Vuodepaikat on jo nyt kortilla periaatteessa, asettaa väestöpohjan erittäin epäedulliseen tilanteeseen varsinkin täällä pohjoisessa keski-suomessa jossa tilanne ollut vaikea jo pitkään.
Vaihtoehto on absurdi, ainoastaan se palvelee suurkaupunkimaista ajattelua, jossa Suome ei tarvitse asuttaa, eikä sen asukkaiden mielipidettä ottaa huiomioon. Taitaa olla ns pelin politiikkaa, eli uhkaillaan isoilla niin puolet siitä varmaan saadaan!
Vuodeosasto paikoista huutava pula koko alueella. Mitä järkeä on sulkea toimiva yksikkö Pihtiputaalla? Siellä on vakituinen henkilökunta ja toimivat, hyväkuntoiset tilat.
Jos palveluverkon uudistamisen periaatteita on yhdenvertaisuus niin miten se toteutuu tämän alueellisen osastotoiminnan kannalta jos reuna-alueilta lakkautetaan toimivia osastoja, en ymmärrä. Ja miten Jyväskylään tullaan saamaan osaavaa henkilökuntaa tarpeeksi? kun tälläkin hetkelläkin ongelmia. Osastotyö maakunnissa on laaja-alaista ja monipuolista mikä on hyvä asia, eikä haaste niinkuin ehdotuksessa annetaan ymmärtää. Tällä hetkellä ei ole vara päästää yhtään osaavaa henkilökuntaa pois, mutta tällä ehdotuksella niin tulee varmasti käymään.
Vaihtoehto 2 sulkisi Saarijärven ja Karstulan osastot ja on todella huono ratkaisu alueella vanhenevan väestön kannalta! Jo nyt on ollut pulaa hoitopaikoista ja omaiset ovat joutuneet jännittämään, mistä läheinen saa hoitopaikan ja miten hänen luonaan voi käydä jos matkat ovat pitkät! Turvalliseen vanhuuteen kuuluu saada tarvittaessa hoitoa riittävän läheltä ja niin että omaiset voivat osallistua hoitoon!
Kela takskyydit tulee lisääntymään valtavasti. Omavastuut kyydeistä kasvaa eksponentiaalisesti. Myöskin tästä hyötyy taksifirmat, jotka varmasti tulevat tarkastelemaan hintansa uudelleen nostaen niitä. Tämä tulee olemaan suuri kuluerä sekä yhteiskunnalle että kuntalaiselle.
Viimevuosien huoltovarmuuden alasajaminen koko maan tasolla on hälyttävällä tasolla suunniteltaessa toimivien, hajautettujen palvelujen alas ajamista. Talouden näkökulmasta hajauttaminen on viisain päätös tehdä pitkälle tähtäävää taloudenpitoa, aluepolitiikkaa tässä tapauksessa. Sairaalapalveluiden kuntakohtainen alasajo ei tarkoita vain yhtä kivijalkakiinteistöä työntekijöineen, vaan pitkässä juoksussa koko kunnan toimintoja verotulojen muodossa muuttoliikkeen voimistuessa pois etenkin reuna-alueilta. Reunakuntien asukasmäärät ovat laskusuuntaisia jo ennestään sekä kamppailevat tulevaisuutensa puolesta. Aluepoliittisesti palvelujen karsiminen olisi hiljainen kuolinisku näille kunnille. Yhteiskunnallisesti palvelujen kääntäminen kohti kasvavia keskuksia nostattaa myös julkisia menoja kuljetusten osalta kansalaisten pitkien kulkumatkojen vuoksi. Ei voida oletusarvoisesti pitää keskittämisen helpottavan työntekijäpulaa, onhan sama saatavuusongelma Uudenmaan alueellakin, vaikka työntekijöitä on saatavilla runsaasti suhteutettuna alueen pinta-alaan ja vaikka työmatkat ovat suhteellisesti lyhyet.
Huoltovarmuus kuuluu osaksi valtion perustehtäviä mahdollisten kriisitilanteiden varalta. Globaali poliittinen tilanne vaatii varautumaan kriisitilanteisiin, joita viimevuosien aikana ollaan koettu. Tällöin (korona-aika) osastotoiminnan kestävyyttä ollaan koeteltu potilaspaikkojen riittävyyden osalta hoitopaikkojen ollessa kestävyytensä rajoilla.
Osastotoiminnan säästöt ovat marginaalisia pitkällä tähtäimellä arvioituna eikä negatiivisia kerrannaisvaikutuksia voida tunnistaa vuosien päähän. Toiminnan tehostaminen ja tarkisteleminen on toki aina tarpeellista ja näiden osalta voidaan lähteä liikkeelle yrityksen perusajatuksesta fuusioiden yhteydessä: Päällekäisiä virkoja ei perusteta ja toimintoja yhdistetään. Yt -neuvottelut ovat tätäpäivää. Samoin materiaalihankintamenot ovat sairaalapalveluissa massiiviset, joten esim. toteutuneen hävikin määrää on mielenkiintoista tarkastella
Vaikutus kohdistuu koko väestöön. Lyhytaikaista osastohoitoa voi tarvita kuka tahansa, ja jos omainen tarvitsee hoitoa, etäisyydellä ja kulkuyhteyksillä on suuri merkitys. Toinen kysymys on, mistä löytyy lyhytaikainen osastopaikka sitä tarvitsevalle, kun tarve ei varmasti vähene koko Hyvis-alueella!
Osaston poistuminen pienistä kunnista asettaa asukkaat eriarvoiseen asemaan. Matkat pitenevät sekä potilailla että omaisilla, lähin hoitopaikka ei ole saavutettavissa 30 minuutin sisällä eikä varsinkaan kun yleisiä kulkuneuvoja ei ole käytössä. Jo nykyinen siirtoralli hoitopaikasta toiseen on epäinhimillistä varsinkin muistisairaiden kohdalla. Hoito lähellä omaisia mahdollistaa heidän osallistumisensa potilaan henkiseen ja fyysiseen parantumiseen jolloin hoitoaikakin lyhenee. Oman kunnan asukkaat tunnetaan ja asukkaat tuntevat myös hoitohenkilökunnan jolloin vuorovaikutus on helpompaa ja myös edesauttaa toipumista.
Varmaan työntekijöitä siirtyisi niille paikkakunnilla, joissa olisi työtä ja/tai perheen toinenkin puolisko saisi myös työtä. Sitä mukaa pienimmät paikkakunnat menettäisivät veronmaksajia ja paikkakunnan elinkelpoisuus kärsisi ja vaikutus koko kuntaan olisi suuri. Miten ajattelitte saada palveluita niille, jotka jäisivät(he vanhoja, sairaita, varattomia, harvoilla edes kulkupeliä tai aina edes korttiakaan kuljettamisen luvaksi). Ei ole ollut puhetta lähipalveluista.