnata enemmän resursseja, ja tämä näyttäisi vievän siihen suuntaan. Sosiaali- ja terveysalan yhteinen työ, tutkimus ja kehittäminen toisivat varmasti paljon ns. synergiaetuja ja poistaisivat turhaa työtä.

Valtakunnan tason ohjauksen tulee olla vahvaa ja perustasoa sitovaa, jotta voidaan turvata kansalaisten yhdenvertainen kohtelu ja palveluiden saanti

Hoitoon pääsy pitää olla selkeää ja nopeaa. Ei saa olla tuntien odotusaikoja eikä ilmoituksia että kysykää aikaa ensikuussa.
Terveyskeskuksissa työskentelevien lääkäreiden mielipidettä ei näyttäisi kysytyn ollenkaan. Heillä on varmin näkemys miten asiat tulee hoitaa.
Tulee pelko että asiat eivät korjaannu, mutta kustannukset nousevat pilviin.

Esitetty kaksijohtajajärjestelmä ei tule sote uudistuksen isoa tavoitetta eli soteintegraation toteutumista, sillä jos johtamisvastuu ei ole selkeä/ , ei myöskään toiminta kentällä kentällä integroidu . Stm ohjausyksikön on oltava napakka ja kyettävä tekemään linjauksia eikä vain suosituksia. Esitetyssä mallissa vaikuttaa tämä kohta varsin toimivalta. Käytännön toimintaa tukevaa tutkimus- ja kehittämistyötä pitää olla jatkossa alueilla, sillä 5 yo-sairaalan tutkimus- ja kehittämistoiminta on valitettavan kaukana arjesta ja sen parempi sijoituspaikka on yliopisto , ei sote. Olisiko yliopistopaikkakunnilla sekä yo sairaalan kehittämisyksikkö että alueen oma kehittämisyksikkö? Vaikuttaa sekavalta ja päällekkäiseltä.

Johtajapari voi tuottaa punnitumpaa ja paremmin esiin tuotua tietoa ja toteutusohjetta. Miten ja millä perustein tullaan valitsemaan itsehallintoalueiden ja kuntien johtajaedustajat? Poliittiset vai osaamisperusteet? Miten kahden johtajan vastuut jakautuvat?
Avoin, aktiivinen ja osallistava viestintä: Hienoa, että on ymmärretty joukkoistamisen tarve. Jos aiotaan tehdä valmistelua ja jatkossa linjata toimintaa yhdessä kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisten, kanssa, tarvitaan siihen uudenlaisia työkaluja, esim. demokratiapajoja tms. Vain kysely- tai kuulemiskierrokset eivät toteuta osallistamisen kriteerejä eivätkä tuota yhteistä näkemystä ja parasta tietoa.
Tullaan tarvitsemaan aivan toisenlaista johtamista, jos halutaan saavuttaa listatut tavoitteet (mittaaminen, arviointi, organisointi jne.) kaikilla tasoilla toimimaan vrt kaikkiaan IHIn Triple Aim-ajatteluun: http://www.ihi.org/engage/initiatives/tripleaim/Pages/default.aspx (jos ei valmisteluelimissä vielä olla tähän tutustuttu, niin viimeistään nyt kannattaa!).

Julkisen organisaation johtamista pitää muuttaa radikaalisti, muuten muutosta ei tule. Selkeät vastuut ja velvollisuudet, myös taloudellinen tulos vastuu oltava selkeästi määriteety. Ei enää ryhmäjohtamista, jossa kenelläkään ei ole vastuuta.