1) Kansainvälisyys on olennainen osa TKI-toimintaa. Tiede- ja teknologiayhteistyön merkitys kasvaa nykyisessä toimintaympäristössä. Suurvallat keskittävät tällä hetkellä huomattavaa julkista tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä teknologian kehitykseen. Kriittisenä pidetyt teknologiat nähdään yhä enemmän taloudellisen turvallisuuden tekijöinä ja strategisina kysymyksinä. Tämän seurauksena kansainvälisessä teknologiayhteistyössä on huomioitava yhä vahvemmin erilaiset geoekonomiset instrumentit, kuten sanktiot, vientivalvonta ja ulkomaisiin sijoituksiin kohdistuva sääntely. Eri maiden tavoitteena on vahvistaa omaa asemaansa erilaisten teknologioiden alueella ja toisaalta suojata omaa inhimillistä pääomaansa ja vähentää riippuvuutta pienestä määrästä mahdollisesti riskialttiita toimijoita. Samalla kilpailu yhteistyökumppanuuksista ja rahoituksesta kiihtyy.
Suomi on perinteisesti panostanut kansainvälisessä TKI-toiminnassa pohjoismaiseen yhteistyöhön ja monenväliseen EU:n tutkimus- ja kehitystoimintaan. EU-yhteistyötä helpottaa olemassa olevat ja tutut yhteistyö- ja rahoituskanavat. Yhä keskeisempi kysymys organisaatioille ja valtioille on, kenen kanssa ne syventävät kansainvälistä yhteistyötä ja että yhteistyö ei saa johtaa ristiriitaan esimerkiksi kansallisen turvallisuuden tavoitteiden kanssa. Tieteen etiikasta ja tutkimusturvallisuudesta on pidettävä kiinni.
Suomen on asemoitava itseään uudelleen kansainvälisessä T&K-yhteistyössä ja sen ohjaamiseen tarvitaan kansallista strategista otetta. Huomion tulee olla luotettavien, pitkäntähtäimen kumppanuuksien luomisessa samanmielisten maiden kanssa. Samalla tarvitaan myös kumppanien laajentamista ja monipuolistamista uusien ja nousevien maiden kanssa. Yhdysvallat on Suomelle keskeinen strateginen kumppani ja liittolainen. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskeva yhteistyö on nostettava Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden ytimeen.
Kunnianhimoinen ja pitkäjänteinen kansainvälinen yhteistyö edellyttää riittävää rahoitusta. Suomalaisten TKI-rahoittajien on tuettava pitkäaikaisilla rahoitusohjelmilla kunnianhimoisia kansainvälisiä T&K-hankkeita ja myös yritysten mukanaoloa niissä. Samoin yhteisten strategioiden tai tiekarttojen valmistelu edellyttää tukea. Lisäksi rahoitusta tarvitaan kansainvälisiin tohtorikoulutettavien ja post doc -tutkijoiden yhteisohjelmiin sekä tutkijavaihtoon.
2) Tavoite Suomeen ohjautuvan EU:n T&K-rahoituksen kaksinkertaistamisesta vaatii riittävän vastinrahoituksen varmistamista ja aiempaa ennakoivampaa ja koordinoidumpaa toimintatapaa. EU:n tutkimus- ja innovaatioyhteistyö liittyy myös yhä vahvemmin Euroopan resilienssin ja strategisen kilpailukyvyn rakentamiseen.
Tarvittavaa vastinrahoitusta on kahta eri tyyppiä:
- Omarahoitus (matching funding): Organisaatio käyttää omaa rahoitusta (esim.. perusrahoitus tai valtionavustus) vastinrahoitukseen, jota tarvitaan EU-rahoituksen rinnalle hankkeen toteuttamiseen. Onnistunut EU-rahoituksen haku johtaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten perusrahoituksella tai valtionavustuksella tehtävän uutta luovan tutkimuksen ja uuden IP:n kehittämisen supistamiseen, ja voi rajoittaa mahdollisuuksia hakea EU-rahoitusta. Valtion vuoden 2024 talousarvioehdotuksen 35 miljoonan vuosittainen lisäys tutkimusorganisaatioiden omarahoitukseen on erinomainen suunta. Jotta hallituksen tavoite EU:n T&K-rahoituksen kaksinkertaistamisesta saavutetaan, jatkossa momenttia tulisi kasvattaa vähintään 70 miljoonan euron tasolle. Vastinrahoitus on hyvä ”sijoitus”, sillä sen avulla T&K-rahoituksen kokonaispottia voidaan kasvattaa Suomeen suuntautuvan EU-rahoituksen kasvaessa.
- Yhteisrahoitus (co-funding): Joidenkin EU-ohjelmien ja -instrumenttien hauissa vaaditaan kansallisesti määritettävää sitoumusta ja yhteisrahoitusta. EU:n rahoitusosuus on näissä hauissa tyypillisesti 50 %. Kyseessä on usein ”tavanomaisia” EU-projekteja suuremmat investoinnit, joissa on myös huomattava kansallinen intressi. Tutkimusorganisaatioiden on hankalaa tai lähes mahdotonta sitoa omasta rahoituksestaan näiden hakujen vaatimia miljoonaluokan summia.
Yhteisrahoituksen tarvetta ei ole huomioitu riittävästi hallitusohjelmassa tai parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportissa. Valtion talousarvioissa tulee varata riittävästi valtuutta kansalliseen yhteisrahoitukseen haettavaksi organisaatioille, jotta ne voivat osallistua Suomelle strategisesti merkittäviin EU-hakuihin. Rahoittajaorganisaatioilla on oltava ennakoiva näkymä ja hyvä keskinäinen koordinaatio, jotta kansallinen sitoumus yhteisrahoituksesta voidaan tehdä heti EU-haun alkaessa. Näin hakijaorganisaatiot voivat muodostaa vahvoja konsortioita hyvissä ajoin ja menestymisen mahdollisuudet hauissa paranevat.
Suunnitelma on erinomainen pohja tarkentaa työtä ja kohdennuksia. Myös hallitusohjelman kirjaukset vievät T&K-toimintaa oikeaan suuntaan.
Seuraava askel on korjata koko valtion rahoitusjärjestelmä siten, että se jatkossa tunnistaisi paremmin kasvavien alueiden haasteet ja mahdollisuudet. Erityisesti aluepoliittiset tuet perustuvat ajastaan jälkeen jääneisiin jakokriteereihin. Painopiste on siirrettävä kohti uutta luovaa, kestävää kasvua.
Erityisesti TKI-työryhmän laatima T&K-rahoituksen pitkäjänteinen suunnitelma tuo hyvin esiin ammattikorkeakoulujen merkityksen TKI-järjestelmässä. Hallitusohjelmassakin ammattikorkeakoulut näkyvät mainintana TKI-rahoitusta käsittelevässä kohdassa. Hallitusohjelman kohdassa, jossa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolia kuvataan, jälkimmäiset esitetään osaajien tuottajana. Ammattikorkeakoulujen merkitystä alueellisen ja eritoten soveltavan TKI-toiminnan taitajana ja PK-sektorin menestyksen tukijana ei tunnisteta. Osaaminen kehittyy myös ammattikorkeakouluissa TKI-toiminnan kautta ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tämä yhteys tunnistetaan. Ammattikorkeakoulut ovat vielä TKI-toiminnassaan nuoria ja siksi niiden TKI-kyvykkyyksien luontia olisi tuettava. Ilman ammattikorkeakoulujen yritysrajapinnassa tapahtuvaa T&K-työtä T&K-tavoitteisiin ei kuitenkaan ole mahdollista päästä.
EU:n tutkimusrahoitus ei ole pelkästään yksisuuntaisesti rahoituslähde, josta vastinrahaa vastaan hankitaan euroja. EU:n ohjelmat ja aloitteet tulisi nähdä myös mahdollisuutena osaamisen sekä tutkimuksen tieteellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamiseen. Suomen tulisi uskaltaa investoida kansallista rahaa EU:n yhteisrahoitteisiin ohjelmiin nykyistä rohkeammin ja tavoitteellisemmin. Sitä kautta saataisiin paitsi kotiutettua EU:n rahoitusta, myös pystyttäisiin verkostoimaan suomalaisia tutkijoita ja tutkimusorganisaatioita työskentelemään yhdessä Euroopan ja maailman parhaiden osaajien kanssa. EU-tutkimuksen temaattiset painopisteet sisältävät paljon Suomelle tärkeitä ja keskeisiä aiheita, joiden tutkimukseen olisi järkevää joka tapauksessa investoida. Yksi esimerkki EU-aloitteista, joissa Suomen strategista osallistumista pitäisi ehdottomasti vahvistaa, ovat Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kumppanuudet.
Hallituksen päätös panostaa TKI-toimintaan on Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätön. Hallitusohjelman sisällöissä on paljon kannatettavia asioita, jotka ovat jossain määrin kuitenkin jakautuneet eri kokonaisuuksien alle, ja joiden tarkasteleminen yhtenäisempänä kokonaisuutena olisi hyödyllistä, jotta voidaan tehdä tehokasta, vaikuttavaa, strategista ja kestävää TKI-politiikkaa. TKI-myönteisen toimintaympäristön luominen sekä yhtenäisten tavoitteiden ja mittareiden asettaminen TKI-politiikkatoimien yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle on tärkeää. Tarvitaan systeemitason ratkaisuja, joilla edistetään poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta esim. lainsäädäntökehikkojen tarkastelua voidaan tehdä aidosti TKI-toiminnan näkökulmasta. Hallitusohjelmassa onkin tästä jo olemassa hyviä esimerkkejä, kuten vaikkapa toisiolain uudistaminen, jonka osalta tuleekin varmistaa, että terveysalan TKI-toiminnan edellytykset saadaan kuntoon. Tämänkaltaisten lakiuudistushankkeiden toimeenpanossa tulee varmistaa riittävän laaja-alainen, hallinnonalojen rajat ylittävä valmistelu.
Kuluvalla hallituskaudella ratkaistaan myös hallitusohjelmaan kirjattu, uuden sukupolven supertietokoneen hankinta. Tämä investointi vahvistaa laaja-alaisesti suomalaista osaamista ja T&K -toimintaa sekä luo pohjaa lukuisille nouseville teknologioille: mm. tekoälyn ja kvanttiteknologian kehittäminen ja hyödyntäminen vaatii tehokkaita supertietokoneita. Tämä kokonaisuus tuleekin huomioida myös muilla kuin varsinaisen TKI-viitekehyksen alle kuuluvilla hallitusohjelman osa-alueilla, kuten datatalouden ja Suomen digitaalisen kompassin kehittämisessä.
Parlamentaarisen työryhmän pitkäjänteisessä suunnitelmassa ja hallitusohjelmassa on korkealla tasolla otettu huomioon keskeiset asiat T&K-rahoituksen tulevaisuudesta. Tulevaisuudessa on tarve kiinnittää huomiota enemmän siihen, että rahoitusjärjestelmän rakenteet kykenevät ottamaan vastaan rahoituksen kasvun ja että ne tukevat parlamentaarisen työryhmän esittämiä pitkäjänteisiä tavotteita. Samalla tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan yhteiskunnan kykyä kouluttaa ja houkutella kansainvälisesti kovatasoisia T&K-asiantuntijoita ja tutkijoita.
Ongelmia on myös varsinaisen T&K-rahoituksen ulkopuolella - esimerkiksi koulutuksen puolella, jossa opiskelijamäärien kasvattamisessa ei ole huolehdittu korkeakoulujen riittävästä rahoituspohjasta laadukkaan koulutuksen tuottamiseen. On muistettava se fakta, että yliopistoissa suurimman osan koulutuksesta tekevät samat ihmiset, jotka ovat vastuussa yliopistojen tutkimuksesta. Rahoituksen puute koulutuksen puolella vaikuttaa negatiivisesti myös yliopistojen kykyyn tuottaa laadukasta tutkimusta.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän linjaukset ovat lähtökohdiltaan kannateltavia ja niiden kunnioittaminen parantaa poliittista sitoutumista T&K-rahoituksen kasvattamiseen. Kaikkia linjattuja periaatteita on voi kuitenkin olla haastavaa toteuttaa samanaikaisesti.
Hallitusohjelmakirjauksissa puolestaan on kohtia, jotka osin uhkaavat asettua ristiriitaan työryhmän linjausten kanssa. Esimerkiksi maahanmuuttajia koskevat kirjaukset voivat olla kansainvälisen tutkimusyhteistyön näkökulmasta rajoittavia. Esimerkiksi ulkomaalaiset tutkijat eivät välttämättä täytä "huippuosaajan" juridisia määritelmiä, vaikka kansainväliset tutkijat olisivat T&K-toiminnalle erittäin suuri arvo. Kansainvälisen tutkimuksen tuottamat innovaatiot ja positiiviset ulkoisvaikutukset on vaikea asettaa "huippuosaajan" määritelmiin.
Lisäksi esimerkiksi alakohtaiset painotukset voivat olla ristiriidassa työryhmän linjaaman toimialaneutraaliuden kanssa. Myös hallituksen viimeaikaiset toimet suhteessa STN:n esittämään tutkimuskokonaisuuteen herättää huolta siitä, toteutuuko tieteen vapaus. Myös valtioneuvoston tutkimustoiminta valittiin lakkauttaa, millä on tuettu tutkimukseen perustuvaa poliittista päätöksentekoa. Kokonaisuutena huoli kohdistuu siis ennen kaikkea siihen, missä määrin parlamentaarisen työryhmän periaatteita todella kunnioitetaan.
Monivuotisessa suunnitelmassa tulisi huomioida tuottavuusohjelman mukaiset hallinnonalojen säästövaatimukset, jotka tulevat vaikuttamaan tutkimus- ja asiantuntijalaitoksiin ja niiden mahdollisuuksiin tehdä TKI-toimintaa ja osallistua erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin. Sama koskee tutkimuslaitosten ylläpitämiä tutkimusinfastruktuureja ja erilaisia tietopankkeja.
Hallitusohjelman kirjaus rahoituksen kohdentamisesta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävään perus- ja soveltavaan tutkimukseen sekä tutkimuslaitoksille, yliopistosairaaloille ei näy tämän hetkisessä suunnitelmassa.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän 2022 tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskevassa monivuotisessa suunnitelmassa on tunnistettu hyvin TKI-järjestelmän ja T&K-rahoituksen keskeisiä kehittämistarpeita. Työryhmä linjasi, että tutkimuksen laadun edelleen vahvistamiseksi ja kunnianhimon tason nostamiseksi tulisi paitsi lisätä Akatemian myöntövaltuutta ja määrärahoja tutkimushankkeiden rahoittamiseksi, myös korjata samalla Suomen Akatemian hallintoviraston toimintamenomäärärahoja vastaamaan lisääntyvän tutkimusrahoituksen laadukkaan kilpailullisen kohdentamisen ja vaikuttavuuden edistämisen edellyttämiä resursseja.
Näkisin, että tutkimusorganisaatioiden osalta suunnitelmassa ei riittävän selkeästi taata niiden toimintaedellytyksiä tavalla, joka tukisi sekä akateemista T&K-työtä että yritysten kanssa tehtävää T&K-yhteistyötä. Jälleen korostan tässä tutkimusinfrastruktuureiden tärkeyttä. On myös huomattava, että yliopistoilla ja vastaavilla tahoilla ei millää tavalla ole nykyisellään mahdollista itse kustantaa näiden infrojen ylläpitoa, niiden kehittämisestä puhumattakaan, vaan ainoa realistinen keino on kansallinen rahoitus (Suomen Akatemian kautta).